"Pilkettä silmäkulmassa" sanoi Pertti Jarla, kun puujalkaa veisti

Fingerpori-sarjakuvia on julkaistu jo kymmenen vuotta. Mikä sarjan isä Pertti Jarla oikein on miehiään?

sarjakuvataiteilijat
Sarjakuvataiteilija Pertti Jarla Porvoon studiollaan.
Sarjakuvataiteilija Pertti Jarla Porvoon studiollaan.Yle/Sannika Michelsson
Minkälainen mies on Pertti Jarla? Sarjakuvataiteilijaa hänen työhuoneellaan Porvoossa haastattelee Sannika Michelsson.

Haastattelu alkaa kolmisen varttia myöhässä, sillä sarjakuvataiteilija Pertti Jarla on unohtanut tapaamisen. Hänen mukaansa vastaavaa tapahtuu lähes päivittäin.

– Esimerkiksi, kun mä saan jonkun kuvituksen tai työn toimitettua kustantajalle, sieltä kysytään: ”Mites tämä kymmenen sivun sarjakuva?” Sit mä vasta muistan: ”ai niin, tämmöinenkin oli.” Näin kävi viimeksi eilen.

Kiireestä tai sen tunnusta Jarla puhuu paljon.

– Kiirehän ei johdu niinkään työn määrästä, kuin siitä osaako aikaansa organisoida. Mulle se on tosi vaikeaa. Mä olen koko ajan jossain hädässä, Jarla toteaa.

Sarjakuvataiteilijan viisi adjektiivia

Joskus sarjakuvien piirtäjät kuvailevat työtään hieman vähättelevästi piirtelyksi tai piirusteluksi. Jarla on kuitenkin oppinut, että vähättely on turhaa ja itsestään kannattaa ihan rohkeasti käyttää titteliä sarjakuvataiteilija.

– Kyllä tämä taiteilua on, ja alan tekijät saavat jo apurahojakin siinä missä muutkin.

Kun Jarlaa pyytää kuvailemaan itseään viidellä adjektiivilla, hän lähtee liikkeelle ulkonäöstään. Tämä ei lie kovin kummallista, kun kyseessä on visuaalisen kiteyttämisen ammattilainen.

Fingerpori on Suomen tunnetuimpia sarjakuvia.
Fingerpori on Suomen tunnetuimpia sarjakuvia.Hanna Lumme / Yle

– Lyhyt, valkoinen…, Jarla nauraa.

Tuleeko seuraavaksi ”mies” ja ”etuoikeutettu”?

– No etuoikeutettu kyllä. Ja pienyrittäjä.

Vielä yksi.

– Kiireinen, Jarla lopettaa.

Alussa oli tiiliskivimies

Jarla aloitti sarjakuvien piirtämisen jo pikkupoikana puolivahingossa.

– Siskoni piirsi sanaleikinomaisen Tex Tiili -hahmon, jossa oli sellainen villin lännen Tex Willer -tyyppinen tiiliskivi. Mä heti kopioin sen hahmon ja piirtelin niitä tiiliskiviukkeleita, Jarla muistelee.

Nämä tiiliskivimiessarjakuvat olivat ensimmäisiä ja niitä saattoi syntyä yksi päivässä. Tarinat olivat Jarlan mukaan hieman psykedeelisiä pienen pojan mielikuvia siitä, mikä on seikkailutarina.

Vanhemmat olivat vähän liian innokkaita osallistumaan paperinkeräykseen. Sinne meni minun sarjakuvieni lisäksi ihan oikeita sarjakuvalehtiä.

Pertti Jarla

– Yhdessä nää tiiliskivityypit oli jotain sheriffejä ja ne törmää erämaassa pyramidiin ja menevät tutkimaan sitä. Siellä on rikollisia, he ammuskelevat ja lopulta pahikset pidätetään.

Nykyään Jarla kertoo pistävänsä lähes kaiken piirtämänsä talteen. Yhtäkään lapsuusaikana piirrettyä sarjakuvaa ei kuitenkaan ole säilynyt.

– Se on vääryys. Vanhemmat olivat vähän liian innokkaita osallistumaan paperinkeräykseen. Sinne meni minun sarjakuvieni lisäksi ihan oikeita sarjakuvalehtiä, jotka ovat arvokkaita.

Jarla lukee mangaa

Lapsena suosikkeja olivat Mustanaamio, Tarzan sekä Non Stop -lehti, jossa seikkailivat muun muassa Piko ja Fantasio. Myös Korkeajännitys tuli tutuksi.

– Sen vaikutus näkyy ehkä selvimmin siinä, että olen piirtänyt omaksi huvikseni realistisia sotasarjakuvia, Jarla kertoo.

Tänä päivänä Jarla kertoo lukevansa sarjakuvia laidasta laitaan. Muun muassa mangaa ja feminististä nykysarjakuvaa, jota vaimo harrastaa.

– Huumoristrippisarjoja tulee nykyään luettua yllättävän vähän. Luin niitä enemmän ennen kuin itse aloin tehdä niitä päivittäisduunina.

Myös sanomalehtien sarjakuvat tulee aina luettua. Se, että suomalaisissa sanomalehdissä ylipäätään on sarjakuvia, on Jarlan mukaan moniin muihin maihin verrattuna poikkeuksellista ja nimenomaan hyvällä tavalla.

– Aina valitetaan, kun on näitä karvisia ja haraldhirmuisia, mutta pahempaakin on, Jarla naurahtaa.

Pari sanaa Fingerporista

Pertti Jarlaa ei voi jututtaa puhumatta hänen suurimmasta ja tunnetuimmasta työstään, Fingerporista. Sarjan nimestä puhuminen tuo Jarlan mieleen muutaman anekdootin.

– Multa usein tullaan kysymään, että tiedätkö sä mitä toi fingerpori oikeasti tarkoittaa. Se on mielestäni outo kysymys. Ihan kuin olisin käyttänyt jotain sanaa tietämättä yhtään, mikä se on, Jarla nauraa.

Fingerpori tarkoittaa sormustinta, mutta se päätyi sarjan nimeksi Jarlan mukaan siksi, ettei hän keksinyt parempaakaan. Sarjan alkuperäinen nimi oli Karl-Barks-Stadt, joka kuvasi sen tapahtumaympäristöä: DDR-henkistä Ankkalinnaa.

– Helsingin Sanomissa muun muassa kulttuuritoimittaja Saska Saarikoski oli sitä mieltä, että nimi on liian vaikeasti lausuttuva. Fingerpori oli ensimmäinen nimi-idea, joka kuulosti siltä, että sitä voisi käyttää ja se kuulostaa paikannimeltä, Jarla muistelee.

Hilpeyttä Jarlassa herättää se, että myöhemmin Helsingin Sanomat alkoi julkaista sarjakuvaa nimeltään Wulffmorgenthaler.

– Toki sittemmin sekin on lyhennetty muotoon Wumo. Kyllä lukijoita säälitään, Jarla nauraa.

Etkö ymmärtänyt päivän Fingerporia? Apua saa Rautalankaporista! (siirryt toiseen palveluun)