Analyysi: Mitä täällä oikein tapahtuu? Kuka luottaa enää poliisiin ja syyttäjään?

Tänään kävi ilmi, että korkeita poliisipomoja epäillään virkarikoksesta tietolähdetutkinnassa, ja että valtakunnansyyttäjä joutuu hyllylle virkarikosepäilynsä vuoksi. Aikamoinen päivä, toteaa Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen.

Kotimaa
Mikko Paatero ja Matti Nissinen.
Entinen poliisipäällikkö Mikko Paatero ja virasta pidätetty valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.Lehtikuva / Yle

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) järjesti äärimmäisen poikkeuksellisen tiedotustilaisuuden marraskuussa vuonna 2013 vain pari viikkoa sen jälkeen, kun Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio oli otettu kiinni. Tuohon aikaan Helsingin Sanomat oli tehnyt uutisjuttuja Helsingin huumepoliisien tietolähteiden käytöstä.

Ministeri Räsäsen totesi neljän vuoden takaisessa tiedotustilaisuudessa, että julkisuudessa olleiden tietojen ja hänelle annettujen tietojen välillä näyttäisi olevan ristiriitaa. Ministerin vieressä istui vaikean näköisenä poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Hän oli mies, jonka tehtävä oli viedä poliisihallinnon kaikki oleellinen tieto esimiehelleen sisäministerille.

Paateron palli heilui voimakkaasti, mutta poliisiylijohta sai pitää paikkansa. Kohu tietolähteistä ja niiden käyttämisestä ei loppunut siihen. Päinvastoin. Ministeri Räsäsen pyynnöstä valtakunnansyyttäjänvirasto ryhtyi selvittämään, onko Helsingin poliisilaitoksella syyllistytty lainvastaiseen toimintaan tietolähteiden käytössä.

Tutkintaa tehtiin neljä vuotta. Tänään kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto tiedotti, että tietolähdetutkinta ulottuu hyvin korkealle poliisijohtoon. Jo sekin olisi ollut iso uutinen, että Helsingin poliisilaitoksen entinen ja nykyinen päällikkö ovat tutkinnan kohteena. Mutta se oli varsinainen uutispaukku, että entistä poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa epäillään virkarikoksista tietolähdetutkinnassa.

Tutkinnanjohtaja Haavisto ei suostu paljastamaan juurikaan tutkinnan sisältöä. Se tiedetään, että poliisipäälliköiden ja poliisiylijohtajan epäily liittyy heidän valvontavastuuseensa tietolähteiden käytöstä. Se on toinen merkittävä asia tässä tutkinnassa. Ensimmäinen on se, miten Helsingin poliisilaitoksella on käytetty tietolähteitä, ja miten niitä on kirjattu.

Tietolähdetutkinta ulottuu poliisiorganisaation huipulle, mutta myös vankilaan. Vantaan vankilassa istuvaa Jari Aarniota epäillään siitä, että hän olisi poistanut Helsingin huumepoliisin rekisteristä tietolähteiden nimiä. Ylen toimittaja Marjatta Rautio tapasi Aarnion eilen vankilassa hänen kirjaansa liittyen. Aarnio totesi Rautiolle, että Helsingin huumepoliisin tietolähdekäytäntö on ollut poliisihallinnon tiedossa.

Aarnio ja huumepoliisit ovat puhuneet usein siitä, että kovista rikoksista poliisille tietoja antavat henkilöt eivät halua paljastaa henkilöllisyyttään, eivätkä monet poliisit halua kirjoittaa tietolähteitään mihinkään rekistereihin. Syy tähän on se, että jos tietolähteen - joissakin piireissä vasikaksi kutsutun - henkilön henkilöllisyys paljastuu, hänen henkensä voi olla vaarassa.

Tästä huolimatta tietolähdetoimintaa säätelevät lait ja asetukset.

Jotta poliisipäälliköiden rikostutkinnassa ei olisi ollut tarpeeksi ihmeteltävää, niin oikeusministeriö vielä tiedotti tänään, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen pidätetään virantoimituksesta häneen kohdistuvan virkarikostutkinnan vuoksi. Oikeuskanslerinvirasto pohtii parhaillaan, onko valtakunnansyyttäjä ollut esteellinen, kun syyttäjälaitos osti johtamiskoulutusta valtakunnansyyttäjän veljeltä.

Huh huh.

Kuka tässä luottaa enää poliisiin ja syyttäjään?

Sitä miettii tänään moni muukin kuin poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, jota ei epäillä mistään rikoksesta, mutta joka joutuu selittelemään alaisiinsa kohdistuvaa virkarikostutkintaa. Suomessa ei koskaan aiemmin ole ollut näin monta merkittävää poliisijohtajaa virkarikostutkinnan kohteena. Puhumattakaan valtakunnansyyttäjästä.

Jos tästä tilanteesta täytyisi etsiä jotain hyvää, se olisi se, että Suomessa tutkinta ulotetaan vaikka kuinka korkealle, jos epäilyihin on aihetta.

Kovin paljon muuta myönteistä tässä tilanteessa ei sitten olekaan.