Kerro kokemuksesi vaikenemisesta – "Oli vaikea sanoa ääneen, että aviomies lyö"

Jotkut arkielämän asiat ovat puheenaiheina vaikeita jopa läheisten kesken. Mistä sinä et puhu, kenelle ja miksi?

Sosiaaliset tabut
nainen katsoo kameraan
Kolme suomalaista avautuu siitä, mistä yleensä vaietaan. Jotkut asiat tai tilanteet olivat noloja joskus, mutta huvittavat myöhemmällä iällä.

Tiina Lintunen, Mona Kortelampi ja Risto K. Järvinen ovat päässeet yli nuoruuden häpeällisistä kokemuksistaan. Jopa niin, että he lukevat intiimejä tilityksiään yleisölle ääneen omista teini-iän päiväkirjoistaan. He ovat pari vuotta pyörineen tapahtuman, Päiväkirjaklubin vakiesiintyjiä.

– Nuorempana tuntui, että maailma romahtaa. Ja häpeän aiheet ovat olleetkin huvittavia ja mitättömiä asioita loppupeleissä, välillä helkkarin hyvää komediaa. Vanhemmiten hävettävät asiat ovat olleet kipeämpiä, näyttelijä Mona Kortelampi miettii.

Kortelampi on kirjoittanut päiväkirjaa 7-vuotiaasta lähtien, joten aineistoa Päiväkirjaklubille on tarjolla runsaasti.

Mitä nolompia tekstit ovat, sitä paremmin ne tilaisuuteen sopivat. Klubi-illoissa yleisö huomaa, että päiväkirjoihin kätketyt tunnekuohut paljastuvatkin tunnistettaviksi yhteisiksi kokemuksiksi.

"Miksi niitten piti erota?"

Vaiettujen puheenaiheiden taustalla on usein häpeää, mutta puhumattomuuteen liittyy muitakin tunteita. Vanhempien ero aiheutti kahdeksanvuotiaalle Tiina Lintuselle surua, pelkoa ja vihaa, josta ei pystynyt juttelemaan kenenkään kanssa, ei edes äidin eikä isosiskon.

– Kyllähän se oli oikeasti vaikea asia, kun tärkeä ihminen, isä ei ole enää elämässä mukana. Kun ei tiedä miksi, eikä uskalla kysyä.

Lintunen kirjoitti 14-vuotiaana asiasta päiväkirjaan:

“Tänään me tapeltiin mutsin kaa. En tiedä, mistä se alkoi. Lopuksi se kysyi, mitä pahaa se on mulle tehny. Emmä sanonut, mä en olis pystynyt. Mä halusin mun faijani takas. Miks niitten piti erota? Nyt mä vasta alan surra isää. Ennen mä en ymmärtänyt. Mutsi sanoi, että jos kertoisin, kaikki ongelmat selviäis. Puhuminen ei taatusti toisi faijaa tänne takas. Yks syy siihen miksen halua kertoa on, että se loukkais mutsia. Tai niin musta ainakin tuntuu.”

– Rakensin itselleni jonkinlaisen kuoren, että se on mulle täysin tyhjänpäiväinen asia, enkä muka välitä siitä ollenkaan, Lintunen muistelee asiaa nyt.

Omista ikävistä tunteista puhuminen on edelleen vaikeaa sosiaalityöntekijänä toimivalle Lintuselle.

"Olen hyvä kohauttamaan olkapäitäni"

Kun aviomies löi, Mona Kortelampi ei kertonut siitä edes ystävilleen. Hän ei halunnut muiden näkevän, ettei hän olekaan niin vahva ja pärjäävä kuin kaikki luulevat. Nyt hän kannustaa kaikkia puhumaan kokemastaan väkivallasta avoimesti.

– Mun oli vaikea sanoa sitä ääneen, että mua kohdellaan näin ja mä häpesin sitä.

Päiväkirjalleen hän avautui avioerostaan:

“En kerro syitä, en selittele. Enkä aio puhua totuutta. Ehkäpä vain sanon: emme olleet sopivia toisillemme. Viljelen kliseitä. Minä olen hyvä kohauttamaan olkapäitäni. Sillä kuittaan paljon.”

Häpeän tunne on Kortelammen mielestä syntynyt aina hänen sisällään, ilman että kukaan olisi lapsenakaan kehottanut häntä häpeämään.

Nykyään häntä saattaa hävettää mustasukkaisuuden tunne parisuhteessa, kun pelkää, ettei vanhetessaan enää kelpaa. Hankalaa on puhua myös iän tuomista muutoksista seksihaluihin tai ylipäätään omista seksitoiveistaan.

päiväkirjan sivu
Yle

Risto K. Järvinen koki lapsena hirveää syyllisyyttä moniin asioihin, joita ei ollut tehnyt tai edes ajatellut. Jos opettaja kysyi: Kuka on varastanut 500 markkaa, hän meni ihan punaiseksi. Sama juttu, jos joku vihjaili, että joku paikallaolijoista saattaisi olla homoseksuaali.

Kouluikäisenä Järvisellä oli yksi kiusaaja, Pepe. Jos hän osoitti vähänkin heikkoutta, Pepe tuli ja iski armotta siihen kohtaan.

Järvinen halusi miellyttää vanhempiaan ja kiusaajaansakin, eikä kertonut asiasta kenellekään.

– Mä halusin olla hyvä poika ja tuottaa vanhemmille tyydytystä ja iloa. Jos mä olisin kertonut, että Pepe kiusaa, se olisi tehnyt musta muiden silmissä heikon.

Järvinen pitääkin loogisena sitä, että päätyi miellyttämisen halussaan standup-koomikoksi, jonka päämääränä on saada muut nauramaan.