Koe uusi yle.fi

Koulut alkoivat häivyttää perinteistä jakoa vain tyttöihin ja poikiin – sukupuolen erilaisia muotoja on nyt käsiteltävä kaikissa oppiaineissa

Kouluille suunnattu opas neuvoo, kuinka esimerkiksi kuvaamataidon tunneilla voidaan piirtää kaikenlaisia perheitä.

sukupuoli
Poika laskee koulutehtävää taululla.
AOP

Kouluissa pyritään häivyttämään perinteistä sukupuolijaottelua ja lisäämään ymmärrystä erilaisista sukupuolen muodoista. Esimerkiksi transsukupuolisuus on nostettu entistä avoimempaan keskusteluun.

Kaikkien oppiaineiden opetuksessa on viime syksystä lähtien pitänyt huomioida sukupuolen moninaisuus, kun siitä puhumisesta tuli osa uutta opetussuunnitelmaa (siirryt toiseen palveluun).

Valkealan yläkoulun rehtori Pauli Pölönen Kouvolasta kertoo, että omia asenteita pitää miettiä tarkasti keskusteluissa nuorten kanssa.

– Pienilläkin sanavalinnoilla ja hymähdyksillä on suuri merkitys. Me haluamme kiinnittää huomiota siihen, koska nuoret ovat herkkiä ja vasta kasvuvaiheessa. Ketään ei pidä tuomita, Pölönen toteaa.

Valkealassa ei ole tehty suuria korjausliikkeitä pelkästään uuden opetussuunnitelman takia, sillä sukupuolitietoisuus on ollut läsnä opetuksessa jo ennen uudistusta. Esimerkiksi käsityötunneilla oppilaita ei enää jaeta automaattisesti pehmeiden ja kovien materiaalien perusteella tyttö- ja poikaryhmiin.

– Täällä on käsitöissä sekaryhmät jo alaluokilta lähtien ja kaikki käyvät läpi samat opetussisällöt, Pölönen kertoo.

Ei enää miesten ja naisten aloja

Myös oppilaanohjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, ettei oppilaille tarjota automaattisesti "miesten" ja "naisten" aloja oletetun sukupuolen perusteella.

– Nuoret itse ovat joissain asioissa konservatiivisia, mutta toisaalta he ovat myös paljon modernimpia kuin me aikuiset, Pölönen toteaa.

Esimerkiksi uinti järjestetään Valkealan yläkoulussa kuitenkin edelleen perinteisen sukupuolikäsityksen mukaisesti poikien ja tyttöjen ryhmissä.

Äiti oli silloin että hetkinen, hän on pitänyt mua koko ajan poikana ja miehenä, että mikäs tässä nyt sitte muuttui, onko hän tehny jotain virheitä. Nyt hän on päässyt siitä yli. Viimeksi kun kävin, äiti sano että susta on tullu nätti, oot niin kaunis nykyään.

Jaana, 46. Sukupuolena ihminen -projektin osanottaja.

Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa, että sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole jaettavissa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen. Sen mukaan sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Seta ry julkaisi vuoden alussa sukupuolen moninaisuudesta Opitaan yhdessä -oppaan (siirryt toiseen palveluun), jota se toivoo opettajien hyödyntävän opetuksessa.

– Opetushallituksessa on huomattu, että myös meidän koulumaailmassamme on transnuoria ja heidät pitää ottaa huomioon. Opetussuunnitelma ei kerro sitä, mitä ja miten asioista opetetaan, mutta idea on, että näitä aiheita sisällytetään jokaiseen oppiaineeseen, toteaa Setan koulutussuunnittelija Marita Karvinen.

Isälle vaaleanpunainen ruusukortti

Oppaan mukaan sukupuoleen voi tutustua paitsi ympäristöopin, biologian ja terveystiedon tunneilla, myös äidinkielen ja vieraiden kielten tunneilla. Oppaassa todetaan, että yhteiskuntaopissa ja historian tunneilla voidaan perehtyä homo-, bi- ja transfobiaan, niiden syihin ja ennaltaehkäisyyn.

Uskonnon ja katsomustiedon tunneilla voisi tutustua eri uskontojen ja vakaumusten käsityksiin sukupuolirooleista sekä niiden muutoksista. Kuvaamataidon opettajia puolestaan neuvotaan käsittelemään sukupuolien moninaisuutta rikkomalla jäykkiä perhe- ja sukupuolirooleja: "Isälle tulisi saada tehdä ihanan vaaleanpunainen ruusukortti ja molemmille äideille mahtava mersu- tai ritarikortti."

Maantiedossa aihetta voidaan oppaan mukaan käsitellä vaikkapa pohtimalla "Eri kulttuurien sukupuolijärjestelmiä sekä sukupuolen moninaisuutta eri aikakausina eri kulttuureissa".

– Fysiikasta ja kemiasta emme keksineet mitään, mutta vaikkapa matematiikan opettajille on vinkkejä. Voidaan laskea jostakin oikeasta tai fiktiivisestä kyselystä, kuinka monta prosenttia on ruksinut sukupuolivaihtoehdoksi "muu". Tai laskea, kuinka paljon sukupuolen korjausprosessin aloittaneiden määrä on kasvanut viime vuosina, Karvinen toteaa.

Oppaassa neuvotaan myös, miten rakkauden ja soveliaisuuden käsitteen muutosta voi käsitellä eri oppiaineissa. Kielten tunneilla opas esimerkiksi neuvoo lähestymään rakkautta pohtimalla, mitä tapahtuu, jos rakkauskertomuksessa "he"-pronominin tilalla laitetaan "she".

12 tarinaa avoimempaan ilmapiiriin

Muun muassa koulujen pyytämiä opettajien täydennyskoulutuksia järjestävä Karvinen näkee työssään, millä tasolla Suomen opettajien osaaminen on sukupuolen moninaisuuden käsittelyssä.

– Se on koulukohtaista ja opettajakohtaista, miten näistä asioista ollaan perillä. Joku opettaja toteaa, että sukupuolen moninaisuudesta osataan jo puhua oppitunneilla ja toiselle asia on täysin uusi.

Mä en yhtään tiedä, millaista se on, kun tuntee vahvasti olevansa mies tai nainen. Suhtaudun sellaiseen sukupuolen kokemukseen kuin vahvaan uskonnolliseen vakaumukseen: ”Se on selvästi sulle tosi tärkeä juttu ja kunnioitan sitä, mutta olen itse ateisti.”

Anne, 37. Sukupuolena ihminen -projektin osanottaja.

Karvisen mukaan yhä useampi nuori kertoo sukupuoli-identiteetistään avoimesti koulussa. Avoimempaan ilmapiiriin kannustaa myös Sukupuolena ihminen -projekti, joka kiertää parhaillaan ympäri maata valokuvanäyttelyn muodossa. Se koostuu 12 kuvasta ja tarinasta, joissa transsukupuoliset ihmiset ympäri Suomea kertovat itsensä löytämisen prosessista ja elämästään vähemmistön edustajana.

– Opettajien on osattava puhua näistä aiheista. Tämä ei ole enää vain ilmiö Helsingissä, vaan arkea ympäri Suomea, Karvinen muistuttaa.

Tavallisia ihmisiä

Sukupuolen ihminen -projekti pyrkii levittämään tietoa ja ymmärrystä transsukupuolisuudesta. Projektin tuottaja Maiju Ristkari sanoo, että transsukupuolisuus sekoitetaan usein seksuaalisuuteen, vaikka kyse on sukupuolesta.

– Minusta tuntuu, että yhteiskunnallisessa keskustelussa unohtuu se, että kyse on tavallisten ihmisten elämästä. Me kaikki olemme ihmisiä. Meillä on omat oudot puolet, harrastukset, lempipaikat ja muut ominaisuudet, jotka tekevät meistä sen, mitä olemme. Sukupuoli ei tee meistä ihmistä, projektin tuottaja Maiju Ristkari kertoo.

Sukupuolena ihminen -projekti sisältää valokuvien lisäksi syväluotaavan tarinan jokaisesta valokuvassa esiintyvästä transihmisestä. Tarinat ovat luettavissa näyttelyn yhteydessä sekä verkossa. Kuvat ovat valokuvaaja Vesa Tynin käsialaa.

Ei musta tunnu, että mä olisin mikään Frankenstainin hirviö tai että olisin jotenkin vähemmän osa yhteiskuntaa. Itse asiassa musta tuntuu, että mä olen nykyisin enemmän kuin koskaan samanlainen kuin muut.

Jamie, 39. Sukupuolena ihminen -projektin osanottaja.

Näyttelyitä on ollut jo Helsingissä ja lisäksi valokuvat ovat kiertäneet Vaasassa, Forssassa ja Tampereella. Tällä hetkellä ne ovat esillä Kuusankosken kirjastossa, Kouvolassa. Valokuvanäyttelyn keskiössä ovat transsukupuoliset ihmiset. Tuottaja Maiju Ristkari on hyvin otettu siitä, miten avoimesti ihmiset antoivat tarinansa kerrottaviksi.

– Kaikki osallistujat ovat olleet huipputyyppejä. On ollut upeaa saada yhteydenottoja esimerkiksi Oulusta ja Ivalosta. Me lähdimme sitten ajamaan ja pamautimme paikalle. Se ihminen on siinä ja hän on valmiina avaamaan kotinsa ovet, kertomaan omasta elämästään ja jakamaan tarinansa. Se luottamus tuntuu huikealta ja haluamme kaikki olla sen arvoisia, Ristkari summaa.

"Jokainen saa olla mitä on"

Sukupuolena ihminen -projektin kaikki sisällöt ovat nähtävissä myös verkossa osoitteessa sukupuolenaihminen.fi. Verkkosivustoa hyödynnetään opetuksessa Suomen yläkouluissa. Myös verkko-oppimateriaaleja valmistavan Tabletkoulu.fi:n uusissa materiaaleissa ohjataan transihmisten tarinoita kertovalle sivustolle.

Maiju Ristkari ja Sukupuolena ihminen -projekti tähtää sukupuolen moninaisuudesta kertomiseen ja aiheen arkipäiväistämiseen, jotta transihmisten ei enää tarvitsisi olla "kaapissa" omalla kotipaikkakunnallaan.

– Kun puhutaan sukupuolen moninaisuudesta, se ei tarkoita sitä, että kielletään ketään olemasta jotain sukupuolta. Tällä halutaan tehdä tilaa, jotta jokainen voi olla turvallisesti sitä mitä on, Ristkari muistuttaa.