Oppaalle työmaasta voi tulla kuin toinen koti, vaikka seurana olisi kaksi balsamoitua vainajaa

Pikkutytön hautamuistomerkiksi rakennettu Juséliuksen mausoleumi Porin Käppärän hautausmaalla on ainoa laatuaan Pohjois-Euroopassa. Se oli porilaisen Anja Suokkaan työpaikka 30 vuotta.

hautamuistomerkit
Mustavalkoinen kuva hautakappelissa olevasta vaaleasta sarkofagista.
Sigridin sarkofagi on hiottu päivänkakkaran terämuotoon.Sigrid Juséliuksen säätiö

– Tämä on aina ollut minulle rauhan paikka.

Nämä ovat ensimmäiset sanat, jotka Anja Suokas sanoo, kun avaamme raskaat teräsovet ja astumme alkusyksyn sateesta sisään monumentaaliseen hautarakennelmaan. Hän nojaa koristeelliseen marmorikaiteeseen ja katsoo hiljaisena alas. Päivänkakkaran terämuotoon hiotulla sarkofagilla on valkoisia kukkia. Umpeen muuratun kannen alla makaa 11-vuotiaana kuollut tyttö.

Suokas nostaa katseena seinää kiertäviin freskoihin. Akseli Gallen-Kallelan suurtyö kuvaa vahvoin vedoin vuodenaikojen vaihtumista ja elämän kulkua syntymästä Tuonelaan. Suokas osaa freskot ulkoa.

Nainen ovensuussa. Ovi on raskas teräsovi.
Lore Korpelainen / Yle

Kuolema läsnä kaikkialla

"Sigrid on sairastellut ja kaipaa huolenpitoani. Hän on minun tyttöni...ainoani...ostan hänelle mitä haluan! Minun tyttöni!"

Porilainen liikemies rakennutti Juséliuksen mausoleumin Käppärän hautausmaalle 1898 keuhkotautiin kuolleen Sigrid-tyttärensä muistoksi. Myöhemmin myös Sigridin isä, F.A. Jusélius, sai hautakappelista viimeisen leposijansa.

On vaikea pukea sanoiksi paikan tunnelmaa.

Mausoleumin opas Anja Suokas

Mausoleumissa on vaikea päättää, asennoituuko siihen kuin kansallisromanttisen ajan taidenäyttelyyn vai hautaan. Nuoren tytön herkkyys ja Gallen-Kallelan teosten vahvuus herättävät ristiriistaisia tunteita. Anja Suokas toimi mausoleumin oppaana 30 vuotta 1977-2007. Hänelle tämä on aina ollut ennen kaikkea nuoren tytön hauta.

– On vaikea pukea sanoiksi paikan tunnelmaa. Kuolema on kaikessa niin vahvasti läsnä.

Suokkaan edellisestä käynnistä on nyt kulunut muutama vuosi. Tarkka silmä panee heti merkille pienetkin muutokset. Kuten sen, että sarkofagin päällä olevat kukkaset eivät ole päivänkakkaroita, Sigridin lempikukkasia.

– Taitavat olla krysanteemeja. Maljakkokin on vaihtunut läpinäkyvästä mustaksi. Siitä on tullut minullekin pari soittoa.

Mustavalkoinen kuva nuoresta tytöstä.
Sigrid Juséliuksen säätiö

Väleissä henkien kanssa

Millainen suhde oppaalla muodostuu kohteeseen, jota hän on esitellyt kymmeniä vuosia?

Kuoleman vahvasta läsnäolosta huolimatta Anja Suokas sanoo mausoleumin olleen hänelle kuin toinen koti. Edes syksyn ja talven pimeinä päivinä ei pelottanut olla yksin kahden vainajan seurassa. Paikan henkien kanssa hän tuli aina hyvin toimeen.

– Vaikka ulkona ulvoi ja vinkui, ei pelottanut. Oltiin niin kavereita.

Eläkepäivinä vanha työpaikka on kuitenkin hiipinyt uniin. Unessa hän tekee työpäivän päätteeksi lähtöä mausoleumista. Valot pitää käydä sammuttamassa alakerrassa, missä sarkofagit ovat.

– Unessa kiipeän pilkkopimeässä portaita ylös ja pelkään, että siellä odottaa joku.

Hautausmaalla mausoleumi.
Lore Korpelainen / Yle

Kohtalona Jusélius

"Katso että Sigrid hoitaa läksynsä. Hän voi jo kesällä tulla konttoriin...hänellä on räkninkipäätä."

Anja Suokkaan tiessä oppaaksi tuntuu kohtalon sipaisu. Hän asui Juséliuksen tontilla Yrjönkadun ja Valtakadun kulmassa. Pihan perällä asui Juséliuksen säätiön talonmies. Mausoleumin silloinen opas oli jäämässä eläkkeelle. Talonmies pyysi tilalle Suokasta.

– En tiennyt silloin mausoleumista mitään. Yhdessä mausoleumin ensimmäisen oppaan ja talonmiehen kanssa laadimme opastuksen, jota sitten käytin 30 vuotta.

Opastus tulee edelleen selkäytimestä.

– Nyt kerrotaan tämä tarina. Juselius oli porilainen liikemies. Hänellä oli ympäri Suomen sahoja ja myös omat laivat, koska puutavaraa kuljetettiin ympäri maailmaa.

Akseli Gallen-Kallela työryhmineen Juseliukse Mausoleumissa.
Akseli Gallen-Kallela (vasemmalla seisomassa) maalaamassa Juseliuksen mausoleumin freskoa Porissa 1900-luvun alussa.Satakunnan Museo

Oravia ja palokärki

Turistiryhmä on poistumassa. He lähes kuiskivat puhuessaan. Kameroihin tallentuu vielä kuvia uusgoottisesta rakennuksesta.

Sisällä ilma on viileän kosteaa ja paksua. Suokas kertoo, että opasaikoina hänellä oli lähes aina yskä. Kerran ääni oli lähteä kokonaan. Silloin huolestunut vanha herra halusi tarjota hänelle lääkkeeksi naukun konjakkia. Suokas kieltäytyi kohteliaasti, mutta muistelee avuntarjoajaa edelleen lämmöllä.

Lisää muistoja nousee pintaan. Suokkaalla oli tapana istua oviaukolla ruokkimassa hautausmaalla asustelevia oravia.

– Minulla oli aina pussi pähkinöitä mukana.

Pian katse kääntyy jo ylös kupolikattoon. Se on koristeltu suomalaisilla puilla ja luontomaisemilla.

– Tuota palokärkeä olen käynyt silittämässä, kun marmoreita puhdistettiin. Tikkaita oli ympäri mausoleumia.

Koskettavat freskot

"Ensin minä ajattelin rakentaa lastenkodin...olisi saattanut olla helpompi ratkaisu. Mutta sitten tämä Gallen ehdotti kappelia."

Akseli Gallen-Kallelan freskojen edessä Anja Suokas hiljentyy. Kysyessäni, mitä ajatuksia ne hänessä herättävät, liikutus näkyy silmissä.

–Nämä freskot. Ei sitä pysty sanoittamaan. Ne menevät niin syvälle tunteisiin. Kävin ne läpi monta kertaa päivässä. Niin hienoja. Ja ahdistavia.

Freskojen aiheina ovat Kevät, Rakennus, Tuonelan joella, Talvi, Syksy ja Hävitys. Tulipalossa tuhoutuneista freskoista maalasi uudet versiot isänsä luonnosten perusteella Jorma Gallen-Kallela. Ne jäivät hänen viimeiseksi työkseen. Jorma Gallen-Kallela kaatui talvisodassa.

Vaikka ulkona olisi ulvonut ja vinkunut, ei pelottanut. Oltiin niin kavereita.

Mausoleumin opas Anja Suokas

Mitä on mahtanut Juséliuksen mielessä liikkua, kun hän on päättänyt pystyttää tyttärelleen muistomerkin, jonka kaltaista ei edes monella merkkimiehellä ole? Mausoleumi on samaan aikaan juhlallisen upea ja lohduttoman murheen näyttämö. Kuin tämä olisi enemmänkin temppeli Juséliuksen surulle. Liian raskas hauraalle tytölle.

Suokas ei mielellään lähde spekuloimaan. Opastuksessaankin hän halusi tukeutua faktoihin. Se on joka tapauksessa varmaa, että isä rakasti tytärtään pohjattomasti.

– Sanotaan, että Juséliuksen liiketoimet eivät enää Sigridin kuoleman jälkeen sujuneet entiseen malliin. Tyttären arkulla hän kävi joka päivä.

Taulu, jossa rakennetaan hirsitaloa.
Juseliuksen mausoleumin Tuonelan joella -freskon reunassa on omakuva taiteilijasta, jolla on kädessä muurauslasta.Kati Rantala / Yle

Päreet paloivat Porin Päivänä

Mausoleumi oli 1970- ja 80-luvuilla erityisesti venäläisturistien suosiossa. Käppärän hautausmaan parkkipaikalle kurvasi viikoittain pari bussilastillista itänaapurin vieraita. Porilaiset lähtivät liikkeelle vasta Porin Päivän innostamina.

– Yhtenä Porin Päivänä vieraita oli tulossa 700. Silloin minulla paloivat päreet. Sanoin, että eikö osa teistä voisi tulla jonain toisena sunnuntaina, kun tänne on silloinkin aina vapaa pääsy.

Mausoleumissa on turistien lisäksi käynyt niin suurlähettiläitä, kansanedustajia kuin taiteilijoitakin. Mieleen on erityisesti jäänyt Yhdysvaltain suurlähettilään vierailun jälkeen lähettämä kirje.

–Kiitti minua siitä, että olin pelastanut hänen sateisen päivänsä. Mukana oli kutsu suurlähettilään läksiäisjuhliin. Se jäi kyllä käyttämättä.

Sarkofagi muurattu kiinni

Aiemmin myös alakerta oli avoinna yleisölle, mutta se suljetettiin, koska isojen ryhmien aikana valvominen oli vaikeaa. Tarinan siitä, että Sigridin sarkofagi olisi joskus ollut auki, Anja Suokas tyrmää.

– Ei ainakaan minun aikanani.

Mausoleumin ensimmäinen opas, Suokkaan edeltäjä, ei myöskään maininnut tällaisesta mitään.

–Sarkofagin kansi on muurattu kiinni, ja Sigrid makaa sen sisällä tietääkseni sinkkiarkussa.

Moni ei tiedä säätiöstä

"Aavistelen että onnettomuudet eivät ole loppuneet...Sigrid, Sigrid, Sigrid, puhu minun kanssani! Puhu sinäkin niille herroille juristeille että oikein ja asiantuntemuksella ratkaisevat vaikean tehtävän...tämän säätiökysymyksen..."

Juséliuksen mausoleumi on edelleen Porin seudun suosituimpia matkailukohteita. Vuosittain siellä käy 7 000 – 8 000 vierasta. Suokas harmittelee, että osa porilaisista tuntuu kuitenkin jopa karsastavan sitä.

– Tuossa portilla ovat käyneet sanomassa, ettei tällaiseen paikkaan voi tulla.

Moni ei tiedä, että F.A. Juséliuksen testamentilla on perustettu lääketieteellistä huipputason tutkimusta rahoittava Juséliuksen säätiö. Heille Suokas on puolustanut mausoleumia kuin omaansa.

– Kyllä minä sain mieliä kääntymään, kun selitin, mistä oikein on kyse.

Jutut on juteltu

"Hän oli niin hentoinen, päivänkakkara, arkeni aurinko. Miksi minä saan elää? Kaikki on turhaa...Sigrid on kuollut, ei herää koskaan...lakastunut! Ei, Sigrid ei kuole, ei koskaan, Sigrid kasvaa suureksi, Sigrid elää!"

Sade on tauonnut, kun astumme ulos yllättävän lämpimään elokuun iltapäivään. Anja Suokas vilkaisee päivänkakkaraistutuksia mausoleumin ovenpielessä ja painaa elämän ja kuoleman symbolein koristellun oven tottuneesti kiinni. Hän astelee portaat alas ja vilkaisee vielä taakseen.

Onko ollut tätä paikkaa ikävä?

– Olen sanonut, että kun jokin loppuu, se myös on loppu. Onhan minua paljon pyydetty takaisin oppaaksi, mutta nyt olen eläkkeellä. Jutut on juteltu.

Kursivoidut kohdat Arto Seppälän Päivänkukka-teoksesta, joka kertoo F.A. Juséliuksesta ja Akseli Gallen-Kallelasta sekä Porin mausoleumin rakentamisesta.