Saamelaisten perinteisen joiun taitaa yhä harvempi – "Lapsia ja nuoria pitäisi innostaa joikaamaan"

Saamelaisilla on ollut tapana joikata muun muassa toisiaan, tarinoita ja asioita, joita on nähty esimerkiksi luonnossa. Tilanne on kuitenkin muuttunut paljon vuosien saatossa.

joiku
Simon Issát Marainen
Simon Issát Marainen Ruotsin Sopperosta esitteli Inarin Juoigansuopmanat-konsertissa oman alueensa joikumurretta.Ville Fofonoff / Yle

Inarissa päästiin viime viikonloppuna kuulemaan eri alueiden perinteisiä joikuja, kun alkuperäiskansojen Ijahis Idja -festivaali kokosi yhteen joikutaitureita ympäri laajan Saamenmaan.

Saamelaisten perinteinen joiku ja eri alueiden joikumurteet olivatkin festivaalin erikoisteema tänä vuonna. Joikumurteet valittiin teemaksi Saamenmaan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Saamelaisten ensimmäinen pohjoismainen parlamentaarinen kokous vietettiin 100 vuotta sitten.

Saamelainen joiku ei ole perinteisesti vain musiikkia, vaan myös tarinankerronnan väline. Jokaisella alueella on eri tapansa joikata. Pohjoissaamelaisten joiku on saameksi "luohti"_, _kolttasaamelaisilla on "leu'dd",inarinsaamelaisilla "livđe" sekä eteläsaamelaisilla "vuelie". Sen lisäksi joiuissa on vielä alueellisia murteita, joista voi päätellä, mistä joikaaja on kotoisin.

– Tämä on saamelaisille varmasti tuttua. Joiku on kuin kieli, se muuttuu alueittain, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Anna Näkkäläjärvi-Länsman.

Ijahis Idja
Festivaalin taiteellinen johtaja Anna Näkkäläjärvi-Länsman juonsi Juoigansuopmanat-konsertin yhdessä Aslak Palton kanssa.Ville-Riiko Fofonoff / Yle Sápmi

"Musiikki syö joikua"

Ijahis idja -festivaalin Juoigansuopmanat-konsertti (suom. Joikumurteet) täytti lauantaina saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen auditorion.

Yksi konsertin joikaajista oli 80-vuotias Johan Andreas Andersen Norjan Nessebystä. Andersen on kasvanut joiun ympäröimänä.

– Olen kuunnellut, kun isä joikasi ja sitten huomasin tallentaa sitä. Kaikkea hän ei muistanut, mutta olen saanut materiaalia hyvin sekä nauhalle että paperille, kertoo Andersen.

Ijahis idja
Johan Andreas Andersen on kotoisin Nessebystä, Norjan puolen Saamenmaalta.Ville-Riiko Fofonoff / Yle

Perinteinen joiku oli vaarassa kadota kokonaan kristinuskon tulon vuoksi. Kirkon mukaan joikaaminen oli syntiä.

Andersen ei pelkää joiun katoavan. Hän pitää siitä huolimatta tärkeänä, että esimerkiksi koulu innoistaisi lapsia ja nuoria joikaamaan.

– Nessebyssä on monia lapsia, jotka ovat taitavia joikaamaan. Koulusta sen pitää alkaa, pohtii Johan Andreas Andersen.

Joikua sekoitetaan nykypäivänä usein myös moderniin populaarimusiikkiin. Andersenilla on mielipiteensä asiasta.

– Musiikki dominoi ja syö joikua. Ja hänen joka joikaa musiikin kanssa, ei tarvitse olla edes taitava joikaamaan, Andersen näkee.

Joikata voi esimerkiksi ihmisen tai tunturin

Entisaikoina saamelaiset kertoivat tarinoita joiun muodossa. Ihmisillä oli tapana joikata toisiaan, eläimiä ja asioita, joita on nähty luonnossa.

Kun joikaa ihmisen tai asian, kertoo joiun melodia tai lausahdukset kohteestaan. Joiku ei kuitenkaan välttämättä tarvitse sanoja.

Ennen vanhaan lähes jokaisella saamelaisella oli oma joiku, eli joku oli joikannut hänet. Nykyaikana henkilöjoikuja on vähemmän.

Ijahis Idja
Juoigansuopmanat-konsertin joikaajat 19.8.2017.Ville-Riiko Fofonoff / Yle

Nuori joikaaja Nils-Heikki Paltto Inarin Lemmenjoelta osallistui muutama vuosi sitten saamelaisten Sámi Grand Prix -laulukilpailuun joiulla "Álehttá", toisin sanoen Aletta-nimisen puolisonsa joiulla. Juoigansuopmanat-konsertissa Paltto joikasi muun muassa Lemmenjoen pojat.

Nils-Heikki Palton mielestä toista ihmistä ei voi niin vain joikata, vaan hänet pitää myös tuntea hyvin.

– Kyllä se ihminen pitää tuntea, pitää olla jotakin mielessä.

Saamelaisilla on ollut tapana joikata esimerkiksi liikkuessaan metsässä sekä kokoontuessaan muiden kanssa. Periaatteessa joikata voi missä vain,mutta Nils-Heikki Palton elämässä joiulle on omat erityiset hetkensä.

Ijahis idja
Lemmenjokelainen Nils-Heikki Paltto on yksi harvoista nuoremman polven joikaajista Suomen puolen Saamenmaalla.Ville-Riiko Fofonoff / Yle

– En minä joka paikassa joikaa, pääasiassa metsässä tai autossa. Mutta jos minut kutsutaan jonnekin joikaamaan, voin sen tehdä, Paltto kertoo.

Joiun jano

Birit-Ristin Sara oli lähtenyt Norjan Karasjoelta Inariin juurikin joikukonsertin vuoksi. Hänen mielestään perinteistä joikua ei kuule enää tarpeeksi.

Biret-Risten Sara
Birit-Ristin Sara oli tyytyväinen joikukonsertin jälkeen.Kirsti Länsman / Yle Sápmi

– Tämä kokemus antoi minulle hyvin paljon. Alkuperäinen ja perinteinen joiku on vähissä, minulla on oikein jano sitä kohtaan, kertoo Sara.

Birit-Ristin Sara olikin tyytyväinen konsertin jälkeen. Hän on kiitollinen siitä, että joiun taitajia löytyy edelleen.

– Minusta tuntuu, että tarvitsin tätä. Olen niin kiitollinen taitaavista joikaajistamme.

Konsertissa joikasivat Simon Issát Marainen *ja *Marja Mortensson Ruotsista, Anders Nils Eira,** John Máhtte Utsi, **Åse Margget Anti ja Johan Andreas Andersen *Norjasta ja Suomen puolelta *Wimme Saari *Enontekiöltä, *Petra Magga-Vars *Vuotsosta, *Nils-Heikki Paltto *Lemmenjoelta, *Anna Morottaja Inarista ja Anna Lumikivi Inarin Keväjärveltä.

Yle Ođđasat -tv-uutiset kertoi Joikumurteet-konsertista maanantaina 21.8.