Koulupsykologeista on edelleen huutava pula, mutta nuorten kynnys jutella on madaltunut – eniten nuoria huolettaa stressi

Psykologiliiton puheenjohtajan mukaan nuorista ei kannata aina tehdä potilaita, vaan nuoren elämässä kriisit ja vahvat tunteet ovat tavallisia. Psykologit auttavat koulussa parhaiten silloin, kun he ovat fyysisesti läsnä.

koulupsykologit
Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola
Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla AhtolaJuuso Noronkoski / Psykologiliitto

Koulupsykologin paikkoja puuttuu tällä hetkellä enemmän kuin koulupsykologeja on töissä. Kolme vuotta sitten uudistetun oppilashuoltolain (siirryt toiseen palveluun) mukaan kunnan on tarjottava psykologin ja kuraattorin palvelut niin esikoululaisille, peruskoululaisille kuin toisen asteen opiskelijoillekin.

Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen. Kunnat eivät ole vieläkään perustaneet tarpeeksi lakisääteisiä koulupsykologin virkoja.

Suomen Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola kuvaa tämänhetkistä tilannetta absurdiksi.

Koulupsykologeja on Ahtolan mukaan karkeasti arvioituna noin 400–500, vaikka lain mukaan niitä pitäisi olla toista tuhatta.

– Kunnille ei tule asiasta sanktioita, mikä vaikuttaa tilanteeseen, Ahtola sanoo.

Nuorten mielenterveyspalveluihin toivotaan lisää matalan kynnyksen lähipalveluita. Ahtolan mukaan koulupsykologien määrän lisääminen on vastaus tähän.

– Koulupsykologien rooli nuorten mielenterveyden edistämisessä on hyvin keskeinen. Psykologi on kouluissa se ensisijainen mielenterveyden ja oppimisen matalan kynnyksen asiantuntija, hän sanoo.

Helsingin yliopiston psykiatrian professori Mauri Marttunen ehdotti Ylen haastattelussa, että nuorten mielenterveydenhoitoa voidaan parantaa tuomalla psykiatrisia sairaanhoitajia kouluterveydenhuoltoon.

Ahtolan mukaan ennen, kuin mietitään uuden ammattiryhmän palkkaamista kouluihin, lakisääteinen opiskeluhuolto täytyy saada kuntoon.

"Nuorista ei kannata aina tehdä potilaita"

Nuorten pulmien medikalisoiminen on Ahtolan mielestä vaarallista. Hänen mukaansa tulisi päinvastaisesti lähteä siitä, että suurin osa nuorista on tavallisia.

– Nuorista ei kannata aina tehdä potilaita. On tavallista, että elämään kuuluu kriisejä ja vahvoja tunteita, nuorilla varsinkin, Ahtola sanoo.

Hänen mukaansa nuorten hyvinvointia täytyy tukea koulutyössä pitkäjänteisesti. Kaikki ei tapahdu salamannopeasti.

– Ihminen on sellainen, että kun ahdistaa tai on huolia, tilanteeseen halutaan heti ratkaisu. Pyydetään, että nyt välittömästi lapsi tai nuori täytyy saada viiden kerran keskustelukäynnille, vaikka pitäisi hetkeksi pysähtyä miettimään tilannetta: mistä on kysymys, kuka on huolissaan ja mistä asiasta.

Ahtolan mukaan impulsiivisuus voi johtaa siihen, että hoidetaan vahingossa väärää asiaa tai henkilöä.

– Välillä nuoren sijaan aikuinen on se, joka tarvitsee apua.

Voi myös käydä niin, että ryhmän tai yhteisön ongelmia aletaan hoitaa yksilötasolla. Kiusaaminen on yleinen esimerkki tästä.

Lukionuoret hakevat psykologilta apua stressiin

Johanna Käsnänen työskentelee Turussa kahden eri lukion koulupsykologina. Hän kertoo, että nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia edistetään lukiossa muun muassa tukikeskustelujen avulla. Peruskoulussa niiden lisänä on tutkimusten tekoa, ja myös vanhempiin pidetään tiiviimmin yhteyttä peruskoulussa.

Käsnäsen mielestä koulupsykologista on eniten apua silloin, kun hän on läsnä.

– Polikliinisessä mallissa nuori kulkee sinne, missä psykologi on. Kun psykologi on osana opiskeluyhteisöä ja henkilökuntaa, hän voi auttaa parhaiten.

Vastaanottokäynneillä lukionuoria huolettaa Käsnäsen mukaan eniten stressi. Nuoret tulevat juttelemaan Käsnäselle myös esimerkiksi ahdistuneesta olosta ja mielialaan liittyvistä kysymyksistä, motivaation puutteesta ja ongelmista ystävyyssuhteissa.

– Trendi vaikuttaa siltä, että nuorten kynnys tulla puhumaan koulupsykologille laskee koko ajan, Käsnänen sanoo.

Hänen mukaansa psykologin fyysinen läsnäolo koulussa madaltaa kynnystä.

– Se helpottaa, kun olemme näkyvämpiä koulun arjessa. Silloin koulupsykologi ei ole kasvoton ihminen, jonka luokse mennään eri rakennukseen.

Käsnänen kertoo, että koulupsykologi on mukana opiskeluhuollossa pääasiallisesti yhteisöllisesti: hän esimerkiksi suunnittelee muun henkilökunnan ja yhteisön avulla koulun toimintaa, käy opettajien kanssa keskusteluja tai käy vaikkapa vierailemassa jonkin aineen kurssilla.

Koulupsykologi pitää kouluissa monesti myös pienryhmiä, esimerkiksi jännittäjille tai stressinhallintaan.

Lue myös:

Psykologi helpottaisi lukiolaisten paineita: "Joka aineesta ei ole pakko saada kymppiä"

Koulupsykologeja ei ole Suomessa vieläkään tarpeeksi – Kouvolassa pula koulupsykologeista käännettiin päälaelleen

Pulaa koulupsykologeista yritetään paikata ostopalveluilla