Prinsessa Diana kuoli 20 vuotta sitten mutta myy ja vetoaa yhä – “Minä vain jotenkin ihastuin häneen”

Tosifanille Diana ei ole hävinnyt minnekään, vaikka Walesin prinsessan kuolemasta on jo 20 vuotta.

Walesin prinsessa Diana
nainen ottamassa selfietä
Amerikkalainen Laura Law on ihaillut prinsessa Dianaa tämän kuolemasta lähtien.Berislav Jurišić / Yle

LONTOO. Uutisen järisyttävyys tuntui floridalaisessa olohuoneessa asti.

Kun 13-vuotias Laura Law heräsi isoisänsä luona, tiesivät amerikkalaiset uutiskanavat aikaeron vuoksi jo paljon. Televisioruudussa vilisivät kuvat luksusautosta, jonka musta, kiiltävä kuori oli törmäyksen voimasta rutistunut kasaksi peltiromua.

Televisiossa kerrottiin prinsessa Dianan kuolleen aamuyöllä auto-onnettomuudessa. Oli sunnuntai, elokuun 31. päivä, vuonna 1997.

Jokin uutisessa Pariisissa kuolleesta prinsessasta osui teini-ikäisen Lauraan niin voimakkaasti, että tyttö etsi käsiinsä kaiken Dianasta saatavilla olevan tiedon.

– Muistan sen niin tarkasti. Minä vain jotenkin ihastuin häneen, Laura Law sanoo.

"Tunnen yhteyttä häneen. Hänessä on sitä jotain, niin kuin sanotaan."

*Vaikka huoneessa käy tuulettimien tuoma viima, *ollaan kaukana aurinkoisesta Floridasta. Laura Law on matkustanut Lontooseen opintojensa vuoksi. Law on tyytyväinen, sillä matkan ansiosta onnistui myös visiitti Kensingtonin puutarhassa sijaitsevaan punatiiliseen palatsiin.

Täällä hän on lähempänä Dianaa kuin koskaan.

Prinsessa Diana asui samaisessa Kensingtonin palatsissa. Ensin prinssi Charlesin kanssa, myöhemmin yksin. Nykyisin täällä asuvat Dianan pojat William ja Harry.

Osa palatsin museotiloista on nyt avattu Dianan pukunäyttelyä varten. Kun Laura Law sai tietää Diana - Her Fashion Story -näyttelystä, oli yksi Lontoon reissun vierailukohteista sinetöity.

– Halusin ehdottomasti nähdä tämän, hän sanoo.

John Travolta ja prinsessa Diana tanssivat.
Elokuvatähti John Travoltan ja prinsessa Dianan kerrotaan kuluttaneen Valkoisen talon tanssilattiaa yhdessä liki puolen tunnin ajan.Ronald Reagan Library / EPA

*Hämärässä näyttelytilassa soi hiljaa musiikki, *joka tuo mieleen kasvohoidot ja kylpytakit.

Huoneen keskellä olevissa lasivitriineissä komeilevat näyttelyn aarteet. Tummansinistä samettia, valkoiselle kankaalle kirjailtuja kultaisia lintuja, välkkyviä vihreitä paljetteja; näissä puvuissa prinsessa Diana edusti Britannian kuningashuonetta ja päätyi lukuisiin lehtikuviin.

Laura Law pysähtyy tummansinisen iltapuvun eteen. Siinä on puku, joka Dianalla oli yllään Valkoisen talon illalliskutsuilla syksyllä 1985. Law on nähnyt puvun aiemminkin osana Yhdysvalloissa kiertänyttä näyttelyä.

Law tietää senkin, mistä puvun lempinimi Travolta-mekko tulee: näyttäähän jo kuva kuuluilta illalliskutsuilta siltä, kuin Diana ja näyttelijä John Travolta olisivat päättäneet lavastaa elokuvan Lauantai-illan huumaa uudelleen Valkoisen talon tanssilattialla.

Sellainen Diana oli, aikansa seuratuin nainen.

–Luulen, että Charles oli vähän kateellinen Dianan suosiosta. Siitä, että Diana sai parrasvalot Charlesin jäädessä aina toiseksi, Law tuumaa.

rautaportti, jossa kukia
Tästä portista Diana lähti viimeiselle matkalleen 6. syyskuuta 1997, kuusi päivää kuolemansa jälkeen. Tuhannet ihmiset saapuivat katujen varsille jättämään hyvästinsä prinsessalle.Berislav Jurišić / Yle

20 vuotta kuolemansa jälkeen Diana on yhä käsittämättömän suosittu.

Kensingtonin palatsin pukunäyttely on ollut useina päivinä loppuunmyyty. Dianan kuoleman vuosipäivän lähestyessä lehdet painavat kymmenien sivujen erikoisliitteitä, joissa kerrataan Pariisissa Seine-joen viereen, Pont de L’Alman sillan kupeeseen päättynyt, 36 vuotta kestänyt, kohusta toiseen kulkenut aatelinen elämä.

Britti-tv:ssä on jo näytetty dokumentti, jossa prinssit William ja Harry puhuvat ensimmäistä kertaa siitä, millainen äiti Diana oli. Se veti television ääreen seitsemän miljoonaa brittiä.

Dianan puheterapeutin äänittämiin haastattelunauhoihin pohjautuva dokumentti oli puolestaan Chanel 4 -kanavan katsotuin yli vuoteen.

Kiinnostus vaikuttaa pohjattomalta. Ehkä Laura Law osaisi selittää, miksi vuodet ja vuosikymmenet eivät näytä vetävän Dianaa hiljalleen unohduksiin? Niinhän käy lopulta lähes kaikille, myös maailmankuuluille merkkihenkilöille.

Law hymyilee vähän, katsoo suoraan silmiin ja siristää omiaan hieman.

– Tunnen yhteyttä häneen. Hänessä on sitä jotain, niin kuin sanotaan. Tarkemmin en osaa sitä selittää. Olen lukenut kirjat, katsonut dokumentit. Kaiken.

Myös Law’n ystävien mielestä prinsessa Diana on cool. Mutta Law’n innostusta - sitä kukaan ystävistä ei kuulemma ihan käsitä.

On myös ihmisiä, jotka ajattelevat täysin päinvastaisesti. Heidän mielestään Dianan hyväntekeväisyystyö ei muuta ollutkaan kuin huomionhakua ja poseeraamista medialle.

Laura Law katsahtaa vaaleanpunaista jakkupukua, johon prinsessa pukeutui vieraillessaan sairaaloissa. Tällaisille visiiteille Diana halusi varta vasten vähemmän huomiota herättäviä asuja, Law tietää ja kuittaa kriitikkojen puheet.

– En usko, että muu kuninkaallinen perhe olisi ikinä toiminut kuten hän. Tavannut aids-potilaita tai mitään sellaista, hän sanoo.

nainen kuvassa
Suomesta kotoisin oleva Hely Abbonditi on asunut Lontoossa vuodesta 1982.Berislav Jurišić / Yle

Britanniassa elettiin 1990-luvulla keltaisen lehdistön kulta-aikaa. Ja iso osa kullasta, todennäköisesti valtaosa siitä, vuoltiin prinsessa Dianasta, jonka tarinaan otsikot loihtivat päivittäin jonkinlaisen käänteen.

Kerrotaan, että Dianan kuva lehden kannessa nosti irtonumeron myyntiä 40 prosenttia.

Ne, joita brittihovin skandaalit eroineen ja avioliiton ulkopuolisine suhteineen vähääkään kiinnostivat, olivat jakautuneet kahtia: toiset prinsessa Dianan ja toiset prinssi Charlesin leiriin.

Hely Abbonditi kuului Dianan leiriin.

Suomalainen Abbonditi muutti perheineen Surreysta, Lontoon liepeiltä pääkaupungin ytimeen lauantaina, elokuun 30. päivä vuonna 1997.

Seuraava aamu toi uutisen Dianan kuolemasta. Ensimmäinen kokonainen päivä uudessa, Kensingtonin palatsin lähistöllä sijaitsevassa kodissa kului television ääressä.

Helyn surressa aviomies sai viedä pariskunnan lapset yksin puistoon.

– Mieheni ei ymmärtänyt sitä ollenkaan. Enkä minäkään olisi etukäteen uskonut, että reagoin niin.

"Hely Abboti nimittäin tietää tarinan, josta lehdet eivät ole kuulleetkaan"

Vaikka Hely Abbonditi sanoo, ettei hän vieläkään ihan ymmärrä, miksi prinsessan kuolema kosketti häntä niin, on hän yhdestä asiasta varma.

Hän uskoo prinsessan olleen aidosti lämmin nainen, joka teki hyväntekeväisyyttä siksi että välitti. Hän nimittäin tietää tarinan, josta lehdet eivät ole kuulleetkaan.

Runsaat parikymmentä vuotta sitten Abbonditin raskaana ollut ystävätär sai lääkäreiltä huonoja uutisia: naisen kerrottiin sairastavan rintasyöpää. Koska raskaana oleva nainen ei voinut aloittaa syöpähoitoja, piti tehdä valinta. Syöpähoidot tai abortti.

Abbonditin ystävätär valitsi lapsen.

Lapsen synnyttyä huoneeseen saapui hoitaja mukanaan erikoinen pyyntö. Eräs naishenkilö oli kuullut ystävättären tarinan ja haluaisi tulla tapaamaan häntä. Abbonditin ystävätär antoi vieraalle luvan.

Sisään astui prinsessa Diana.

– Hän kyseli ystäväni vointia ja hoiteli vauvaa, pitkän aikaa.

Ennen lähtöään prinsessa antoi Abbonditin ystävättärelle henkilökohtaisen puhelinnumeronsa ja kehotti lämpimästi soittamaan, jos avulle ikinä olisi tarvetta. Ystävär ei koskaan soittanut.

– Mieheni sanoi, että jos minä olisin saanut saman tarjouksen, olisin jo seuraavalla viikolla kysellyt Dianaa teelle, Abbonditi kertoo nauraen.

Vittoja
Lontoon Hyde Parkista löytyy Dianan muistoksi rakennettu suihkulähde, viereisestä Kensingtonin puutarhasta hänelle omistettu leikkipuisto.Berislav Jurišić / Yle

*Suomen suurlähetystössä työskennellyt *Abbonditi tapasi itsekin Dianaa virallisissa tilaisuuksissa, kuten diplomaattitanssijaisissa ja kuningattaren puutarhajuhlissa.

Epävirallisin hetki on kerta, jolloin Abbonditi osallistui Suomen Lontoon-suurlähetystön residenssissä vappulounaalle. Iloinen seurue huomasi, kuinka viereisen Kensingtonin palatsin pihalle laskeutui helikopteri, josta kapusi ulos Walesin prinsessa. Seurue huikkasi Dianalle kutsun liittyä vappuhulinoihin.

– Toivoisin että voisin, prinsessa vastasi.

Abbonditin mukaan prinsessa oli luonnossa ujon oloinen, mutta aito ja välitön.

– Niissä edustustilaisuuksissakin hän oli rutinoituneiden kuningashuoneen jäsenten rinnalla ennemmin kaino.

kuhtuvia kukkia
Kun Diana kuoli, totesi silloinen pääministeri Tony Blair selvästi liikuttuneena tämän olleen kansan prinsessa.Berislav Jurišić / Yle

Kun vuoden 1997 elokuu vaihtui syyskuuksi, katseli Abbonditi pitkin Kensington High Streetiä muistokukkien kanssa vaeltavia ihmisiä. Kukkameri Kensingtonin palatsin edustalla kasvoi pikku hiljaa useamman kymmenen metrin mittaiseksi.

Abbonditikin harkitsi kukkien viemistä muttei ikinä tehnyt niin.

Kolarissa myös kuolleen Dianan miesystävän, Dodi Al-Fayedin isän tuolloin omistamassa luksustavaratalossa Harrodsilla oli näytillä muistokirja, jonne Abbonditi kävi kirjoittamassa terveisensä.

Ja syyskuun 6. päivä hän katsoi Dianan hautajaiset, kuten 2,5 miljardia muutakin ihmistä. Lähetys on yksi historian katsotuimmista.

Ensi torstaina Dianan kuoleman vuosipäivää ei kunnioiteta virallisin jumalanpalveluksin tai seremonioin.

Kensingtonin pukunäyttelykin on väliaikainen ja loppuu aikanaan.

Sen sijaan kivenheiton päässä entisestä kotipalatsistaan Diana on esillä jatkuvasti.

Diana kahvila
Dianalta nimensä saaneessa kahvilassa käy niin naapurustoa kuin prinsessaa ihailevia turistejakin.Berislav Jurišić / Yle

Café Diana avasi ovensa tammikuussa 1989. Kolme viikkoa myöhemmin prinsessa astui sisään.

– Hän kysyi miksi paikan nimi on Café Diana ja minä sanoin, että sinun vuoksesi, kahvilan omistaja Abdul Daoud kertoo.

Sen jälkeen prinsessa piipahti kahvilassa silloin tällöin, hakemassa kahvia itselleen ja välillä autonkuljettajalleenkin. Daoudin mieleen on jäänyt erityisesti joulun alle osunut kerta, jolloin prinsessa toi mukanaan silloin vielä pienet prinssit Williamin ja Harryn.

Café Diana on kuin hieman liian suureksi lipsahtanut alttari.

Seinät on täytetty kuvilla Dianasta. Yhden kuvista Diana on signeerannut kahvilalle varta vasten, toisessa kahvilan omistaja Daoud ja Diana poseeraavat yhdessä. Esillä on myös kiitoskirjeitä Daoudille, syntymäpäivien muistamisen johdosta.

Prinsessan kuoleman 20-vuotispäivä ei jää huomiotta.

– Muistamme sen aina, viemme kukkia palatsin porteille. Mutta tänä vuonna aion laittaa paljon kukkia ulos ja teemme enemmän. Hän ansaitsee sen.

Kensingtonin palatsin edustalle on jo alkanut ilmaantua kukkia ja muistokirjoituksilla täytettyjä kortteja, ihan niin kuin 20 vuotta sitten. Vuoden loppuun mennessä palatsin puutarhaan pystytetään Williamin ja Harryn toiveesta Dianaa esittävä patsas.

Joidenkin mielestä vuoden 1997 syksy mursi kuvan kylmäksi ja jäykäksi mielletyistä briteistä. Toisten mielestä moisessa kuvassa ei ollut murtamista - se oli kertonut vain yläluokasta.

Ehkä monen britin yli pyyhkäissyt suru kuitenkin selittää osan siitä, ettei Dianan ikonin väri haalistu.

– Ei samanlaista surua ole ollut aiemmin. Diana oli kuten me, jo harmaantunut itälontoolainen Rita Maskell summaa Dianan kuvan äärellä.

Se on aatelisperheeseen syntyneestä, prinsessaksi tulleesta naisesta Britannian kaltaisessa luokkayhteiskunnassa paljon sanottu.

Vanha valokuva seinällä
Berislav Jurišić / Yle