Koe uusi yle.fi

Totuus Ikitie-elokuvan takana on tarua karmeampi – kävimme tuhansien suomalaisten teloituspaikoilla Venäjällä

Tuhannet suomalaiset lähtivät 1930-luvulla Neuvostoliittoon rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Stalinin terrori tuhosi suurimman osan heistä, suomalaiset joko ammuttiin tai karkotettiin Siperiaan. AJ Annilan ohjaama elokuva Ikitie kertoo heidän tarinansa.

Ikitie (elokuva)
Teloituspaikka metsässä.
Tähän paikkaan teloitettiin tuhansia ihmisiä.Aleksey Myakishev

Krasnyi bor on metsikkö Petroskoin lähellä. Siinä kasvaa melko kapeita ja korkeita mäntyjä sekä joitakin kuusia. Ohi kulkevalta tieltä kuuluu jatkuva autojen ääni ja metsikön lintujen laulu erottuu vain hetkittäin.

Vasta hetken päästä erottuvat puiden runkojen vierestä siellä täällä pilkottavat valkoiset ristit. Niitä on paljon.

Ristit on pystytetty paikalle tapettujen ihmisten muistoksi. Niissä on nimikylttejä ja valokuvia. Kuvia ja nimiä on myös kiinnitetty suoraan puiden runkoihin.

Tällä paikalla teloitettiin Stalinin vainojen pahimpina vuosina 1937–38 noin kaksituhatta ihmistä, heistä suuri osa oli suomalaisia. Tarkkoja lukuja ei vieläkään ole, vaan edelleen arkistoista löytyy uusia tietoja murhatuista.

Murhattujen muistoristejä Krasnyi borin metsikössä.
Murhattujen muistoristejä Krasnyi borin metsikössä.Aleksey Myakishev

Uuno Rinne etsi työtä, mutta menettikin henkensä

Kymissä vuonna 1908 syntynyt Uuno Rinne lähti morsiamensa Saimi Piensalmen kanssa syksyllä 1932 veneellä työtä ja parempaa elämää etsimään Neuvostoliittoon. Hän jäi ilmeisesti kiinni vakoilusta epäiltynä ja nuoripari karkotettiin sen seurauksena Novosibirskiin. Siellä syntyi perheeseen poika.

Myöhemmin Uuno Rinne perheineen muutti Vilgan kylään Petroskoin lähelle. Vilgassa oli siihen aikaan suuri suomalaisyhteisö.

Vuonna 1938 Rinne otettiin kiinni. Jälkeläisten mukaan häntä syytettiin vakoilusta suur-Suomen puolesta. Hänet kuljetettiin ammuttavaksi Krasnyi boriin. Rinne tapettiin siellä 28. syyskuuta 1938.

Totuus järkytti

Uunon pojanpoika Arto Rinne sai tietää totuuden isoisänsä kuolemasta vasta Neuvostoliiton hajottua.

– Oli sensaatio, kun eräs paikallislehti 1990-luvulla julkaisi nimilistan tapetuista, Arto Rinne kertoo.

Kun joukkoteloituspaikka tuli vihdoin tietoon vuonna 1997, perhe päätti käydä paikalla.

– Se oli järkyttävää, näkyväthän siellä vielä kuopat maassa.

Maastosta todella erottuu matalia kohtia, jotka luultavasti ovat joukkohautoja. Kukaan ei kuitenkaan ole pystynyt selvittämään tarkkaan, mihin paikkaan kukin on ammuttu.

Kalle Lahden muistoristi.
Kalle Lahti oli yksi suomalaisuhreista, hänet murhattiin 1937.Aleksey Myakishev

Ihanneyhteiskunta petti rakentajansa

Suomesta lähti itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä melkein 30 000 ihmistä Neuvostoliittoon. Heidän lisäkseen sinne muutti noin 6 000 amerikansuomalaista.

Suurin osa maahanmuuttajista oli ihanteidensa johdattamia kommunisteja, jotka lähtivät rakentamaan uutta, oikeudenmukaista työläisten paratiisia.

Osa suomalaisista muilutettiin rajalle, heidät siis vietiin väkivalloin Neuvostoliittoon. Antti Tuurin kirja Ikitie kertoo erään muilutetun tarinan, johon yhdistyy amerikansuomalaisten kohtalo neuvosto-Karjalassa.

Ilkka Mattila teloituspaikalla.
kitie-elokuvan tuottaja Ilkka Matilaa järkyttää suomalaisten idealistien kohtalo.Aleksey Myakishev

Elokuva inhimillisyydestä

Kirjan pohjalta AJ Annila on ohjannut ja Ilkka Matila tuottanut elokuvan Ikitie, joka tulee elokuvateattereihin 15. syyskuuta.

Vaikka elokuva kertoo Neuvostoliiton järjestelmän julmuudesta, se ei Matilan mukaan ole poliittinen elokuva.

– Tämä on humanistinen elokuva inhimillisyyden ja ihmisyyden puolesta, hän sanoo.

Ikitietä tehdessä ei ole käytetty erikoistehosteita. Tähän on Matilan mukaan selvä syy.

– Haluamme kertoa totuuden ja siksi pyrimme käyttämään realistisia keinoja sen kertomisessa.

Ilkka Matila halusi tehdä elokuvan, joka kertoo unohdettujen ihmisten tarinan. Matila on käynyt useita kertoja sekä Sandormohin että Krasnyi borin teloituspaikoilla ja tieto niiden karmeasta historiasta on tehnyt häneen vaikutuksen.

– Ihmiset, älkää tappako toisianne, Matila sanoo ja lainaa Sandormohin portilla kiveen hakattua tekstiä.

Murhasta puhuttiin vain perheen sisällä

Sandormoh sijaitsee Karhumäen lähellä Äänisen luoteiskulmassa. Arviolta 1700 suomalaista on haudattu joukkohautoihin Sandormohissa.

Yksi heistä oli Uuno Hytönen, joka loikkasi Vesannolta Neuvostoliittoon vuonna 1931. Hän ehti työskennellä Kontupohjan Santalan traktoriasemalla vuoteen 1937.

Hytönen vangittiin tapaninpäivänä 1937 ja ammuttiin helmikuussa 1938 Sandormohissa.

Hytösen pojanpoika Erkki Hytönen muistaa lapsuudestaan kertomukset isoisän kuolemasta. Perheen sisällä ei ollut salaisuus, että hänet oli murhattu. Julkisesti asiasta ei kuitenkaan puhuttu ennen Neuvostoliiton hajoamista.

– Isä kertoi, mitä oli tapahtunut. Sitä oli vaikea uskoa todeksi, kertoo Erkki Hytönen.