Autovero täyttää 60 – Kansan inhokki ei voi enää hyvin, mutta taitaa jatkaa vielä seuraavat 10 vuotta  

Autoverosta sanotaan, että se oli alun perin tarkoitettu vain vuoden mittaiseksi. Tilapäiseksi julistaminen oli kuitenkin temppu, jolla vero syksyllä 1957 saatiin läpi.

autovero
Autokauppa Tampereella 1970-luvulla.
Tilapäiseksi tarkoitettu autovero jäikin pysyväksi. Autokauppa Tampereella 1970-luvulla. Jukka Kuusisto

Vuonna 1957 Suomessa alkoi taantuma. Edellisenä vuonna valittu presidentti Urho Kekkonen antoi Maalaisliiton V.J Sukselaiselle tehtävän muodostaa maahan vähemmistöhallitus.

Autoja 4,4 miljoonan asukkaan Suomessa oli tuolloin vielä vähän, sillä tuontirajoituksien vuoksi auton sai ostaa vain, jos sitä todella tarvitsi.

Autojen verottamista oli kuitenkin pohdittu jo vuodesta 1951. Autoverotusta käytettiin jo muualla maailmassa. Lopulta Sukselaisen hallitus matki veromallin Suomeen syksyllä 1957.

Hallitus antoi 22. marraskuuta esityksen, että vuoden mittainen autovero astuisi voimaan vuoden 1958 alusta.

– Ei se ollut silloin suuri asia, eikä se estänyt auton ostoa, jos muuten sai auton ostaa. Se oli kuitenkin ihan merkittävä vero jo silloin vuonna 1958. Autovero tuotti tuolloin 0,75 prosenttia valtion verotuloista, sanoo finanssioikeuden emeritusprofessori Esko Linnakangas.

”Se oli hiukan vitsikin”

Helsingin yliopistossa työuransa tehnyt Linnakangas viimeistelee parhaillaan historiakirjaa Autoveron saattohoito ja tieliikeverotuksen kehittäminen.

– Eduskunta edellytti tuolloin, että vero on vain tilapäinen. Se oli hiukan vitsikin. Sitä aina vaan jatkettiin samanlaisena vuoteen 1962. Hallitukset vaihtuivat, mutta tämä ei ollut yhden puolueen asia. Yleensä sanotaan, että tämä oli tarkoitettu tilapäiseksi. Se ei todellakaan ollut. Se oli harkittu ratkaisu.

Autoverosta tuli arvopohjainen vero, jonkinlainen ylellisyysvero. Veronmaksajien Keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola sanoo, että historian valossa autovero on täysin ymmärrettävä. Se toi valtiolle hyvin rahaa.

– Sitä aina perusteltiin väliaikaisuudella ja sillä on ollut aika huono maine. On se omalaatuinen vero edelleenkin. Nykyään tällaiset yksittäiset pisteverot eivät ole hyvää lainsäädäntöä.

Kertarysäystä seurasi jatkuva nostaminen

Autojen tuontisääntely purettiin vuonna 1962 ja muutkin kuin autoa töikseen tarvitsijat saivat ostaa auton.

Samalla autoveroa nostettiin kerralla rutkasti. Valtiolla oli maksutaseongelmia, joten autoveroa nostettiin säännöllisesti. Yksivuotisten lakien aika loppui 50 vuotta sitten ja autoverosta tuli pysyvä.

– Vuonna 1964 autovero oli jo 3,41 prosenttia valtion verotuloista. Vuonna 1979 oli jo neljä prosenttia ja vuonna 1988 se oli 4,3 prosenttia. Sitten se tuli alas, emeritusprofessori Esko Linnakangas muistelee.

Lisääntynyt verotuotto johtui siitä, että autoja myytiin koko ajan enemmän. Autoveroa ruvettiin 1980-luvulla jo tasaamaan.

1990 –luvun alun lamassa uusia autoja myytiin vähän. Autoveroa haluttiin alentaa ja saada tilalle vuosittain maksettavaa verotuottoa.

EU vei autoveron maineen rippeetkin

Alun perin autovero oli tarkoitettu sääntelyyn. Sillä sai rajoitettua autojen tuontia ja pystyi vaikuttamaan kauppataseeseen. Jos autossa oli käytetty Suomessa asennettuja osia, autosta sai verohelpotuksia.

Kun Suomi liittyi EU:hun 1995, alkoi suomalaisen autoveron vaikein taival. Autoveroa ei enää voinut pitää hankintaverona, vaan siitä tehtiin käyttöönottovero. Kansa kävi kuumana ja autovero sai kuulla kunniansa.

– Oli se kiihkeää keskustelua. Kysymykset alkoivat heti, että voiko Suomi periä autoveroa. Ennen autoverolla oli tarkoitus säännellä ja nyt se olikin nimenomaan kiellettyä, Linnakangas sanoo.

Korkeimmillaan autoveron tuotto on ollut vuonna 2003. Tuolloin se muodosti 5,6 prosenttia valtion verotuotosta.

Edelleen autoverolla on huono maine, mutta turhaan. Vuonna 2015 oli ensimmäinen vuosi kun vuosittain maksettava ajoneuvovero tuotti jo enemmän kuin autovero.

Tänä vuonna valtion kassaan tippuu kaksi prosenttia autoverosta ja 2,8 prosenttia ajoneuvoverosta. Jopa autojen arvonlisävero on nykyään isompi kuin autovero.

Verokarhu
Veronmaksajain Keskusliitto vastusti jatkuvia veronkorotuksia vuoden 1960 eduskuntavaalien alla jalkapuussa istuvalla verokarhulla. Veronmaksajain Keskusliitto

Ei lopu, mutta surkastuu

Veronmaksajien pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola ei usko kuitenkaan, että autoveron loppu on ihan vielä lähellä.

– Varmaan se täyttää myös 70 vuotta, mutta sen merkitys on aika pieni silloin.

Vuonna 2008 autovero muutettiin hiilidioksidipäästöihin pohjautuvaksi. Vähäpäästöisten autojen autovero aleni ja vastaavasti suuripäästöisten autojen vero nousi.

– Se on ollut järkevä muutos. Nykyään on mahdollisuus suunnitella niin, että ostaa mahdollisimman vähäpäästöisiä autoja, Veronmaksajien Kirkko-Jaakkola sanoo.

Finanssioikeuden emeritusprofessori Esko Linnakangas paljastaa, että hän löi 10 vuotta sitten vetoa autoveron poistumisesta vuoden 2016 loppuun mennessä. Tappio tuli.

Nyt hänkään ei usko, että autoverosta pystytään seuraavan vuosikymmenen aikana luopumaan.

– Nyt ennustan, autoverosta voidaan jo kohta päästää eroon kaikkein pienipäästöisimmiltä autoilta ja vuotuista ajoneuvoveroa korotetaan suuripäästöisiltä. Uskon myös, että määräaikainen romutuspalkkio tulee taas ja työsuhdeautojen verotusarvoja alennetaan sähköautojen osalta. Bensiinin ja dieselin polttoaineveroa taas pikkuisen korotetaan.