Jatkuvasti kasvava triathlon-harrastus koukuttaa keski-ikäisiä pariskuntia

Suurin osa Suomen triathlon-harrastajista on keski-ikäisiä kunnonkohottajia. Usein myös harrastajan puoliso koukuttuu lajiin.

triathlon
Kirsi ja Kimmo Levä
Kirsi ja Kimmo Levä harjoittelulenkillä Espanjassa.Claudio Montefusco

Hämeenlinnalainen Kirsi Levä on aina harrastanut liikuntaa, mutta ensimmäinen kosketus triathloniin tuli, kun Kirsi osallistui neljä vuotta sitten Hauholla jokamieskisaan ja jäi koukkuun.

Puoliso Kimmo kokeili triathlonia ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten.

Kimmolla on taustalla vuosikausien maratonharrastus, joten kestävyyttä miehellä oli jo ennestään.

– Triathlon on pitkän matkan urheilijan näkökulmasta virkistävää, sillä nyt ei tarvitse harjoitella samaa lajia kokoa ajan. Minulle triathlon tuli kyllä Kirsin esimerkin mukaan. Se vähän koukutti, tunnustaa Kimmo.

Puolison harrastus vetää puoleensa

Kirsi ja Kimmo Levä eivät ole harvinainen pari.

Kimmo on se joka joustaa, minun ohjelman mukaan mennään.

Kirsi Levä

Suomen Triathlonliitossakin (siirryt toiseen palveluun) on huomattu, että toisen puolison innostuttua triathlonista, vähän ajan päästä toinenkin alkaa treenata samaa lajia.

– Se on itse asiassa aika yleistä. Triathlonin harrastaminen ja harjoitteleminen ovat aikaa vievää puuhaa. Se on myös hyvä tapa viettää aikaa yhdessä. Pitkät pyörälenkit on kiva pyöräillä yhdessä ja on turvallista lähteä yhdessä uimaan avoveteen, sanoo liiton toiminnanjohtaja Jari Puranen.

Levän pariskuntakin harjoittelee toisinaan yhdessä.

– Joskus meillä on saman tyyppisiä (harjoituksia ohjelmassa ), ja niitä me sovelletaan. Kimmo on se joka joustaa, minun ohjelman mukaan mennään, hymyilee Kirsi.

Keski-ikäiset tarttuvat täkyyn

Laji on viime vuosina ruvennut kiinnostamaan nimenomaan keski-ikäisiä kuntoilijoita. Suomen Triathlonliitosta kerrotaan, että suurin osa triathlonin harrastajista ovat 35-55 -vuotiaita. Kaikkiaan lajia harrastaa liiton mukaan vajaa 9000 liikkujaa. Määrä on kasvussa.

– Ihmiset ovat tänä päivänä tosi tietoisia omaan terveyteen vaikuttavista asioista. Siinä keski-iän kynnyksellä alkaa varmaankin tulemaan mieleen se, että olen nyt tämän ikäinen ja olen ehkä unohtanut itseni tässä viimeisten 10 vuoden aikana, valaisee Jari Puranen.

Lajia voi harrastaa oikeastaan millä tasolla vain.

Puranen myöntää, että vaativan oloiseen triathloniin tartutaan myös näyttämisen halusta.

– Joillakin voi olla myös halu näyttä itselleen, että pystyy tekemään jotain noin kovaa ja että löytyy se vaadittava itsekuri, mitä se systemaattinen harjoittelu vaatii.

”Pitkän matkan urheilua on treenattava pitkään”

Kirsi työskentelee Tukesin kehitysjohtajana ja Kimmo Museoliiton pääsihteerinä. Kolmilapsisen perheen nuorin on pieni koululainen, joten kotona ja työelämässäkin riittää haasteita.

Miten työssä käyvä ja perheellinen ihminen ehtii treenata kolmea eri lajia, kun aikaa ruuhkavuosina saattaa muutenkin olla vähän?

Tätä ei ole sidottu mihinkään aikatauluihin.

Jari Puranen

Suomen Triathlonliiton toiminnanjohtaja Jari Puranen uskoo, että moni innostuu triathlonista sen omaehtoisuuden takia.

– Tätä ei ole sidottu mihinkään aikatauluihin. Pystyt helposti itse rakentamaan aikataulusi ja lähteä harjoittelemaan silloin, kun sinulla on aikaa.

Triathlon on vain osa elämää ja sen lisäksi monilla on työt ja perheet, joten kokonaisrasitus pitää ottaa huomioon harjoittelussa.

Kolmen lajin treenaaminen vaatii suunnittelua ja järjestelyitä. Sen myöntää myös Kimmo Levä.

– Treenaamiseen saa kulumaan 7-9 tuntia viikossa pelkästään niin, että on harjoituskello päällä. Sitten on vielä kaikki muut. Pitkän matkan urheiluun liittyy aina se, että lajia on harjoiteltava pitkään.

Valmentaja pitää treenaamisen oikeissa rajoissa

Kirsi Levä aloitti aikoinaan triathlonharrastuksensa harjoittelemalla omatoimisesti, mutta pian hän pestasi henkilökohtaisen valmentajan. Myös Kimmo kuntoilee valmentajan opastuksella.

– Valmennus on tosi tärkeää, kun treenataan montaa lajia. Homma tuntuu mielekkäältä, kun lajit ovat tasapainossa. Keski-ikäinen ihminen pysyy terveenä, kun ei ahnehdi treeneissä, sanoo Kirsi Levä.

Jari Puranen tietää, että monella triathlonistilla on nykyään henkilökohtainen valmentaja.

– Ei se pakollista ole, mutta suosittelen lämpimästi etenkin, jos on tavoitteena puolimatka tai täysmatka. Silloin harjoittelu on ohjelmoidumpaa ja tehdään alusta saakka oikeita asioita.

Henkilökohtaisen valmentajan palkkaaminen on myös taloudellinen kysymys. Puranen muistuttaa, että verkosta (siirryt toiseen palveluun) löytyy nykyään runsaasti ohjeita omatoimiseen harjoitteluun. Väylä ohjattuun triahtlonharrastukseen voi löytyä myös paikallisesta seurasta.

– Seuroissa on paljon aktiivisia ihmisiä, seurat järjestävät yhteisiä harjoituksia ja jopa leirejä. Seurojen jäsenmaksut eivät ole kauhean korkeita. Sieltä saa vinkkejä ja apua omaan harjoitteluun, vinkkaa Puranen.

Internetistä löytää myös paljon neuvoja, jopa valmiita harjoitusohjelmia.

Kirsi ja Kimmo Levä kuuluvat Hämeenlinnan seudulla toimivaan Tawast Cyckling Clubiin (siirryt toiseen palveluun). Porukalla treenaaminen on lajin suola.

– Yhteisöllisyys on selkeästi osa triathlonin harrastamista. Harjoittelemme paljon yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa, luonnehtii Kirsi Levä.

Sosiaalinen media tsemppaa treenaamaan

Levät eivät selvästikään ole tavallisia sohvaperunoita. Kuntoilu on tavoitteellista. Iskeekö lorvikatarri ikinä?

– Sosiaalinen media antaa painetta. Tietenkin pitää raportoida valmentajalle, mutta sitten on kaikenlaisia seurantoja. On melkein pakko lähteä, että saa kelloon sen harjoituksen tehtyä ja näytettyä kavereillekin, naurahtaa Kimmo

– Jos tietää, että kaveri on käynyt lenkillä, niin ei sinne sohvalle oikein voi jäädä. Sitten kun on muutaman askeleen ja polkaisun tehnyt tai järveen päässyt, niin sitten se on plussan puolella, toteaa Kirsi.

Työasiat unohtuvat pitkän suorituksen aikana

Kimmo ja Kirsi myöntävät, että niin harjoituksissa kuin pitkän kisasuorituksenkin aikana ehtii miettiä monenlaista. Kirsi saattaa analysoida insinöörimäisesti vaihtoehtoisia linjoja uimareitillä tai kuulostella jalkalihasten tuntoja juoksuosuudella. Arjen asiat jäävät piiloon.

Varsinkin uintiosuudella keskittyy siihen ajatukseen, että onnistuu.

Kimmo Levä

– Varmasti et ajattele työtä tai muuta. Kyllä siinä ehkä sitä suoritusta ajattelee eniten. Varsinkin uintiosuudella keskittyy siihen ajatukseen, että onnistuu. Järvi tai joskus merikin näyttäytyy automaattisesti uhkaavalta ja ensimmäisenä tulee mieleen, että olenko minä tuolla pelastusveneessä ensimmäisten kahdensadan metrin jälkeen vai pääsenkö loppuun, Kimmo virnistää.

Hänelle mukavin ja tutuin on juoksuosuus.

Yksi treenivuosi alle ennen kisaa

Molemmilla on takana useita eri mittaisia triahtlonkilpailuja. Puolimatka on ainakin toistaiseksi se pisin koetus.

– Nekin on pitkiä. Kyllä siinä yksi työpäivä menee, kun sen läpi menee, nyökkäilee Kirsi.

Nyt pari on ilmoittautunut ensi kesänä Lahdessa käytävän Ironman -kisan puolimatkalle.

Suomen Triathlonliiton toiminnanjohtaja Jari Puranen kannustaakin ensi kesän matkoille haikailevia kuntoilijoita aloittamaan harjoittelemisen viimeistään nyt, vajaata vuotta ennen h-hetkeä.

– Varsinkin, jos ei ole mitään kestävyysurheilutaustaa ennestään, niin kyllä nyt viimeistään jo pitää ruveta tekemään töistä sen teen. Kannatta aloittaa lyhyemmistä matkoista eli olympiamatkasta, jossa uidaan 1500, pyörillään 40 km ja juostaan 10 km.

Nämäkin matkat vaativat jo harjoittelua, mutta harjoittelumäärien ei tarvitse olla sellaisia kuin täysmittaisella Ironman-kisassa.

KORJAUS 29.09.2017 klo 10.19: Kirsi Levä on Tukesin eikä Tekesin keihtysjohtaja.