1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. asuinympäristö

Kaupungissa pitää varautua asukkaiden kaikkiin tarpeisiin: Roskiksia pitää olla kunnolla ja niihin pitää mahtua pitsalaatikko

Kaupunkikuvasta vastaavat työntekijät joutuvat usein kohtaamaan sen, että aina ei voi miellyttää kaikkia. Kaupungissa asuvan pitäisi totutella myös ajoittaiseen roskaisuuteen.

Kaupunkien keskustojen roska-astioita on kehitettävä: enää esimerkiksi yönälkään napatun pizzan laatikko ei tuki koko roskiksen suuaukkoa. Kuva: Hanna Juopperi / Yle

Roska kourassa kaupungin keskustassa ja roskista ei tunnu löytyvän mailta halmeilta. Kaupunkien keskusta-alueella etsinnän kuitenkin pitäisi tuottaa pian tulosta.

Roskiksia nimittäin riittää. Esimerkiksi Oulun kokoisessa, parinsadantuhannen asukkaan kaupungissa roska-astioita on yli 2 000 kappaletta – yksi jokaista sataa asukasta kohden. Ne pyritään sijoittelemaan niin, että matkaa roska-astialle tulee enimmillään puoli kilometriä, kertoo kaupunginpuutarhuri Heikki Pulkkinen.

Osa epäsiisteydestä on kuitenkin elämisen merkkejä.

Mirja Larinkari

Suurten tapahtumien aikaan sekään ei ole tarpeeksi. Joskus kaupunkialueella pitää myös sietää roskaa, toteaa maisema-arkkitehti Mirja Larinkari.

– Osa epäsiisteydestä on kuitenkin elämisen merkkejä. Jos kaupungissa on ollut iso tapahtuma, niin jättäähän se jälkensä. Siitä selvitään sitten siivoamalla.

Laatu parantaa siisteyttä

Roskikset ovat yksi, olennainen osa kaupunkisiisteyttä, mutta suuret linjat siisteyden suhteen syntyvät jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi laadukkaiden materiaalien käyttö parantaa paitsi alueen viihtyvyyttä myös sen siisteyttä.

Huolella rakennettua ja viihtyisää aluetta ei roskata niin helposti. Viihtyisäksi koetuilla alueilla syntyy helpommin myös niin sanottua luonnollista valvontaa eli asukkaat pitävät itse huolta omasta elinympäristöstään ja sen viihtyisyydestä. Tympeä ympäristö koetaan usein myös turvattomaksi.

Oulun keskustassa olleet kasvilavat antavat syyskesällä jo satoa. Lavat ovat saaneet olla rauhassa ilkivallalta ja niiden äärelle on tultu jopa piknikille. Kuva: Hanna Juopperi / Yle

– Pyritään suunnittelemaan yhtenäistä ympäristöä, joka näyttää siltä, että asiat ovat oikeilla paikoilla. Sitä pitää olla myös helppo ylläpitää ja pitää puhtaana. Silloin myös käyttäjät kokevat sen miellyttävänä ja pitävät alueen omalta osaltaan siistinä, maisema-arkkitehti Mirjam Larinkari sanoo.

Esimerkiksi Oulun keskusta-alueella olleet viljelylaatikot ovat saaneet olla kesällä rauhassa ilkivallalta ja niiden äärelle on tultu jopa piknikretkelle.

Mahtuuko aura, sopivatko lumet?

Suunnittelussa pitää huomioida myös ylläpidon vaatimukset. Alueella pitää pystyä liikkumaan esimerkiksi työkoneilla.

Aidantolppien hiiltäminen on luonnonmukainen tapa hidastaa puun lahoamista. Kuva: Hanna Juopperi / Yle

Pohjoisessa erityistä huomiota tulee kiinnittää talviaikaiseen kunnossapitoon. Se voi joskus jäädä suunnittelussa liian pienelle huomiolle, toteaa Oulun kaupunginpuutarhuri Heikki Pulkkinen.

– Joskus joudutaan puuttumaan talvikunnossapitoon liittyviin asioihin ja että on lumelle tilaa ja niin edelleen.

Kauneus on katsojan silmässä

Se mikä on kaunista ja mikä ei, on myös henkilökohtainen näkemys. Kun suunnittelussa suositaan nykyisin yhä enemmän luonnonmukaisia ratkaisuja, myös kaupunkilaisten tulee tottua siihen, että kaikki ei aina ole viimeisen päälle hoidetun näköistä.

Esimerkiksi viheralueilla suositaan nykyisin luonnollisia ja villinkin näköisiä rakenteita ja istutuksia, esimerkiksi niittyjä. Niistä tulee usein palautetta, Oulun kaupunginpuutarhuri Heikki Pulkkinen kertoo.

– Ne jakavat mielipiteitä. Toiset pitävät villimmästä maisemasta, mutta toisten mielestä yhteisillä alueilla pitäisi olla timmisti leikattuja nurmialueita, Pulkkinen toteaa.