Maria kuroo kiinni henkilökohtaista juhlavuoden tavoitettaan: Sata kertaa lavatansseja

Maria Pakarainen otti henkilökohtaiseksi Suomi 100 -juhlavuoden tavoitteeksi käydä sata kertaa lavatansseissa. Eniten häntä on viihdyttänyt ja kiidättänyt tähän mennessä Kyösti Mäkimattila sekä Hurma-orkesteri.

Kotimaa
Nuori nainen katselee artistien fanipostikortteja seinällä
Kapakanmäen takahuoneessa on takaseinä täynnä Maria Pakaraisellekin tuttujen lavatähtien fanikortteja.Miki Wallenius / Yle

Viime keväänä hämeenlinnalainen Maria Pakarainen katseli, kuinka kaverit innostuivat Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi tekemään sitä sun tätä sata kertaa.

– Koska tanssi on mun elämäni ykkösasia niin keksin, että jos kävisinkin sata kertaa tansseissa tämän vuoden aikana.

Vilkaisu kalenteriin kertoi, että kaksi kertaa viikossa riittäisi ja välillä voisi pitää vähän huilitaukoakin.

Nuori nainen seisoon seinämaalauksen edessä jossa lukee Kapakanmäki
Maria Pakaraiselle Tuuloksen Kapakanmäki on tullut hyvin tutuksi 27 vuoden aikana.Miki Wallenius / Yle

Nyt elokuun lopulla tahti on hyvä, 72 kertaa 100:sta on jo plakkarissa. Maria innostui muutenkin pitämään kirjaa urakastaan. Fiiliksiään hän on jakanut Facebook-sivuillaan.

Näin sujui tanssi-ilta Hausjärven Kolmilammella viime sunnuntaina:

Hain yhtä tuttua rokkibiiseille. Hän totesi, että jive ei irtoa eli fuskua mennään. Ja todellakin mentiin niin, ettei jalat paljoa lattiaa koskettaneet. Loppuillasta yksi erittäin taitava ja paljon kikkaileva tyyppi haki minua juosten salsalle. Sanoin että olen hieman huono siinä. Siinä salsatessa koin jonkinlaisen valaistumisen ja tajusin, että mähän taidan sittenkin osata salsaa!!

100 tanssia -urakan aikana on kymmenen tanssilavaa tullut Maria Pakaraiselle hyvin tutuksi. Eniten Maria on viilettänyt Hämeenlinnan Tuuloksen Kapakanmäellä, sitten Riihimäen Riutanharjulla ja Hausjärven Kolmilammilla.

Marian tanssi-illoissa on useimmin orkesterikorokkeella ollut äänessä Kyösti Mäkimattila ja toiseksi eniten Hurma-orkesteri. Molemmat ovat Marian suosikkeja.

Miehiä haetaan vaikka vessasta

– Pisin tanssiturnee oli keväällä helatorstaiviikolle osunut viiden päivän tanssiputki. Silloin oli tanssit joka ilta jossakin päin Kanta-Hämettä.

Neljän peräkkäisen illan tanssiputkia Maria on jo urakoinut useita.

Olen usein hakenut miehiä tuolta kahviosta tanssimaan.

Maria Pakarainen

Tuuloksen Kapakanmäellä Maria näyttää kädestä pitäen, missä istuvat naiset ja mihin kohtaan miehet asettuvat, kun pokkaavat naisia tanssin pyörteisiin.

Mariaa vähän naurattaakin, sillä 27 vuodessa ei hakukuvioissa ole tällä lavalla juuri mikään muuttunut.

Kun miesten hakuaalto on ohitse, niin jäljelle jääneet naiset voivat ottaa onnen omiin käsiinsä ja hakea nopeasti vapaista miehistä tanssipartnerin.

– Olen usein hakenut miehiä tuolta kahviosta tanssimaan.

Rohkeimmat kuulemma ovat hakeneet herroja jopa vessasta.

Vielä 1990-luvulla Maria Pakarainen kävi tanssimassa useita kertoja viikossa, mutta sitten tuli muuta elämää ja vähän iski väsymys ja kyllästyminenkin.

Pari vuotta sitten Maria uskaltautui pitkän tauon jälkeen takaisin parketeille.

– Tuuloksen Kapakanmäellä tapasin pari tuttua ja hyvää tanssikaveria noin viidentoista vuoden takaa. Jotenkin se kipinä taas lähti.

Hyvä viejä kunnioittaa partnerin osaamistasoa

Maria pärjäsi lavoilla pitkään vain vaihtoaskelilla, mutta viime syksynä hän päätti mennä oikein tanssikouluun. Tavoite oli oppia vihdoinkin rokkitansseja ja lattareita.

– On ihanaa, kun osaa mennä ja voin olla siellä naisten rivissä, että kyllä minäkin osaan näitä. Nyt pääsee paremmin tanssimaan ja on tullut uusia tanssikavereitakin.

Tanssilavalla väkeä.
Matti Myller / Yle

– Hyvä viejän kanssa tanssiminen on ihan pelkkää nautintoa. Hän kunnioittaa minua ja minun osaamistasoani asettautumalla samalle viivalle. Sanaton viestintä toimii, kun luemme toinen toisemme kehoa.

Maria nauraa ja kertoo kuinka lavoille kuuluu aina myös pieni flirtti, mutta ei sen oman parin kanssa, koska ”eihän siinä voi katsoa häntä koko ajan silmästä silmään.”

– Minusta on muuten sanottu, että olen hyvin vietävissä. En lähde itse viemään, vaan mukaudun tanssikaverini vientiin.

Serkun mukana ensimmäisen kerran lavalle

Maria Pakaraisen ”kotilava” on siis Tuuloksen Kapakanmäki. Sieltä ovat myös ensimmäiset tanssilavamuistot.

– Lähdin lavalle ensimmäisen kerran 17-vuotiaana serkkuni kyydillä ja ihastuin siihen meininkiin. Seuraavalla kerralla lähdinkin jo yksin fillarilla, kun lavalle ei ollut kotoa montaa kilometriä.

Nuori nainen ihaili siihen aikaan tangokuninkaallisia, kuten Arja Korisevaa ja Risto Nevalaa. Muita olivat Topi Sorsakoski, Agents ja sekä Arto Nuotio.

Minusta on sanottu, että olen hyvin vietävissä.

Maria Pakarainen

Muistikuvan mukaan laivoilla mentiin paljon tangoa, foksia, humppaa, polkkaa, jenkkaa ja masurkkaa sekä tietysti niillä vaihtoaskeleilla.

– Paljon oli siis perinteisiä tansseja, eikä niinkään näitä nykyisiä käden ali -tansseja, vaan ihan ”lähitaistelumeiningillä” edettiin.

Maria Pakarainen työskentelee nykyään ammatillisena ohjaajana koulutuskuntayhtymä Tavastiassa Hämeenlinnassa. Vaikka takana on tarjoilijan koulutus, ei hän koskaan ole viihtynyt rokkibaareissa ja -klubeissa.

– Kun olen alun perin tämmöinen maalaistyttö niin ehkä se kuuluu asiaan.