Tinnituksesta kärsivä karsastaa sekä hiljaisuutta että kovaa meteliä

Kun toisessa korvassa kuuluu kuin säkkipillin läpitunkeva vinkuna ja toisessa suhinaa, muuttuu arki vaikeaksi. Ei kuitenkaan mahdottomaksi, muistuttaa tinnituksen kanssa melkein parikymmentä vuotta elänyt Virpi Nikula.

tinnitus
Virpi Nikula seisoo kauppakeskuksen käytävällä
Soila Ojanen / Yle

Virpi Nikula oli juuri täyttänyt 18 vuotta, kun turkulaisella klubilla oli Apulannan keikka.

– Oli hienoa päästä sisään ravintolaan. Ja oli tietenkin pakko päästä eturiviin. Olin koko keikan ajan kaiuttimen vieressä, muistelee Virpi Nikula.

Kova soitettu musiikki aiheutti korviin huminan, joka jatkui seuraavanakin päivänä. Ja sitä seuraavana. Korvien soiminen ei tuntunut lakkaavan ollenkaan.

Eikä se sitten lakannutkaan. Se on jatkunut jo 18 vuotta.

Korvan karvasolut kaatuvat

On lähes mahdotonta käsittää, että yhden klubikeikan jäljiltä elämä muuttuu täysin. Niin kuitenkin kävi Virpi Nikulalle ja siten on käynyt myös monelle muulle. Erään kohtalotoverin tinnituksen aiheutti läheltä liipannut ilotulite.

Poikkeavat äänet johtuvat korvan sisäkarvasolujen vaurioitumisesta.

– Aistinsolut ovat kuin metsän puut. Kova ääni kaataa ne, eivätkä ne enää elvy entiselleen, vaan tuho on lopullinen, Nikula havainnollistaa.

Ihmisten korvien herkkyydessä on eroja. Jonkun kuuloelimet voivat kestää jatkuvaakin meteliä, toisen korvat vaurioituvat jo yhdestä liian kovasta äänestä.

Suhinasta kaveri

Tinnituksesta kärsivän äänimaailma on erilainen kuin tavallisella ihmisellä. Välillä toisessa korvassa kuuluu kuin säkkipillin ääni. Korvista voi kuulua kohinaa ja suhinaa.

– Suhina on minun kaverini. Siihen ei enää tarvitse kiinnittää isoa huomiota. Olen opetellut pitämään sitä hyvänä äänenä, Virpi Nikula kertoo.

Hän välttää paikkoja, joissa on kova meteli. Kauppakeskuksessa asioiminen, elokuvissa käynti ja hälyinen ravintolailta eivät aina ole mahdollisia.

– Välillä toki nekin onnistuvat, mutta tinnituksessa on hyviä ja huonoja kausia. Pari vuotta voi mennä sujuvasti, kunnes jokin meteli tuo mukanaan olon heikentymisen jopa puoleksi vuodeksi.

Virpi Nikulasta on tullut tarkka. Hän ei lähde tilanteisiin, jossa vaarana on häly tai meteli. Hankala vaiva voi vaikeuttaa todella paljon sosiaalista elämää.

– Minulla on läheisiä, jotka ymmärtävät hyvin tilanteeni. Kun olen esimerkiksi naisporukalla istumassa iltaa, alkavat äänien tasot yleensä nousta illan mittaan. Kaikki ymmärtävät, kun pyydän rauhoittumaan, Nikula naurahtaa.

Stressi pahentaa oireita

Korvien ääniin apu löytyy yllättäen muista äänistä.

– Hiljaisuus on paha asia. Silloin korvissa kuuluviin ääniin alkaa kiinnittää liikaa huomiota. Parasta on, kun taustalla on rauhallista musiikkia tai veden solinaa, Virpi Nikula kertoo.

Stressi, lihaskireys, oma mieliala ja unettomuus pahentavat oireita. Kun tinnitus pahenee, huonosta kaudesta tulee helposti kierre. Tinnituksen heikentäessä unta ihmisestä tulee nopeasti väsynyt ja stressaantunut, jolloin kuulohavainnot taas voimistuvat.

Nikula kertoo, että karmeinta on herätä aamuyöstä kello 3 – 4 aikaan kovaan tinnitukseen. Uni karkaa eikä tule enää takaisin.

– Unettomuus on pakko katkaista välillä lääkityksellä. Oikein pahaa oloa helpottaa sekin, että saa jutella jonkun kanssa. Silloin tinnitukseen ei kiinnitä niin paljon huomiota.

Kun tinnitus tuntuu todella pahalta, Virpi Nikula menee suihkuun. Veden ääni helpottaa oloa. Myös kävelylenkki, hieronta, aromaterapia tai jooga helpottavat oloa.

Nikula on kauneusalan yrittäjä. Hän pystyy tekemään töitä melko normaalisti, koska on tehnyt työpaikastaan äänimaisemaltaan rentouttavan. Hoitolassa oleva pieni vesiputous ja rauhallinen musiikki helpottavat oloa.

Hän puhuu omasta tinnituksestaan avoimesti.

– Ja mielelläni muistutan aina kaikkia konsertteihin menijöitä korvatulpista. Eikä missään nimessä tarvitse mennä eturiviin! Kuulovauriot eivät ole vain sodassa olleiden vaivoja, kuten ennen vanhaan, vaan myös nuoret ovat vaaravyöhykkeessä.