Metsästäjät eivät välttämättä harjoittele ennen kautta – eikä kaikille saalis ole pääasia

Riistakeskus patistelee metsästäjiä ampumarataharjoituksiin ennen tositoimia. Osa Suomen yli 300 000 metsästäjästä harjoittelee säännöllisesti ennen kautta, osa taas ei ole ampunut vuosiin yhtään laukausta.

Ampumaharjoitukset
Mies ampuu haulikolla savikiekkoja
Hannu-Matti Haka on metsästänyt alkukaudesta kyyhkysiä. Savikiekkojen ammunnalla hän on hionut taitojaan lintumetsää varten.Kalle Niskala / Yle

Laukaukset paukkuvat Lestijärven ampumaradalla Keski-Pohjanmaalla. Paikalla olijoilla on kuulosuojaimet päässään, kun 14-vuotias Niko Haka harjoittelee karhuradalla.

Pahvitauluista näkee, että ampuja on harjoitellut säännöllisesti. Luodinreiät löytyvät karhun sivukuvasta parikymmentä senttisen osuma-alueen sisältä tai aivan sen tuntumasta. Niko ei erehdy, vaikka maali myös liikkuu.

Nuori mies kuulosuojaimet päässä tähtää kiväärillä, jossa on äänenvaimennin
Niko Haka suoritti metsästyskortin 9-vuotiaana. Tähän mennessä saaliiksi on tullut muun muassa lintuja ja hirviä.Kalle Niskala / Yle

Karhuradan haasteellisin osio sujuu Nikolta edellistäkin paremmin. Karhua edestäpäin esittävä pahvikuva ampaisee Nikoa kohti yhdeksän metrin sekuntivauhdilla, mutta luodit osuvat siinäkin aivan maalialueen keskelle.

Lihasmuisti pitää herätellä

Riistakeskuksen viestintäsuunnittelija Tero Kuitunen toteaa, että ampumavarmuus tulee vain harjoittelemalla. Haulikolla osuminen perustuu pitkälti lihasmuistiin ja rutiiniin. Refleksit heräävät toistamalla liikesarjoja.

Hannu-Matti Haka on harjoitellut haulikkoammuntaa tiiviisti ennen lintumetsästyksen alkua. Rutiiniin kuuluu savikiekkojen ampuminen. Tänä kesänä ammuksia on kulunut toista tuhatta, ainakin satakunta viikossa.

Ei mennyt oikein hyvin. Puolet rikki ja puolet ohi. Sen näkee, ettei kunto ole kohdillaan.

Toimi Kalliokoski

Ampumarutiinit ovat kesän harjoittelussa selvästi hioutuneet huippuunsa. Neonvärinen savikiekko räjähtää säpäleiksi joka kerta, kun Hannu-Matti Haka laukaisee haulikon Lestijärven ampumaradalla.

Toiston merkitys selviää myös silloin, kun Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Toimi Kalliokoski asettuu savikiekkopaikalle aseensa kanssa. Kalliokoski tunnustaa, että savikiekkoammunnoista on kulunut varmasti vuosi aikaa, mutta nyt taitoja voisi verestää.

Pienen harjoituskierroksen aluksi huteja tulee useita, mutta laukaus laukaukselta yhä useampi kiekko saa osumaa.

– Ei mennyt oikein hyvin. Puolet rikki ja puolet ohi. Sen näkee, ettei kunto ole kohdillaan. Täällä pitäisi ampua säännöllisesti, yksi tai kaksi sarjaa viikossa, niin kunto palautuisi kummasti.

Nuorilla riittää intoa

Yhdeksänvuotiaana metsästyskortin suorittanut Niko Haka laskee, että on tänä kesänä harjoitellut ampumaradalla noin 150 kertaa ennen kauden alkua.

Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jorma Tuikka arvioi, että juuri nuoret ovat kovimpia ampumaradan käyttäjiä. Intoa riittää myös harjoitteluun, kun harrastus on tuore. Omia taitoja halutaan kehittää, ja taitojen koheneminen tuottaa mielihyvää.

Ihmisiä ampumaradalla ammuntakopissa
Jorma Tuikka, Toni Haka (edessä), Toimi Kalliokoski ja Henna Haka Lestijärven ampumaradalla. Hennan kivääri äänenvaimentimineen on tuettuna osoittamaan karhunammuntaradalle.Kalle Niskala / Yle

Nikon serkku Anniina Haka on hänkin suorittanut metsästyskortin varhain, 10–11 vuoden iässä. 15-vuotias Anniina on hionut taitojaan radalla ennen metsästyskauden alkua.

– Pyrin aika monta kertaa käymään ampumaradalla, että sitten on ampumataidot taas kohdillaan, kun menee metsään. Harjoittelen siksi, ettei tule niitä huonoja laukauksia, etteivät eläimet joudu kärsimään.

Nelisen vuotta metsästänyt Haka pitää eniten jäniksen metsästyksestä.

– Metsästyksessä pääsee lähelle luontoa ja saa olla ulkona. Parasta on jänismetsällä olo, sillä se on rauhallista ja rentoa ja saa olla koiran kanssa metsässä.

Ei ehkä yhtään laukausta vuosiin

Ampumakoe-asetuksen mukaisesti metsästäjän tulee suorittaa ampumakoe (siirryt toiseen palveluun), jos hän aikoo ampua esimerkiksi hirveä tai karhua rihlatulla luotiaseella. Koe uusitaan kolmen vuoden välein.

Varsinkin hirveä metsästettäessä on mahdollista, että joku metsästäjä ei ole ampunut laukaustakaan ampumakokeiden välisenä aikana. Kun metsälle mennään isolla joukolla, saalis saattaa kulkea sattumalta juuri kaverin passipaikalle. Siksi Riistakeskuskin suosittaa ampumarataharjoittelua ennen metsälle menoa.

Kakki eivät käy joka vuosikaan, kun taas toiset harjoittelevat aktiivisesti.

toiminnanohjaaja Jorma Tuikka, Lestijärven riistanhoitoyhdistys

Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jorma Tuikka tietää, että aina löytyy metsästäjiä, joilla ampuminen on jäänyt vähiin.

– Harjoittelu on hyvin vaihtelevaa, mutta kyllä se kiihtyy aina kauden alkaessa. Kakki eivät käy joka vuosikaan, kun taas toiset harjoittelevat aktiivisesti. Parannettavaa tietysti on.

"Laki liian järeä keino"

Mikään laki tai asetus ei patista metsästäjää ampumarataharjoituksiin. Riistakeskuksen Tero Kuitunen on sitä mieltä, että, vastuullinen metsästäjä käy harjoittelemassa, kohdistamassa aseensa ja muistelemassa turvallisen aseen käsittelyä. Muut saataisiin radalle pikemminkin ehkä kannustamalla, ei pakolla.

– Joissain metsästysseuroissa järjestetään kilpailuita ennen kauden alkua, se lisää harjoittelua. Parhaitenhan oppi menee perille tietysti vapaaehtoisesti. Laki olisi tässä kohtaa liian järeä keino.

Ihmisiä ampumaradalla tarkastelemassa maalitaulua
Anniina, Toni ja Niko Haka karhutaulun luona. Motorisoidulla radalla karhua edestäpäin esittävä pahvikuva syöksyy ampujaa kohti yhdeksän metriä sekunnissa. Osumakohta on otsassa.Kalle Niskala / Yle

Kuitunen huomauttaa, että suomalainen metsästäjä pärjää taidoillaan ja vastuullisuudellaan varmasti hyvin, kun täkäläistä metsästyskulttuuria vertaa kansainvälisesti. Esimerkiksi turvallisen aseenkäsittelyn perusteet opitaan lajia aloiteltaessa.

Kahvipullo ja makkarapaketti matkaan, kun tuonne saaren reunaan mennään, niin se päivä menee rattoisasti.

puheenjohtaja Toimi Kalliokoski, Lestijärven riistanhoitoyhdistys

– Vahingoilta vältytään, kun pitää mielessä, ettei aseella osoitella turhaan. Ampujan on myös tunnistettava, mitä ampuu ja mitä taustalla on. Lisäksi sormi laitetaan liipasimelle vasta, kun oikea kohde on tähtäimessä.

Se luonto ja ne nuotiojutut!

Metsästäjä löytää metsään menolle myös muita syitä kuin saaliin.

Kymmeniä vuosia metsästänyt konkari Toimi Kalliokoski arvostaa luonnon läheisyyttä. Hän sanoo jopa, että aina ei tarvitse edes ampua, vaikka sorsametsälle mennäänkin.

– Viidentoista ikäisestä olen siellä sorsametsällä ollut. Kahvipullo ja makkarapaketti matkaan, kun tuonne saaren reunaan mennään, niin se päivä menee rattoisasti. Ei siellä tarvitse ampua, istuu vain ja katselee luontoa.

Kalliokoski odottaa innolla myös hirvenmetsästystä.

– Siellä on aina samat miehet vuodesta toiseen mukana ja semmoinen leppoisa huumori lentää. Jotenkin se tekee toisen osan siitä metsästyksestä. Jos jotain kommellusta sattuu, niin kavereilta kyllä kuulee, että mitä olet mennyt tekemään.

Saman riistanhoitoyhdistyksen Jorma Tuikka on yhtä mieltä hirviporukan merkityksestä.

– Porukka ja nuotiojutut ovat tärkeintä siinä puuhassa.