Pikkupitäjän verstaassa syntyy maailmanluokan kitaroita – "Tässä työssä olen ihmisenä parhaimmillani"

Hyvä kitara valmistuu laadukkaasta puusta ja millintarkasta käsityöstä verstaassa, jossa on juuri oikea kosteusprosentti, kertoo joroislainen soitinrakentaja Keijo Korelin.

kitara
Keijo Korelin valmistaa kitaraa.
Tarja Nyyssönen / Yle

Joroisten vanhan rautatieaseman sali on täynnä puusepän työkaluja. Ilmassa tuoksuu vasta höylätty puu ja aavistus jostain kemikaalista. Keskellä salia työskentelee höylä kädessään soitinrakentaja Keijo Korelin. Hänellä on työn alla elämänsä 95:s kitara.

Korelin muistaa edelleen sen tunteen, kun sai elämänsä ensimmäisen kitaran valmiiksi. Ikaalisten soitinrakentajakoulussa miehen käsissä valmistui Telecaster-tyyppinen tasakantinen sähkökitara.

– Hyvälle tuntui, kun ensimmäiset soinnit siitä soitti, Korelin muistelee aikaa liki 15 vuoden päähän.

Keijo Korelin on puutyöläinen neljännessä polvessa. Korelinin isä oli puuseppä ja sodassa kuollut isoisä sahuri. Isoisoisä puolestaan rakensi Karjalassa lohenpyrstöliitoshirsitaloja. Keijolle käsityöammatti ei suinkaan ollut itsestäänselvyys, vaan lukion jälkeen suunnitelmissa oli akateeminen ura kirjallisuuteen liittyen.

Sattuma vei hänet kuitenkin ensin vuodeksi veneenrakentaja kouluun ja sieltä tie kulki soittoharrastuksen myötä Ikaalisiin käsi-ja taideteollisuusoppilaitokseen. Korelin valmistui soitinrakennusartesaaniksi jouluna 2005. Heti tammikuussa 2006 hän perusti oman yrityksen.

– Jo opiskeluvaiheessa minulle oli selvää, että tulen keskittymään klassisiin kitaroihin, Korelin kertoo.

Mies höylää kitaran kantta.
Yhden kitaran valmistamiseen Keijo Korelinilla menee noin kuukausi. Tarja Nyyssönen / Yle

Klassisissa nailonkielisissä kitaroissa Korelinia kiehtoo erityisesti niiden sävymaailma. Omien sanojensa mukaan kitaranrakentajalla pitää olla intohimo soittimiin.

– Pitää olla kiinnostusta pohtia, mistä sointi syntyy ja kuinka sitä voisi kehittää paremmaksi, Keijo Korelin toteaa.

Renesanssi-ihmisen työtä

Nyt työn alla oleva double top on valmis parin viikon sisällä. Yhden kitaran soittokuntoon saaminen kestää noin kuukauden. Korelinin kitarat ovat tunnettuja juuri laajasta sävyjen kirjosta, tasaisuudesta, äänenvoimakkuudesta sekä soitettavuudesta. Yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä klassisista kitaristeista, Otto Tolonen, soittaa Keijo Korelinin valmistamalla seetrikantisella double top-kitaralla.

Korelin on vuosien varrella kehitellyt kolme omaa kitaramallia. Jokainen kitara on yksilöllinen, joskin tarkkasilmäinen voi jo lavalta huomata kitaran Korelinin valmistamaksi.

Kitaran pohjaseteli.
Pohjaseteli kertoo monesko Keijo Korelinin valmistama kitara on kyseessä. Nyt tekeillä oleva on numero 95. Tarja Nyyssönen / Yle

– Rosetin, eli tämä sointiaukon ympärys, on tarkkaa käsityötä ja minun omaa designia. Se on vähän niin kuin allekirjoitus, että kitaran tunnistaa minun tekemäksi.

Soitinrakentajan työ ei ole pelkkää puuntyöstämistä, vaan yrittäjänä oleminen vaatii monenlaista osaamista. Keijo Korelin kuvailee työtään renessanssi-ihmisen työksi.

– Puun työstön pitää olla semmoisella tasolla, että lopputulos on hyväksyttävää. Soittaakin pitää osata ainakin sen verran, että osaa muusikoiden kanssa keskustella soinnista, Korelin luettelee työnsä osa-alueita.

Muotti jolla kitara valmistetaan.
Tarja Nyyssönen / Yle

Korelinin tilauslista on koko 2010-luvun ollut vuoden mittainen. Hän valmistaa vuodessa 10 kitaraa, joista 9 menee ulkomaille. Korelinin kitaroilla soitetaan muun muassa Thaimaassa, Indonesiassa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa.

Yksittäisiä tilauksia mies saa nettisivujensa kautta, ja kitarat Korelin valmistaa alusta loppuun verstaallaan Joroisten vanhalla asemalla. Muutamissa maissa, muun muassa Yhdysvalloissa, kitarasalongit ovat ottaneet Keijo Korelinin kitaroita myyntiin.

– Kitarasalonki on paikka, jossa myydään korkeatasoisia konserttisoittimia. Siellä muusikon on mahdollisuus käydä kokeilemassa eri kitaroita ja valita mieleisensä soitin. Neljä kitaraa minulta menee joka vuosi Indianapolikseen salonkiin myyntiin.

Alppien rinteiltä kitaran kanneksi

Korelin käyttää kitaroissaan materiaaleina kuusta, seetriä ja ruusupuuta. Puulajeilla on iso merkitys kitaran sointiin.

– Kuusi on perinteisin kannen materiaali. Se on vaikeampi hallita kuin seetri, mutta se antaa puolestaan enempi sävyjä. Seetri on lämpöisempi soundiltaan, soitinrakentaja ruotii puulajien eroja.

Materiaalin Korelin hankkii puudiilereiltä Sveitsistä ja Espanjasta. Diilerit ovat keskittyneet nimenomaan soitinpuiden välittämiseen. Esimerkiksi ruusupuu, jota käytetään kitaroissa sivuihin ja pohjiin, on nykyään hyvin hankalasti saatavissa. Monet ruusupuulajikkeet ovat uhanalaisia, ja niiden tuontiin sekä vientiin tarvitaan erillisiä lupia.

Korelinin käyttämät kuuset ovat kasvaneet Sveitsissä Alpeilla, jossa puu kasvattaa pitkän suoran rungon vuorenrinteillä. Etenkin kansimateriaalin on oltava kvarttiin sahattua.

– Jos puun syyt menevät kannessa vinksin vonksin, voi se olla jostain kohti pehmeä ja jostain kova. Tämä vaikuttaa jäykkyyteen ja kannen kestävyyteen.

Suomessa on metsänkasvatus keskittynyt enempikin kuutioihin kuin laatuun.

Keijo Korelin

Korelin on ottanut tavoitteekseen korvata eksoottiset ja uhanalaiset puulajit eettisemmillä puilla kuten kotimaisella loimuvaahteralla, loimukoivulla, raidalla sekä pihlajalla.

– Suomessa on metsänkasvatus keskittynyt enempikin kuutioihin kuin laatuun. Se kuusi mitä minä käytän, pitää olla tasasyistä eikä kesä-ja talviluston ero voi olla kovin iso.

Klassisen kitaran aiho.
Kitaran sointiin vaikuttaa eniten sen kansi. Tarja Nyyssönen / Yle

Korelinin tarkoituksena on apurahan turvin tulevina vuosina etsiä ja testata kotimaisten puiden sopivuutta kitaroissaan. Hän sai hiljattain yhteydenoton mieheltä, joka oli kaatanut Kangasniemen kirkon pihalta ison koivun. Puu oli läpeensä loimua, ja Korelin sai siitä noin kuution verran materiaalia itselleen.

– Todella upean näköistä puuta se on ja varmasti riittää loppuiäksi minun tarpeisiin, mies nauraa.

Sen lisäksi, että puu on oikeanlaista, tärkeää on myös materiaalin kuivaus ja säilytys. Raaka-aine ei saa kuivaa liian nopeasti ja se on säilytettävä tietyssä kosteudessa. Keijo Korelin tarkkailee verstaansa ilmankosteutta säännöllisesti.

– Verstaallani on kosteusprosentti 45 ympäri vuoden. Suomen ilmasto on siitä hankalaa, että kesällä on kosteutta poistettava ja talvella sitä on lisättävä, Korelin kertoo puuntyöstön yksityiskohdista.

Tarkempaa kuin millintarkkaa

Tärkeimmäksi ja vaikeimmaksi vaiheeksi Keijo Korelin mainitsee kitaran kannen tekemisen. Jos kannen paksuudessa on millin kymmenesosankin heitto, voi homma olla pilalla. Suurpiirteistä työtä ei kitaran rakentaminen ole missään vaiheessa, Korelin tietää.

– Esimerkiksi kitaran otelaudassa olevien metallinauhojen pitää olla juuri oikean korkuiset. Milli on jo iso virhe nauhojen välisessä korkeudessa, se vaikuttaa heti vireeseen.

Lähikuva kitaran kielistä.
Otelaudan metallinauhojen tulee olla tarkemmin kuin millintarkasti paikoillaan. Tarja Nyyssönen / Yle

Vaikka kitaran rakentajan työ on melko yksinäistä ja tarkkaa puurtamista, kokee Korelin työn omakseen. Hänellä on intohimoa kehittää kitaroistaan soinniltaan aina parempia ja ulkonäöltään kauniimpia.

– Yksi työn parhaista puolista on monipuolisuus. Ja joka kerta, kun kuulen omaa kitaraani konserttisalissa, on se erittäin palkitsevaa. Tää on homma, jossa olen ihmisenä parhaimmillani, soitinrakentaja sanoo höylätessään kitaran kantta.