Suomalaisten ruokaturva on haavoittuvainen ja epätasa-arvoinen – tutkijat kaipaavat kokonaisvaltaista ruokapolitiikkaa

Kotimaisen ruoan saatavuus tulevaisuudessa ei ole itsestään selvää, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkimus. Tutkimusryhmä selvitti suomalaisen ruokajärjestelmän haavoittuvuuksia Koneen säätiön rahoittamana.

ruokakulttuuri
Suurin osa elää yltäkylläisyydessä, mutta moni joutuu turvautumaan ruoka-apuun.
Suurin osa elää yltäkylläisyydessä, mutta moni joutuu turvautumaan ruoka-apuun.Petteri Kivimäki

Tutkijoiden mukaan suurin osa suomalaisista elää yltäkylläisyydessä, mutta pienituloisille ruoka on kallista. Ruoan hinnan laskeminen ei kuitenkaan välttämättä olisi kestävä ratkaisu, koska se voisi heikentää alkutuottajien sekä pienten elintarvikealan yritysten mahdollisuuksia.

Ruokaturva tarkoittaa kaikkien ihmisten mahdollisuutta saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa aktiivista elämää varten. Yleisesti ottaen käsite tunnetaan Suomessa huonosti ja sitä tulkitaan hyvin kirjavasti sekä usein melko yksiulotteisesti huoltovarmuuden näkökulmasta.

Jyväskylän yliopiston Food System Studies –tutkimusryhmä (siirryt toiseen palveluun) kartoitti Suomen ruokaturvan tilaa ja ruokajärjestelmän haavoittuvuuksia kolmivuotisessa Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa.

Moni elää ruoka-avulla

Ruokaturvan haavoittuvuuksien tunnistamiseksi ryhmä kehitti ruokajärjestelmän haavoittuvuusmatriisin (siirryt toiseen palveluun) (Journal of Cleaner Production), jossa eriteltiin haavoittuvuuden kohteet ja sen aiheuttajat. Suomalaisten ruokaturvaa voivat uhata niin ylikansalliset kuin kansallisetkin tekijät.

Kansallisella tasolla ruokaturvaa uhkaa kansalaisten eriarvoisuus. Vaikka ruokaa on tarjolla riittävästi ja suurin osa kansasta elää yltäkylläisyydessä, pienituloisille ruoan hinta on korkea. Sen vuoksi moni kotitalous elää ruoka-avun varassa.

Ruoan hinnan laskeminen ei välttämättä paranna ruokaturvaa

Tutkijaryhmä

Toisaalta halvempi ruoka tai ruoan hinnan laskeminen ei välttämättä paranna ruokaturvaa pitkällä aikavälillä kestävästi, koska alkutuottajien ja elintarvikealan pk-yritysten toimintaedellytykset saattavat heikentyä. Kotimaisen ruoan saatavuus tulevaisuudessa ei siis ole itsestäänselvyys.

Ruokajärjestelmää haavoittavat erilaiset ympäristölliset ja sosioekonomiset tekijät, kuten esimerkiksi ilmastonmuutos, ristiriitaiset politiikat ja toimijoiden voimasuhteiden epätasapaino.

Odotetaan ruokahuoltoa kellon ympäri

Alkutuotanto on erityisen haavoittuvainen, mutta toisaalta kuluttajien riippuvuus tehokkaasta ympärivuorokautisesta ruokajärjestelmästä on kasvanut.

– Järjestelmän toimijoilta vaaditaan jatkuvaa sopeutumiskyvyn vahvistamista ja uudistumista, tiivistää yhteiskuntapolitiikan yliopistotutkija, dosentti Ari Paloviita.

Toimintakulttuurista seuraa ruokapoliittisesti hyvin sirpaleinen järjestelmä.

Tiina Silvasti

Merkittäväksi ongelmaksi tutkimusryhmä havaitsi kokonaisvaltaisen ruokapolitiikan puutteen. Ilman sitä kansalaisten ruokaturvan takaaminen ja tasa-arvon parantaminen ravitsemisessa ei onnistu. Puuttuu yhteinen poliittinen tavoite, joka ottaisi huomioon ruoan tuotannon, jakelun ja kuluttamisen kestävän kehityksen periaatteilla.

– Tällaisesta toimintakulttuurista seuraa ruokapoliittisesti hyvin sirpaleinen järjestelmä, summaa yhteiskuntapolitiikan professori Tiina Silvasti.

Hankkeen tutkimustuloksia voidaan soveltaa tulevaisuuden ruokapolitiikan ja toimitusketjujen hallinnan kehittämiseen.