Mustikkasato vaihtelee poikkeuksellisen paljon – viisinkertainen ero hyvän ja huonon mustikkametsän välillä

Lapissa sato on jäämässä Etelä-Suomea heikommaksi ja siniset terveyspommit viedäänkin torikauppiaan käsistä jo heti aamulla.

mustikka
Mustikoita metsässä.
Jussi Nukari / Lehtikuva

Mustikkalaatikot ammottavat tyhjyyttään jo puoliltapäivin Rovaniemen torilla. Kysyntää on nyt paljon enemmän kuin tarjontaa.

– Kovasti mustikkaa kysellään. Otamme varauksia vastaan ja yritämme toimittaa mustikat jälkikäteen. Nyt varauslistalla on sata ihmistä, kertoo 30 vuotta marjakauppaa tehnyt Tapani Lappalainen, Arctic Myynti Oy:n toimitusjohtaja. Jokaiselle jonottajalle pitäisi toimittaa lähipäivinä viidestä kilosta viiteentoista kiloa mustikkaa. Viiden kilon laatikko maksaa 40 euroa.

Lapin metsissä mustikanvarpujen perässä askeltaa montakymmentä Lappalaisen vakipoimijaa, mutta marjoja on vähemmän kuin viime vuonna ja vähemmän kuin Etelä-Suomessa.

– Korkeilta vaaroilta mustikkaa löytyy parhaiten, Lappalainen tietää.

Enää lappilaiset eivät pidä kunnia-asiana sitä, että marjat poimitaan itse.

– Siinä on tapahtunut radikaali muutos, nyt ostetaan torilta, Lappalainen sanoo. Marjayrittäjän liiketoimet ovatkin käyneet vuosi vuodelta kannattavammaksi.

Sinisävyiset marjakartat poimijoiden avuksi

Paikalliset vaihtelut mustikkasadossa ovat tänä vuonna poikkeuksellisen suuret.

– Meidän parhaissa havaintometsissä sata prosenttia mustikan kukista pölyttyi ja huonoimmissa metsissä vain 20 prosenttia. Siitä kun vähän oikaisee niin voi vetää sen johtopäätöksen, että parhaissa metsissä on viisinkertainen määrä mustikkaa verrattuna heikoimpiin metsiin, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

Tämä tiedetään, koska 4H-nuoret on valjastettu laskemaan kukinnot, raakileet ja kypsät marjat neliömetrin alalta eri puolilla Suomea sijaitsevissa havaintometsissä. Aiemmin marjoja laskivat Luken omat kenttätyöntekijät virkatyönä. Kun laskijoiksi saatiin värvättyä sata nuorta kautta Suomen, voitiin havaintometsiköiden määrä kuusinkertaistaa kahteensataan.

Täsmätiedon avulla Luonnonvarakeskus voi laatia ensi kesänä tarkat mustikkakartat marikkoja etsiville.

– Mustikkapotentiaalin kertovassa teemakartassa pikselikoko on kymmenen metriä kanttiinsa eli kyllä siinä päästään hyvin suuriin tarkkuuksiin. Tietenkin meidän täytyy siivota siitä kartasta pois alueet, jotka ovat lähellä asutusta, Peltola selvittää.

marjakartta Kittilän alueelta
Luonnonvarakeskus kehittää marjakarttaa poimijoiden avuksi. Käyttöön otettavasta versiosta poistetaan asutuksen lähellä olevat alueet.Luonnonvarakeskus

Karttoja on laadittu koemielessä jo Nuuksion ja Ruunaan ulkoilualueille. Oman marikkonsa paljastumista pelkääviä Peltola rauhoittelee muistuttamalla, että hekin löytävät karttojen avulla kymmenen uutta paikkaa. Mitä tummemmansininen läiskä kartalla, sitä suurempi todennäköisyys mustikoista, mutta lupaus se ei ole.

– Raaka tosiasia on, että satovaihtelua ei voida täysin ennustaa, joten paikallistuntemus on vielä pitkän aikaa valttia. Marjakartat alentavat kuitenkin poimintakynnystä niiden osalta, joilla paikallistuntemusta ei ole, sanoo Peltola.

Suomalaismustikoista pillereitä Aasian terveystietoisille

Suurin osa metsämarjoista jää yhä metsään. Poimituista mustikoista kaksi kolmannesta päätyy kotipakastimiin ja yksi kolmannes teollisuuden raaka-aineeksi. Teollisuuden käyttämät mustikat ovat lähes aina maahankutsuttujen thaimaalaisten tai ukrainalaisten poimimia.

Viennin osuus on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Suurin vientimaa on Kiina, jossa mustikoita käytetään mustikkapillerien raaka-aineena. Kiinalaisissa nettikaupoissa ja Japanissa puhelinmyyntinä kaupattavia pillereitä mainostetaan terveysvaikutuksilla sanoja säästelemättä.

– Pillereiden mainostetaan vaikuttavan silmien terveyteen ja rappeutumissairauksien kuten Alzheimerin taudin ehkäisemiseen, tällaisia väittämiä käytetään kohtuuyleisesti, Arktiset aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoo.

Mainosmaakarit ovat lennättäneet Suomeen suosittuja japanilaisia TV-tähtiä, jotka mustikanvarpujen keskellä kertovat kameralle mustikkapillereiden ihmeitätekevästä vaikutuksesta.

Suurin osa Aasiassa käytetystä mustikasta on yhä Yhdysvalloista tuotua pensasmustikkaa.

– Japanilaiset eivät olleet aluksi uskoa, että mustikkaa kasvaa metsässä, Moisio muistelee. Vielä suurempi oli hämmästys, kun Moisio löi pöytään tutkimustietoa pensasmustikan ja metsämustikan eroista. Jälkimmäisessä on terveydelle edullista antosyaania kolminkertainen määrä.

Suomessa tai muuallakaan Euroopassa mustikkatuotteita ei saa mainostaa terveysväittämillä. EU:n elintarviketurvallisuusvirasto ei ainakaan vielä salli sitä.