Amerikkaan adoptoitu Andy löysi sukunsa Suomesta – DNA-tutkimus oli ratkaisevassa roolissa

Kun Anna-Liisa Koskinen muutti 1960-luvulla Amerikkaan, ei hän kertonut olevansa raskaana. Veljet osasivat silti aavistella jotain. Siksi yli 50 vuotta myöhemmin löytynyt uusi sukulainen ei tullut heille suurena yllätyksenä.

DNA-testit
Cindy ja Andy Sorenson
Cindy ja Andy SorensonCindy ja Andy Sorenson

Pienenä poikana Andy Sorenson sai kuulla olevansa adoptoitu. Biologisesta perheestään hänelle kerrottiin, että teini-ikäiset vanhemmat olivat kotoisin Suomesta. Muuta ei tiedetty.

Tämän tiedonmurusen pohjalta hänelle muodostui vahva käsitys omasta suomalaisuudestaan. Hän kannusti kansainvälisissä urheilukilpailuissa Suomea – kunhan vastassa ei ollut USA. Erityisesti mäkihyppy, jääkiekko ja hiihto tuntuivat omilta lajeilta. Pikku-Andy kertoi kaikille olevansa suomalainen.

Tajusin, että jos haluan tuntea sukuni, nyt on aika toimia.

Andy Sorenson

Suomea hän ei puhunut sanaakaan. Ympärillä ei ollut ketään, joka olisi voinut sitä opettaa. Etäisyys teki tehtävänsä ja Andystä kasvoi amerikkalainen mies. Juuriaan hän ei silti koskaan unohtanut. Hänen neljä poikaansa kasvoivat tietäen, että he ovat puoliksi suomalaisia. Juuri poikien ansiosta Andyn suomalaisuus nousi jälleen pintaan.

– Poikani Blaken kouluprojekti liittyi DNA:han ja hän halusi tutkia omaansa. Päätimme sitten testata koko perheen. Tajusin, että jos haluan tuntea sukuni, nyt on aika toimia, Andy Sorenson kertoo.

Suomessa totuttu kirkonkirjoihin

DNA vahvisti Andy Sorensonin saamat tiedot hänen suomalaisista juuristaan. Edessä oli silti vielä pitkä tie. Testejä piti tehdä kolme, ennen kuin riittävän läheinen sukulainen löytyi.

Testejä tarjoavat useat eri yritykset, eivätkä niiden tietokannat ole läpinäkyviä. Osuman löytyminen Suomesta vaatii myös hieman onnea. Sukututkija Jaana Hietala arvioi, että vasta noin 10 000 suomalaista on tehnyt DNA-sukututkimustestin.

– Suomessa on totuttu siihen, että suvun jäljille pääsee kirkonkirjojen avulla. DNA-tutkimus onkin täällä vielä uusi juttu ja lähdössä vasta liikkeelle.

Perinteinen sukututkimus tukena

Kun Andy Sorensonin vaimo Cindy pyysi apua Facebookin sukututkimusryhmässä, päätti Jaana Hietala valjastaa työhön kuuden hengen tiimin. Ryhmä sukututkijoita käänsi jokaisen kiven. Aikaa vierähti satoja, ellei jopa tuhansia tunteja. Vasta kolmannessa DNA-testissä löytynyt pikkuserkku johti tiimin oikeille jäljille.

Pikkuserkun sukupuu yhdistettynä Andyn adoptiotoimistolta saamiin taustatietoihin tarjosi ratkaisun avaimet.

– DNA-osuman jälkeen nämä tiedot oli helppo yhdistää ja sukulaiset löytyivät muutamassa tunnissa. Ilman DNA:ta Andyn sukulaisia ei luultavasti olisi löydetty, Hietala uskoo.

Äiti asui lähellä

Adoptiotoimiston taustatiedoissa kerrottiin Andy Sorensonin vanhemmista hyvin vähän. Floridassa adoptiot ovat suojattuja, joten Andy sai tietoonsa lähinnä vanhempiensa iät. Äidin ikä tuli yllätyksenä, sillä Andy oli elänyt aina siinä uskossa, että hänen äitinsä olisi synnyttänyt hänet teini-ikäisenä. Todellisuudessa Anna-Liisa Koskinen oli lapsen syntyessä jo 24-vuotias. Hän oli ammatiltaan sairaanhoitaja ja työskenteli ennen Amerikkaan muuttoa muun muassa Harjavallassa Satalinnan parantolassa.

Anna-Liisa Koskinen
Anna-Liisa Koskinen nuorenaAnna-Liisa Koskisen sukualbumi

Sukulaiset muistivat Anna-Liisan tapailleen jotain miestä niihin aikoihin, kun Andy on saanut alkunsa. Mies on jo kuollut, mutta hänen sukulaisensa harkitsee parhaillaan DNA-testin tekemistä. Jos tämä testi johtaa umpikujaan, on sukututkijoiden tiimin aloitettava jälleen lähes alusta. Siksi kaikki tiedot Anna-Liisa Koskisen vaiheista, erityisesti vuodelta 1961, kiinnostavat. Sukututkijat ottavat mielellään tietoja vastaan Andyn suvun etsintää varten perustetun Facebook-sivun (siirryt toiseen palveluun) kautta.

Äidiltään Andy ei näitä tietoja saa, sillä Anna-Liisa Koskinen kuoli seitsemän vuotta sitten. Suomen sukulaiset ovat onneksi kertoneet taustoista kaiken, minkä ovat osanneet.

– Se vanha mökki on vielä pystyssä, jossa Andyn äiti asui, kertoo Andyn serkku Maija-Riitta Tuuliniemi.

Iloa ja liikutusta

Uusi sukulainen tuli koko serkusparvelle yllätyksenä. Vaikka heidän isänsä olivatkin aikoinaan aavistelleet jotain, eivät hekään osanneet varautua tällaiseen uutiseen.

– Isästäni tuli tiedon myötä eno. Hän on ollut asiasta iloinen, mutta myös selvästi liikuttunut, kertoo Andyn serkku Tarja Kotiranta.

He ovat saaneet minut tuntemaan itseni osaksi perhettä.

Andy Sorenson

Kotiranta kertoo, että verisukulaisuus lämmittää myös häntä. Koko perhe odottaa innolla Amerikan-serkun tapaamista. He ovat jo lähetelleet kuvia toisilleen ja pitäneet yhteyttä Facebookin välityksellä. Ensi kesänä uusi sukulainen saattaa vierailla kotiseudullaan.

– Minun pitää vielä järjestellä asioita, mutta olen kuullut, että heinäkuu olisi hyvä aika Suomen vierailulle. En malta odottaa sukuni tapaamista. He ovat ottaneet minut niin hyvin vastaan ja saaneet minut tuntemaan itseni osaksi perhettä, Andy Sorenson toteaa.