Erkki Virtasen kolumni: Budjetin puintia ennen ja nyt

Käynnissä olevat budjettivalmistelut saavat eläkeläisvirkamieheltä laatusanan harmaa. Aina näin ei suinkaan ole ollut, kirjoittaa Erkki Virtanen.

Budjettiriihi
Erkki Virtanen
Derrick Frilund / Yle

Hallitus aloittaa tänään budjettiriihensä. Hiukan on haikeutta mielessä, kun vuodesta 1983 lähtien yli 30 riihessä olin mukana, milloin missäkin roolissa.

Yritin muuten joskus selvittää, missä ja milloin nimitys budjettiriihi on tullut käyttöön. En kyllä saanut selvää.

Riihtä nämä neuvottelut kyllä muistuttivat varsinkin 1980-luvulla, kun ei vielä ollut käytössä tätä kehysmenettelyä. Ministeriöt esittivät budjettiin kaikkea mahdollista ja mahdotonta, varmuuden vuoksi. Valtiovarainministeriö sitten karsi esitystään tehdessään kaiken tolkuttoman ja paljon muuta pois.

Riihi alkoi sillä tavalla, että hallitus käytti pääministerin johdolla vuorokauden, kun valtiovarainministeriön esitys käytiin sivu sivulta läpi. Jos joku ministeri ei ollut tyytyväinen esitykseen, hän vaati asian jättämistä auki.

Osa koplalaisista otti jo lounaan yhteydessä vähän vahvempia virkistysjuomia

Pahimmillaan tämä avointen lista sisälsi yli kolmesataa riitakohdetta. Niitä sitten jauhettiin jopa viikko kirjaimellisesti yötä päivää ministereiden niin sanotussa budjettikoplassa, budjettiosaston virkamiesten hikoillessa taustalla.

Valtiovarainministeri Ahti Pekkalalla oli oma tapansa johtaa koplan työtä. Hän piti monotonisella äänellä loputtomia meidän virkamiesten kirjoittamia esitelmiä. Kun osa koplalaisista otti jo lounaan yhteydessä vähän vahvempia virkistysjuomia, oli selvää, että Ahdin väsytystekniikka toimi. Pekkala itse oli tuolloin jo raittiusmies.

Hän joutui kesken riihen umpisuolileikkaukseen, mutta palasi suoraan leikkauspöydältä Smolnaan

Ehkä vaikuttavimman esityksen noihin aikoihin teki ministeri Pekka Vennamo. Hän joutui kesken riihen umpisuolileikkaukseen, mutta palasi suoraan leikkauspöydältä Smolnaan maata retkottamaan neuvotteluhuoneen sohvalle.

Vennamo, joka oli mielestäni erinomainen ministeri, on itsekin sanonut jälkeenpäin, että näin hän sai läpi paljon enemmän SMP:n esityksiä kuin olisi saanut pöydän ääressä istuskellessaan.

Tulin apulaisbudjettipäälliköksi vuonna 1989. Saman tien rakennettiin ja otettiin käyttöön valtiontalouden hoidossa niin sanottu kehysjärjestelmä. Siinä hallitus lyö lukkoon heti kautensa alussa valtiontalouden raamit koko hallituskaudeksi. Tämän myötä siihen asti vallinneeseen budjettihulinaan tuli kuri ja järjestys, ja budjettiriihet lyhenivät parin päivän pituisiksi.

Aina on poikkeuksia. Nyt meneillään olevan budjettivalmisteluun yksi ministeri toi esityksiä, jotka ylittivät sadoilla miljoonilla hänen itsensä hyväksymät kehykset. Tämä vaatii omalaatuista mielenlaatua.

Kuten alussa sanoin, olen ollut budjettivalmisteluissa monissa erilaisissa rooleissa. Pari kertaa syntyi kahden välisissä neuvotteluissa erikoinen ja vähän kiusallinenkin tilanne, kun kansliapäällikkönä istuin ministereideni kanssa vastapäätä tuttua valtiovarainministeriä. Jossain vaiheessa hän alkoi neuvotella minun, siis virkamiehen kanssa, ministereiden katsellessa sivusta. Oli siinä sovittelemista sanomisissa.

Minulta on kysytty mielipidettä nyt meneillään olevasta riihestä. Olen antanut sille laatusanan harmaa. En usko, että mitään erikoista tapahtuu. Velkaantuminen jatkuu, jakovaraa ei ole, jakovaara kylläkin.

1990-luvulta lähtien useat hallitukset ovat yrittäneet taittaa velkaantumista. Useimmat ovat epäonnistuneet, mutta Paavo Lipposen ykköshallitus onnistui edes vähän.

Lipposen hallitus sopi 20 miljardin markan lisäsäästöt kun laman selkä oli jo taittunut ja nousukausi oli alkanut. Silloin lyhennettiin lainojamme. Viimeisen kymmenen vuoden aikana valtionvelka on kuitenkin tuplaantunut 56 miljardista vajaaseen 110 miljardiin euroon.

Ainoa mielenkiintoinen asia on ollut tänä vuonna pääministeri Juha Sipilän ja valtiovarainministeri Petteri Orpon julkinen (siirryt toiseen palveluun) hyvin harvinaislaatuinen sanailu siitä, onko kilpailukykysopimuksen verokompensaatiot palkansaajille jo tehty vai ei. Sopuhan siitäkin syntyy, molemmat varmaan olivat oikeassa.

Kuten alussa sanoin, tietyllä haikeudella hommia täältä eläkeläiskatsomosta seurailen. Mutta mukaan ei totisesti enää tee mieli. Rajansa kaikella!

Erkki Virtanen

Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.