Nainenkin alistaa, nöyryyttää ja kuristaa – Huojuva talo saa uuden tulkinnan Tampereella

Tampereen Teatterissa nähdään ohjaaja Antti Mikkolan uusi versio Maria Jotunin Huojuvasta talosta. Siinä on käännetty supuoliroolit nurinniskoin.

perheväkivalta
Huojuva Talo -näytelmän kohtaus.
Anna-Maija Tuokko esittää Tampereen Teatterin Huojuvassa talossa naista, joka turvautuu väkivaltaan hallitakseen puolisoaan.Studio Harri Hinkka

Nainen seisoo olohuoneessa silkkinen yöasu yllään. Hän on kaunis, mutta ärtyneen näköinen. Mies katsoo häntä huoneen poikki. On melkein itsestään selvää, että kohta heilahtaa nyrkki. Naisen nyrkki.

Nainen näyttämöllä on Anna-Maija Tuokko. Hän esittää toista pääroolia Maria Jotunin klassikkokirjaan perustuvassa Huojuva talo -näytelmässä.

– Välillä, kun kuuntelen näyttämön sivussa, miten miestäni esittävä Arttu Ratinen puhuu perhe-elämästä Eerona, alkaa itkettää. Mutta näyttämöllä olen tunnekylmä. Pääni alkaa toimia Lean logiikalla, Tuokko kertoo.

Huojuvan talon Eero ja Lea ovat monille tuttuja Jotunin kirjasta ja siitä tehdyistä lukuisista sovituksista. Jotuni kirjoitti tarinan jo 1930-luvulla, mutta kirjana se julkaistiin vasta postuumisti 1963. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa tihkuvan perhetarinan vastaanotto oli myrskyisä. Vaimoaan ja lapsiaan alistavan Eeron huhuttiin viittaavan Jotunin omaa puolisoon, kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaiseen (siirryt toiseen palveluun).

Tampereen Teatterin versiossa sukupuoliroolit on käännetty päälaelleen. Lea on suhteen väkivaltainen osapuoli ja Eero kannattelee perhettä mukautumalla vaimonsa tahtoon.

Huojuva Talo -näytelmän kohtaus.
Lea hurmaa olemuksellaan kaikki. Kuvassa näyttelijät Anna-Maija Tuokko (Lea) ja Arttu Ratinen (Eero).Studio Harri Hinkka

Uusi tulkinta sai helsinkiläisen freelance-näyttelijän ottamaan roolin vastaan.

– Sanoin ohjaajalle, että, jos minulle olisi tarjottu Huojuvan talon naisen roolia siinä perinteisessä mielessä, niin tuskin olisin lähtenyt kärsimään ja itkemään Tampereelle, Tuokko nauraa.

Narsisti lumoaa, sitten mitätöi ja lopuksi vie lapset

Ohjaaja Antti Mikkola tallaa näyttämöä edestakaisin ja pohtii olisiko Lean ja Eeron poika seuraavassa kohtauksessa jo syntynyt vai topataanko Tuokon vaatteiden alle vauvavatsa. Kumpi tilanne vie tarinaa paremmin eteenpäin? Mikkolalle näytelmän sukupuoliroolien kääntö ei ole pelkkä kikka tai ajatusleikki.

– Naisten väkivaltaisuus kotona on kasvussa. Yhä useammat miehet elävät tänä päivänä väkivaltaisessa suhteessa, Mikkola lataa.

Jotunin aikaan mies sai tehdä perheelleen melkein mitä vain. Nyt lain koura yltää myös kodin oven sisäpuolelle. Eroaminen on helppoa, eikä siitä seuraa yhteisön tuomiota. Silti Mikkola uskoo, että monia miehiä pitävät kiinni huonossa suhteessa melkeinpä samat syyt kuin Jotunin ajan naisia. Ero tarkoittaa sosiaalisen ja taloudellisen hallinnan menettämistä.

–Ja varsinkin narsistin kanssa, pelko siitä, että menettää omat lapsensa, on koko ajan läsnä.

Mikkola tietää sohaisevansa ampiaispesään. Valtaosa parisuhdeväkivallasta on kuitenkin edelleen miesten kontolla.

– Elämme aikaa, jolloin patriarkaattia nuijitaan lekalla rikki ja hyvä niin. Toisaalta minua ärsyttää, että miehen on melkein mahdotonta sanoa yhtään mitään niin omasta sukupuolestaan kuin vastakkaisesta sukupuolestakaan ilman, että joutuu varomaan tai asettelemaan sanojansa. Ahdistavaa, Mikkola puuskahtaa.

Antti Mikkola on käsitellyt miehen asemaa perheessä ennenkin sekä ohjauksissaan että omissa teksteissään. Mikkola näkee miesten, perheenisien olevan ahtaalla odotusten ristitulessa.

– Olen itse syntynyt 1978. Minun sukupolveni miehille on asetettu paljon vaatimuksia isyydestä ja miehenä olemisesta, mutta niihin ei ole meillä minkäänlaista mallia.

– Olen miettinyt paljon myös sitä, mitä miehen vahvuus tänä päivänä on. Onko se passiivista kestämistä? Tätäkin asiaa yritän möyhiä, Mikkola sanoo.

Tarkat havainnot narsismista vuosikymmenten takaa

Maria Jotunin 1900-luvun alkuun sijoittuva, 1930-luvulla kirjoitettu ja kolme vuosikymmentä myöhemmin julkaistu tarina tuntuu yhä koskettavalta. Antti Mikkolan mukaan Jotunin havainto narsistisesta Eerosta on niin tarkka, että se kestää aikaa. Narsismi tuntuu ajankohtaiselta aiheelta muutenkin.

– Nettihän on on pullollaan puhetta narsisteista. On siinä sellainen totuuden siemen, että itsekeskeistä käytöstä on ilmassa paljon, Mikkola pohtii.

Miesnäkökulma tuntuu Mikkolasta tärkeältä. Miehet ovat vihdoin alkaneet puhua siitä, mitä kodin suojassa tapahtuu. Monia väkivaltaa kokeneita silti hävettää.

– Sitä kautta tuntuu, että olemme liikkeellä Jotunin hengessä. Käsissämme on tabu-aihe.

Huojuva Talo -näytelmän kohtaus.
Arttu Ratinen on herkkä Eero, joka ihastuu narsistiseen Leaan ja perustaa tämän kanssa perheen.Studio Harri Hinkka

Sukupuoliroolien kääntäminen on pakottanut veivaamaan tekstiä monin tavoin uuteen uskoon. Sivuhenkilöt on pitänyt mukauttaa tarinan myötä. Suhde mainpuloivaan vaimoon ajaa Eeron sellaiseen pisteeseen, että hän ei kaipaa elämäänsä juurikaan ketään.

– Hän on tekemisissä vain vaimonsa, äitinsä ja veljensä kanssa. Veli voisi hyvinkin olla järjen ääni, mutta, koska tämä sattuu olemaan pikkuveli, viisaita neuvoja on vaikea ottaa vastaan, Eeroa näyttelevä Arttu Ratinen miettii.

– Narsisti saattaa kostaa hyvät hetket toisten seurassa jälkeen päin omalle perheelleen. Luulen, että Eero pyrkii välttämään tällaisia tilanteita olemalla omissa oloissaan.

Anteeksi, anna anteeksi!

Huojuvassa talossa pyydetään paljon anteeksi. Anteeksipyynnöt tai anteeksianto ei kuitenkaan vie pariskuntaa mihinkään, vaan vetää suhteen yhä tiukempaan solmuun.

Huojuva Talo -näytelmän kohtaus.
Veli ei pysty kiskomaan Eeroa pois väkivaltaisesta suhteesta. Kuvassa näyttelijät Arttu Ratinen (vas.) ja Antti Tiensuu.Studio Harri Hinkka

Paljon herkkiä kavereita ja kilttejä miehiä näyttämöllä tulkinnut Arttu Ratinen kertoo, että tekijät haluavat havahduttaa miettimään, missä kulkee anteeksiannon raja.

– Tämän mun ammatin hyviä puolia on, että tässä joutuu paneutumaan moniin asioihin niin syvällisesti, että se avaa omiakin silmiä. Jos törmään narsistiin, osaan toivottavasti tunnistaa tilanteen ja laittaa pelin poikki, jos niikseen tulee.

Ehkä tunnetuin Huojuvan talon tulkinta on Eija-Elina Bergholmin vuonna 1990 Ylen TV2:lle ohjaama versio. Siinä Eeroa näyttelee Anna-Maija Tuokon aviomies Kari Heiskanen. Kysymykseen vertailusta ja paineista Tuokko viittaa kintaalla.

– Tämä on näytelmä näyttämöllä. Olisi todella epäreilua verrata näytelmää tv-draamaan.

– Uskon, että uusi näkökulma on kiinnostava ja katsojissa syntyy halu nähdä näin tunnettu klassikko erilaisessa valossa.

Anna-Maija Tuokko vetää syvään henkeä. Kylmä ilme palaa hänen kasvoilleen. Arttu Ratinen astuu omaan valokeisaansa huoliryppy otsallaan. Harjoitus jatkuu. Talo natisee liitoksistaan.