Stubbin elämäkerta paljastaa lahjakkaan ja herkän, mutta myös vauhtisokean poliitikon

Politiikan tutkija Erkka Railo analysoi kymmenen pointtia entisen pääministerin Alexander Stubbin elämäkerrasta.

Alexander Stubb
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Vauhdikkaan uran suomalaisessa politiikassa tehnyt Alexander Stubb hävisi reilu vuosi sitten kokoomuksen puheenjohtajaäänestyksen ja lopetti valtiovarainministerinä.

Stubb putosi huipulta: Suomen pääministerinä hän toimi vajaan vuoden, kesäkuusta 2014 toukokuuhun 2015.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä hän työskenteli 2011‒2014 ja ulkoministerinä 2008‒2011.

Viimeinenkin side kotimaan politiikkaan katkesi heinäkuun lopussa, kun Stubb lopetti kansanedustajana. Hän siirtyi Luxemburgiin Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi, tehtävään, joka oli vapautunut Helsingin pormestariksi ryhtyneeltä puoluetoverilta, Jan Vapaavuorelta.

Viime aikoina Stubb on paljolti vetäytynyt julkisuudesta. Hän on antanut haastatteluja lähinnä liittyen uusiin tehtäviinsä Euroopan investointipankissa sekä rauhanvälitysjärjestö CMI:n hallituksen puheenjohtajana.

Elämäkerta 49-vuotiaana kuulostaa pompöösiltä, mutta yhdessä kirjailija-toimittaja Karo Hämäläisen kanssa kirjoitettu teos Alex (Otava) on päähenkilönsä näköinen: pikakelauksella elämää ja triathlon-kilometrejä ahmiva politiikan Speedo-ihmemies, jonka kansainvälinen ura on ainutlaatuinen Suomen poliittisessa historiassa.

Tämän kirjan olisi voinut kirjoittaa myöhemmin, mutta siihen Alexander Stubbilla oli varmaan liian kiire.

Tähän juttuun on koottu "kolmesta pointistaan" tunnetun Stubbin elämäkerrasta kymmenen nostoa, joita kommentoi erikoistutkija Erkka Railo Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

1. "Olin jo ennakkoon päättänyt itse luopua kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä"

Stubb kuvaa avoimesti, kuinka nousu kokoomuksen puheenjohtajaksi ja sitä kautta pääministeriksi kesäkuussa 2014 oli samaan aikaan unelmien täyttymys, mutta myös kauhistus. Kenttä kapinoi, lehdistö jahtasi, eikä unikaan tullut enää yöllä silmään. Rakettimainen nousu kotimaisen politiikan huipulle päättyi dramaattiseen häviöön Petteri Orpolle kokoomuksen puheenjohtajavaalissa kesäkuussa 2016, vain alle vuoden kestäneen pääministerikauden ja saman mittaisen valtiovarainministeripestin jälkeen. Äänestys, jossa kokoomuslaiset syrjäyttivät istuvan puheenjohtajansa, päättyi 441‒361.

Nyt Stubb väittää, että hän olikin jo perhepiirissä päättänyt väistyä sivuun valtakunnan politiikan ykköspaikalta. Helmikuussa 2016 hän lenkkeili vaimonsa Suzanne Innesin kanssa Espoossa, jossa he kirjassa kuvatun mukaan yhdessä tekivät päätöksen luovuttaa kokoomuksen puheenjohtajan paikka jollekin muulle. Sopivaksi ajankohdaksi he päättivät vuoden 2018. Siltä istumalta teimme päätöksen. Politiikka saisi jäädä. Oli aika astua elämässä eteenpäin, kirjoittaa Stubb.

Alexander Stubb ilmoitti itse Petteri Orpolle, edelleen yksityisesti, että Orpo saisi ruveta hänen seuraajakseen ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Järkytys oli suuri, kun Orpo päätti haastaa Stubbin jo heti tulevan kesän puoluekokouksessa.

Stubb sai Orpolta puhelun. Hänen lävitseen löi tyhjyys. Kouristus tuntui sisimmässä. Siihen asti ei ollut ollut hädän päivää. Petteri olisi aivan toisen kaliiperin ehdokas kuin Elina tai Hjallis olisi ollut, Stubb kirjoittaa, viitaten jo ennen Orpoa ehdolle asettuneisiin Elina Lepomäkeen ja Hjallis Harkimoon.

Harkimoa Stubb kuvaa näytösehdokkaaksi, jolla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia, mutta se oli osa epävakauttamisprosessia.

– Mahdotonta arvioida, pitävätkö nämä asiat paikkansa vai ei. On kuitenkin vaikea keksiä, minkä takia Stubb olisi vapaaehtoisesti ollut luopumassa asemastaan. Se ei ole hänen tapaistaan. Hän on taistelijaluonne ja teki kaikkensa pitääkseen puheenjohtajuuden. Stubb ikään kuin tekee jälkikäteen välttämättömyydestä hyveen, kaunistelun maku jää, pohtii erikoistutkija Erkka Railo Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Tappion hetkellä Alexander Stubb osoitti suuruutta. Hän piti hienon puheen, kiitti vaimoaan ja toivotti seuraajalleen onnea.

– Sen hän hoiti tavattoman tyylikkäästi. Ei vaikuttanut siltä, että hän jäi katkeraksi, tai jos jäi, niin hän ei kertonut sitä julkisuuteen, sanoo Railo.

2. "Kyyneleet valuivat, kun minun oli luovuttava ulkoministerin salkusta"

Ulkoministerin työ oli Alexander Stubbille unelma. Hän sai edustaa maailmalla rakastamaansa Suomea, mutta työmaa oli mukavasti kotimaan rajojen ulkopuolella.

Vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa salkkujako meni kuitenkin niin, että Erkki Tuomiojasta (sd) tuli ulkoministeri ja Stubbin oli tyytyminen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin salkkuun. Stubb oli niin murheissaan, että kun hänen piti juuri ennen salkunvaihtoa mennä puhumaan ulkoministeriön virkamiehille, hän purskahtikin itkuun.

Näin porukan. Aloitin puheenvuoron. Ei siitä mitään tullut. Kyyneleet valuivat, Stubb kirjoittaa.

Erkka Railo näkee tunteellisuuden pelkästään myönteisenä piirteenä poliitikolle — siis kun kyseessä on miespoliitikko.

– Jyrki Katainenkin (kok) on monta kertaa pillahtanut itkuun julkisuudessa. Niistä on tehty monia lehtijuttuja, jotka ovat olleet poikkeuksetta myönteisiä. Muun muassa tutkija Anu Koivunen on kirjoittanut tästä. Miespoliitikon kyyneleet tuottavat sellaisen tilan, että hänen arvostelemisensa muuttuu mahdottomaksi, sanoo Erkka Railo.

Railo kääntäisi asetelman jopa niin päin, että tunteellisuus ja herkkyys ovat juuri niitä asioita, joiden takia ihmiset ylipäätään äänestävät tiettyjä henkilöitä.

– Monet poliitikot on valittu, koska heissä on tämä puoli. Ihmiset tunnistavat sen. Se ei välttämättä mene niin, että poliitikot manipuloisivat julkisuutta.

Politiikassa mies voi itkeä, mutta nainen ei.

– Naispoliitikolla itku on heikkouden merkki. Tässä ei toteudu sukupuolinen tasa-arvo. Jos nainen näyttää politiikassa tunteitaan, se on erittäin negatiivinen asia. Sen sijaan miespoliitikon itku tulkitaan positiiviseksi.

3. "Ollessani pääministeri en tullut lainkaan toimeen Antti Rinteen kanssa"

Stubbin elämäkerta on lähestulkoon yhtä positiivisuuden, ilon ja tsemppihalituksen riemulaulua, paitsi yhden henkilön osalta. Stubb roimii demarijohtaja Antti Rinnettä edestä ja takaa. Stubbin mukaan Rinne ja hänen demarikaaderinsa pettivät kaikki lupaukset. Hallituksessa heidän kanssaan ei voinut sopia mistään.

Erkka Railoa kuvaus ei yllätä.

– Hallituskaudella Stubb ja Rinne onnistuivat jotenkuten pitämään kulissit pystyssä, mutta jälkikäteen on käynyt selväksi, että näiden kahden ihmisen kohdalla kaikki meni mönkään. Kemiat eivät kohdanneet ja ideologiat olivat aivan eri planeetoilta. Siinä ei onnistunut mikään, sanoo Railo.

Osittain tästä syystä Stubbin hallituksen lopputaival, jossa hallituspuolueet äänestelivät omia esityksiään vastaan, olikin yhtä katastrofia.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

4. "Taru Tujunen ilmoitti, että voin unohtaa komissaarihaaveet"

Kokoomuksen puoluesihteerinä vuosina 2006‒2014 toiminut Taru Tujunen oli vaikutusvaltainen hahmo, joka ohjaili tapahtumia taustalla, ja jonka kautta myös ikävät uutiset usein kuultiin ensimmäisenä.

Keväällä 2014 Stubb olisi halunnut komissaariksi, hän myöntää sen suoraan kirjassaan, mutta niin halusi myös Jyrki Katainen.

Tämä oli yllätys Stubbille, olihan Katainen vielä tuolloin puolueen puheenjohtaja ja pääministeri. Kuitenkin, ymmärsi Stubb: Jos istuva pääministeri haluaa komissaariksi, komissaariksihan se päätyy.

Katainen ei kuitenkaan kertonut uutista ‒ että hän ottaisi komissaarin paikan itse ‒ Stubbille henkilökohtaisesti, vaan sen kertoi ensimmäisenä Taru Tujunen.

Menin Kansakoulukujalle, jossa asetuimme pieneen kopperoon. Kysyin Tarulta, mitä kannattaisi tehdä. Hän sanoi, että minun pitää päättää, mitä haluan elämältäni. Sanoin haluavani komissaariksi. Taru kehotti panemaan komissaariajatuksen sivuun.

‒ Kuulostaa vähän keljulta tempulta, että Katainen ei tullut ja sanonut sitä itse. Ensin lähetettiin Tujunen. Oliko Tujunen paha poliisi, joka hoiti huonot asiat? Katainenhan on leppoisa kaveri. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen työnjako kokoomuksen puoluetoimistolla tuolloin oli, kommentoi Erkka Railo.

Railon mukaan Tujusen valta näkyi hänen puoluesihteerikaudellaan kokoomuksen johtamisessa koko maassa. ‒ Sellaisia piirteitä oli, että Taru Tujunen pani kokoomuslaiset hyppäämään tahdissa sekä valtakunnanpolitiikassa että kokoomuksen kentällä.

Katainen siirtyi komissaariksi kesällä 2014. Tämä avasi Stubbille yllättävän kuningastien kotimaan politiikkaan.

5. "Tein virheitä hallintarekisterikohussa, mutta shortsit olivat ok"

Kovin monia virheitä Stubb ei myönnä poliitisella urallaan tehneensä. Yksi niistä oli kuitenkin hänen omasta mielestäänkin vuonna 2015 alkanut hallintarekisterikohu. Sen aihe oli lakimuutos, jossa arvopaperirekisteriin on mahdollista merkitä arvopaperin omistajan sijasta vain arvo-osuustilin hallintarekisterin hoitaja. Muutos, joka tuli lopulta voimaan toukokuussa 2017, mahdollistaa sen, että arvopapereita voi nykyään Suomessa omistaa anonyymisti.

Hallintarekisterilain kiihkeän poliittisen käsittelyn aikana Stubb sortui useisiin virheisiin. Hän väitti eduskunnassa lakimuutosta koskevien asiantuntijalausuntojen olleen 90-prosenttisesti myönteisiä, vaikka niistä oli myönteisiä Helsingin Sanomien arvion mukaan vain noin kymmenen prosenttia. Ylen Ykkösaamu-televisio-ohjelmassa Stubb puolustautui legendaarikseksi nousseella ilmaisulla "Sori siitä" ‒ ja sai kimppuunsa niin poliittiset vastustajat kuin mediankin. Anteeksipyyntöni oli vilpitön, mutta jälkikäteen ajateltuna se ei ollut tarpeeksi nöyrä.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Stubbin pääministeriajan monille mediakohuille on useita syitä. Erkka Railon mukaan koko Stubbin puheenjohtajuuskausi kokoomuksessa lähti liikkeelle väärällä jalalla. Aluksi hänet otettiin ihastuneesti vastaan. Monet pitivät hänen välittömyyttään, iloisuuttaan ja jatkuvaa twiittailuaan hyvinä asioina.

‒ Kun hänestä tuli puheenjohtaja, monet myönteiset asiat hänen imagossaan kääntyivät ikään kuin päälaelleen. Pukeutuminen oli yksi. Ennen pääministeriksi tuloa tuntui olevan okei käyttää shortseja tai varvassandaaleita, mutta sitten ruvettiin etsimään pahaa joka paikasta, ilkeilemään, sanoo Erkka Railo.

Stubbin mielestä on alhaista, että hänelle kuittailtiin shortseista, Jopolla ajelusta ja Duudsonien teemapuistossa tikkatauluksi menemisestä. Jotkut twiitit hän jättäisi kuitenkin jälkikäteen lähettämättä. Tällainen oli ainakin Joroisten puolimatkan triathlonilta lähetetty twiitti pian sen jälkeen, kun Malaysia Airlinesin kone oli ammuttu alas Ukrainassa heinäkuussa 2014. Media näki paikan ja iski heti. Ja ymmärrän täysin miksi. Minun ei olisi pitänyt twiitata mitään kisan jälkeisessä endorfiinihumalassa.

Railon mukaan ilkeilyyn syyllistyi osittain media, mutta sitäkin enemmän kokoomuslaiset itse.

‒ Osittain reaktion voi selittää sillä, että pääministeriltä odotetaan vakaata ja arvokasta käytöstä, mutta paljon suurempi ongelma oli, että hän ei saanut kokoomuksen organisaatiota puolelleen. Toimittajat löysivät aina puolueen sisältä jonkun, joka oli valmis kritisoimaan Stubbin tyyliä.

On myös äärimmäisen vaikea ryhtyä puolueen puheenjohtajaksi vahvan puheenjohtajan jälkeen, huomauttaa Erkka Railo. Katainen oli ollut vahva ‒ joten Stubb olisi heikko.

‒ Siinä on kummallinen psykologinen reaktio, että aina verrataan edelliseen niin, että olipa edellinen puheenjohtaja mitä tahansa, seuraava olisi vastakohta.

Vastaavia esimerkkejä on Railon mukaan muitakin: Sauli Niinistö (vahva) ‒ Ville Itälä (heikko), SDP:ssä Paavo Lipponen (vahva) ‒ Eero Heinäluoma (heikko) tai keskustassa Matti Vanhanen (vahva) ‒ Mari Kiviniemi (heikko).

‒ Heikon puheenjohtajan jälkeen on taas mahdollista onnistua. Itälän jälkeen Katainen pärjäsi nuoresta iästään huolimatta. Kiviniemen jälkeen Sipilä vaikutti ihan messiaalta, vaikka hän oli poliittisesti kokematon.

6. "En ollut koulukiusaaja"

Teoksessaan Stubb palaa ehkä hieman yllättäen myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteen lähes kymmenen vuoden takaisiin juttuihin, joissa annettiin ymmärtää hänen olleen koulukiusaaja. Helsingin Lehtisaaressa kasvanut Stubb kiistää kiusaamisen jyrkästi:

Varmasti olen joskus sanonut pahasti, harkitsemattomasti ja typerästi. Mutta että tahallisesti ja järjestelmällisesti olisin jotakuta kiusannut. En varmasti ole.

‒ Tästäkään emme tiedä, onko tämä totta vai ei. Varmasti on niinkin, että kirja on mahdollisuus ottaa esiin kaikki vuosien varrella esiin tulleet vääryydet. Näkee, että hän on ottanut väitteen raskaasti ja haluaa puolustautua, toteaa Erkka Railo.

7. "Vaimoni on tukenut minua aina ja kaikessa"

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Alexander Stubb ei ole juuri puhunut perhe-elämästään julkisuudessa, mutta nyt hän raottaa hiukan kotioveaan ja kirjoittaa myös vaimostaan. Vaimoa koskevat kohdat ovat poikkeuksetta ylistäviä.

Vaimo, brittiläinen juristi Suzanne Innes, on tukenut Stubbia alusta saakka näyttävän, mutta myös raskaan uran jokaisella askelmalla. Vaimo on lempeä, lohduttava, älykäs, menestyvä ja äärimmäisen viisas, ja antaa miehelleen jatkuvasti myös työn kannalta olennaisen tärkeitä neuvoja.

‒ Toki puoliso, joka tukee pyrkimyksissä, on joka alalla painonsa arvoinen kultaa, jos aikoo uralla menestyä ‒ varsinkin kun on lapsia. Poliittisen imagonrakennuksen kannalta pidän tätä myös taidokkaana nostona, koska se on vahvasti tätä päivää. Stubb on liberaali ihminen, tasa-arvon, ehkä jopa feminismin kannattaja. Näin kuuluu tehdä, osoittaa olevansa nöyrä ja kiitollinen siitä, että toinen on mahdollistanut menestyksen, analysoi Erkka Railo.

Railo pitää myönteisenä jo pelkästään sitä, että poliittisessa elämäkerrassa ylipäätään annetaan jokin arvo myös perheelle. ‒ Se ei ole kovin tavallista varsinkaan suomalaisissa poliittisissa muistelmissa. Mieleen on jäänyt vaikkapa Paavo Lipposen muistelmat, joissa puhutaan avioliitosta ja lapsista tuskin mitään. Se tuntuu erikoiselta, kun tietää, kuinka paljon uhrauksia politiikka vaatii myös heiltä.

Varsinainen romantiikan suurmestari Stubb ei kuitenkaan kirjan perusteella ole, vaan myös lemmenkohtauksissa mennään eikä meinata. Näin hän kuvaa suorittamansa kosinnan, joka tapahtui lasketteluretkellä Alpeilla keväällä 1997:

Sanoin kaveripariskunnalle, että tarvitsisin tunnin kahdenkeskistä aikaa. Nousimme huipulle kolmeentuhanteen metriin. Kävin polvilleni, nappasin sormukset ja kosin. Vastaus tuli heti, kyynelten saattelemana: yes!

8. "Olen maailmankatsomukseltani liberaali lännettäjä"

Stubbin mukaan ratkaisevaa hänen maailmankatsomuksensa ja arvopohjansa muotoutumiselle oli Yhdysvalloissa opiskelu. Hän oli ensin lukioaikana vaihto-oppilaana Floridassa ja lähti ylioppilaaksi tultuaan opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa Furmanin yliopistoon, Etelä-Carolinaan.

Minulta kysytään usein, miksi olen niin Britti- ja Amerikkamyönteinen. Miksi uskon vapauteen ja liberalismiin? Se johtuu siitä, että aivoporttini avautuivat Furmanissa. Sieltä tuli vakaumus ja usko liberaaliin demokratiaan, markkinatalouteen ja globalisaatioon.

‒ Suomessa on muitakin poliitikkoja ja yhteiskunnallisia vaikuttajia, joille yksikin vuosi Yhdysvalloissa on ollut yllättävän tärkeä. Tällaisia ovat ainakin Paavo Lipponen ja Björn Wahlroos, sanoo Erkka Railo.

Politiikan tutkimuksessa opiskelu- ja kulttuurivaihdon vaikutus poliittiseen päätöksentekoon on tunnistettu vasta aivan viime vuosina. ‒ Sen vaikutus suomalaiselle ulkopolitiikalle on ollut itse asiassa aika dramaattinen. Sillä, missä poliitikot ovat opiskelleet, on ollut vaikutuksia ulkopoliittisiin ratkaisuihin.

Stubb toistaa jälleen kerran kirjassaan, miten hän EU:ssa vastustaa nationalismia ja kannattaa integraation syventämistä. Hän haluaisi viedä Suomen kaikkiin ytimiin, myös Natoon. Ei uutta auringon alla.

Yllättävää sen sijaan on, että Stubb mieltää itsensä kokoomuslaisena ilmeisesti jonkinlaisen keskitien kulkijaksi ‒ ei oikean laidan edustajaksi, jollaiseksi hän pääministeriaikanaan julkisuudessa asemoitui.

‒ Tässä on suuri ristiriita siihen, mitä hän itse väittää olevansa, eli suurta keskilinjaa. Ihminen voi olla itse aika huono arvioimaan, missä hän on poliittisella kartalla. Tässä on Stubbin sokea piste. Hän ei näe, missä se maltillinen keskilinja kulkee, sanoo Erkka Railo.

Tämä poliittinen sokeus, tai vauhtisokeus, myös kostautui Stubbille pääministeriaikana kohtalokkaasti. Hän muun muassa lupasi torvet soiden kokoomuslaisille, että hän saisi muutettua tiettyjä, Suomessa perinteisesti kolmikannassa sovittuja asioita.

‒ Stubb esimerkiksi meni lupaamaan kokoomuksen eduskuntaryhmälle paikallisen sopimisen. Suomessa hallitus tai eduskunta eivät yksin päätä näistä asioista. Kun Stubb ei pystynyt pitämään lupaustaan, eduskuntaryhmä pettyi.

9. "Lapsuudenkotini ei ollut erityisen varakas"

En ole suomenruotsalainen vaan kaksikielinen, ja olen varttunut normaalissa helsinkiläisessä kerrostalolähiössä, kaikkine asuntovelkoineen.

Stubb kirjoittaa, että hänen lapsuutensa olisi ollut melko tavallinen. Hän kasvoi Lehtisaaressa, joka ei kuitenkaan ole mikään peruslähiö, vaan varakkaiden asuinalue.

Henkilökohtaisista raha-asioistaan Stubb ei kerro oikeastaan mitään.

‒ Hänellä oli ongelmia nuorena julkisuuden kanssa, kun hän nousi EU:ssa Romano Prodin esikuntaan avustajaksi ja kertoi julkisesti palkkansa, ja valitteli että se on pieni. Siitä nousi häly, että hemmetinmoinen palkka, jota hän sitten yritti paikkailla. Siitä anekdootista saattoi päätellä, että Stubbin käsitys siitä, mikä on paljon ja vähän, on eri kuin monella muulla ihmisellä, pohtii Erkka Railo.

Alexander Stubb on opiskellut Yhdysvaltojen lisäksi myös Pariisissa ja Belgiassa Bruggessa, ennen kuin hän aloitti uran EU-virkamiehenä ja myöhemmin poliitikkona.

Ulkomailla opiskelua Erkka Railo ei sinänsä vielä pidä merkkinä valtavasta varallisuudesta ‒ siinä voi olla kyse myös perheen tekemistä valinnoista.

‒ Millä tavalla hän hankki rahat opiskeluun, mitä töitä teki? Se että asiasta ei kerrota, vihjaa siihen, että hänen taloudellinen asemansa on saattanut olla parempi, kuin mitä hän antaa ymmärtää. Rahat ovat tulleet jostain. Tällaisessa yhteydessä olisi ollut luontevaa kirjoittaa, että on tehnyt jotain hanttihommia, kuten paistanut pihvejä Hesburgerissa.

Ilman opintotukea, pientä golfstipendiä ja vanhempieni apua en kuitenkaan olisi selvinnyt kustannuksista, Stubb kirjoittaa opiskelustaan Furmanissa.

10. "Toisin kuin monet luulevat, tunnen kotimaan politiikkaa"

Kirjan perusteella Stubb ei vaikuta olevan katkera kuin harvoista asioista. Häntä kuitenkin selvästi edelleen ärsyttävät väitteet, että hän ei tuntisi kotimaan politiikkaa.

Stubb kuvaa avoimesti, ilman että siinä olisi hänen mielestään mitään ihmeellistä, miten hän pikavauhtia briiffasi itsensä milloin mihinkin kotimaan politiikan tehtävään ‒ ulkoministeriksi, kokoomuksen puheenjohtajaksi, pääministeriksi.

Politiikan sisällöistä hän kirjoittaa kuitenkin lopulta melko vähän. Esimerkiksi näin:

Uskon kuitenkin vahvasti muutoksen voimaan, oli kyse sitten yhteiskunnan rakenteista, valtionhallinnon digitalisoinnista tai teknologian kehityksestä. Uudistamisen vaikeuksista kertoo esimerkiksi sote tai yhteiskuntasopimus. Pienin, hitain askelin eteenpäin.

Stubb käyttää useita sivuja vaikkapa sote-prosessin kuvaamiseen, miten hän ajoi hallituksessa valinnanvapautta kuin käärmettä pyssyyn ‒ ja yllätyksekseen voitti.

Miksi valinnanvapaus on sotessa niin tärkeää, sitä Stubb ei kuvaa.

Vaikuttaa siltä, että monien politiikan sisältöjen "opettelu" on ollut Stubbille yhtä kuin kokoomuslaisen kannan omaksuminen niihin, ja sen jälkeen kannan ajaminen maalla, merellä ja ilmassa ‒ vaikka sitten tankkiautolla puuhun.

Kotimaan politiikan tuntemattomuus olikin Stubbin kohdalla paljolti sitä, että hän ei ymmärtänyt kokonaisuutta. Koska tilannekuva oli väärä, myös realistinen agenda puuttui.

Erikoistutkija Erkka Railo arvostaa Stubbissa sitä, että hän on työskennellyt lujasti menestyksensä eteen ja tehnyt häikäisevän uran.

Näkyvätkö Stubbin hikipisarat tarpeeksi?

‒ Kerran eräs toimittaja sanoi, että Stubb olisi saanut elämässään kaiken helposti. En usko siihen, vaan että hän on tehnyt varmasti valtavasti töitä.

Erkka Railo määrittelee Alexander Stubbin politiikassa ainutlaatuiseksi, jakavaksi hahmoksi, jota on rakastettu ja vihattu paljon.

‒ Suomen politiikassa on silloin vaikea menestyä ‒ täytyisi olla henkilö, joka sopii kaikille. Sauli Niinistössäkin on jokin tietty kärttyisyys, joka sopii suomalaisille mentaliteetille paremmin. Stubb sen sijaan on valoisa ja iloinen hahmo. Sellainen voi myös ärsyttää todella paljon.

Jutun alaotsikkoa korjattu kello 13.16: Erkka Railo on tutkija, ei toimittaja.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus