Käyvätkö tulevaisuuden ilmastopakolaiset koulua veneissä? Bangladeshilaisen arkkitehdin idea turvaa tulva-alueiden lasten opinnot

Bangladeshin syrjäisen maaseudun tulvivilla joilla opitaan lukemaan ja surffaillaan internetissä.

tulvat
Arkkitehti Mohammed Rezwanin idea kelluvasta koulusta on levinnyt useaan maahan, jossa tulvat vaikeuttavat koulunkäyntiä.
Arkkitehti Mohammed Rezwanin idea kelluvasta koulusta on levinnyt useaan maahan, jossa tulvat vaikeuttavat koulunkäyntiä.Abir Abdullah / Shidhulai Swanirvar Sangstha -järjestö

Oli vuosi 2005, kun nuori arkkitehti Mohammed Rezwan vastaanotti uskomattoman uutisen. Hän saisi käyttöönsä miljoona dollaria pitkäaikaisen unelmansa toteuttamiseen.

Bangladeshilainen Rezwan oli käyttänyt seitsemän vuotta ratkaistakseen kotiseutuaan vuosittain koettelevan ongelman. Monet lapset jäävät monsuunikaudella vaille oppia, kun matalien peltojen läpi vievät koulutiet täyttyivät tulvavesistä.

Nuori mies oli löytänyt jo ratkaisun ongelmaan, mutta se tarvitsi vain ilmaa siipien alle.

Vuonna 2002 Rezwan oli nikkaroinut perinteisestä kuljetusveneestä ensimmäisen kelluvan koulun. Bill ja Melinda Gatesin säätiön miljoonan dollarin hyvän tahdon ele mullistaisi Rezwanin pienestä aloittaneen kansalaisjärjestön vaikutusmahdollisuudet. Kouluveneiden määrä moninkertaistuisi ja niiden suunnitteluun päästäisiin satsaamaan.

Kiitos Microsoftin perustajan avokätisyyden, Bangladeshin syrjäseudun oppilaiden kelluviin kouluihin saataisiin myös aurinkovoimalla toimivat tietokoneet ja internet-yhteys.

Oppitunti kouluveneessä.
Oppitunti kouluveneessä.Abir Abdullah / Shidhulai Swanirvar Sangstha -järjestö

Hurrikaani-Harveyn piiskatessa sateita Yhdysvaltojen eteläosiin, on Etelä-Aasia kärsinyt erityisen tuhoisista tulvista.

Tänään Rezwanin johtama Shidhulai Swanirvar Sangstha -järjestö pyörittää yhteensä 54 veneen koulu- ja kirjastoverkostoa, joka vie opetusta Chalambeelin seudun syrjäisiin kyliin luoteis-Bangladeshissa.

Viime viikkoina Rezwan sekä hänen yli 200 työntekijästä ja 300 vapaaehtoisesta koostuva tiiminsä ovat olleet erityisen kiireisiä. Samaan aikaan kun hurrikaani-Harvey on piiskannut sateita Yhdysvaltojen eteläosiin on Etelä-Aasia, Bangladesh mukaan lukien, kärsinyt erityisen tuhoisista tulvista.

Köyhässä ja tiheään asutetussa valtiossa tulvien seuraukset ovat olleet karut.

Kolmannes maasta on peittynyt veteen ja arviolta 700 000 kotia tuhoutunut. Yli satatuhatta ihmistä on hakeutunut tilapäisiin suojiin ja ainakin 140 ihmisen tiedetään kuolleen.

– Olemme kuskanneet ihmisiä turvaan ja kuljettaneet vettä ja lääkkeitä veden saartamille alueille, Mohammad Rezwan sanoo, ja kertoo järjestöllä olevan myös muutama pelastustoimiin erikoistunut vene.

Monet tavalliset, maan kamaralle rakennetut koulut ovat joutuneet sulkemaan ovensa. Toisia on valjastettu pelastusoperaatioihin. Bangladeshissa on viime viikkoina Rezwanin mukaan tuhoutunut satoja ja vaurioitunut tuhansia kouluja.

– Viimeksi alueellamme tulvi yhtä pahasti kymmenen vuotta sitten, Mohammed Rezwan kertoo.

Oppilaita lähdössä koulutunnille.
Oppilaita lähdössä koulutunnille. Abir Abdullah / Shidhulai Swanirvar Sangstha -järjestö

Koulunkäynti kärsii tulvien takia ja riistää tulevaisuuden mahdollisuuksia

Mohammed Rezwanin ideoimissa venekouluissa opetus on tuhoa tekevien tulvien keskellä jatkunut lähes normaalisti. Se olikin arkkitehdin päämäärä alusta alkaen.

Seudulla itse varttunut Rezwan turhautui lapsena siihen, että koulun penkit ammottivat monsuunikautena tyhjyyttään. Monet sukulaiset ja ystävät joutuivat jättämään koulupäiviä väliin tulvien takia.

Rezwan oli etuoikeutetussa asemassa, koska hänen vanhempansa omistivat veneen. Poika sai koulunsa kunnialla loppuun ja pääsi opiskelemaan arkkitehtuuria pääkaupunkiin Dhakaan.

Kotiseudun koulutusongelmat jäivät kuitenkin painamaan nuorukaisen mieltä. Opiskeluvuosinaan hän alkoi etsiä niihin ratkaisua.

Kun Rezwan valmistui 22-vuotiaana maisteriksi, hän päätti pistää unelmaansa kelluvista kouluista käytäntöön.

Oli vuosi 1998. Mies sijoitti säästöistään ja apurahoistaan kokoonkerätyt 500 dollaria vastaperustamansa järjestön pesämunaksi. Apuvoimien puuttuessa hän ryhtyi summamutikassa lähestymään rahoittajia.

Neljä vuotta myöhemmin valmistui ensimmäinen prototyppi kouluveneestä.

– Kun aloitin toimintani maailmassa ei ollut olemassa vielä yhtään vastaavaa kouluvenettä, Rezwan kertoo.

– Halusin viedä koulun niille lapsille, jotka eivät pääsisi sinne itsenäisesti.

Kaikissa kouluveneissä opiskelee päivän mittaan kolme eri luokkaa.
Kaikissa kouluveneissä opiskelee päivän mittaan kolme eri luokkaa.Abir Abdullah / Shidhulai Swanirvar Sangstha -järjestö

Kouluveneitä on yhteensä 22 ja niissä opiskelee oppilaita päivittäin kolmessa vuorossa.

Pikkuhiljaa arkkitehti alkoi saada keksinnölleen huomiota. Hän voitti useita kansainvälisiä palkintoja ja niitti rahoitusta laajentaakseen järjestönsä toimintaa.

Vuonna 2005 saadut, ratkaisevat miljoona dollaria Bill ja Melinda Gatesin säätiöltä vahvistivat järjestön avustustoimintaa myös maissa.

Järjestö pyörittää veneiden lisäksi yli 60 000 niteen kirjastoa ja yli sadan tietokonepäätteen koulutuskeskusta. Rezwan arvioi järjestön toiminnan koskettavan nykyisellään lähes 100 000 paikallista.

Veneet suunnitellaan tulvia varten

Rahoitus on mahdollistanut senkin, ettei paikallisten kirvesmiesten tarvitse enää nikkaroida kouluja vanhoista kuljetusveneistä. Ja arkkitehti Rezwan on päässyt käyttämään arkkitehdin taitojaan toden teolla.

Veneitä rakentaessa panostetaan niiden käytännöllisyyteen ja kestävyyteen.

Nuoret internetin ääressä kirjastoveneessä.
Nuoret internetin ääressä kirjastoveneessä.Abir Abdullah / Shidhulai Swanirvar Sangstha -järjestö

Vuoteen 2050 Bangladeshin pinta-alasta 16 prosenttia tulee olemaan vakituisesti veden alla, mikä tarkoittaa yli 20 miljoonaa ilmastopakolaista.

Mohammad Rezwan

Ulkoisesti veneet muistuttavat edelleen alueella perinteisesti käytettyjä, puusta ja bambusta rakennettuja veneitä. Niihin on kuitenkin lisätty muutama käyttöä helpottava ratkaisu.

Veneiden pohjat on veistetty tasaisiksi, jotta liikkuminen tulvien aikaan olisi turvallisempaa. Vedenkestävää kattoa tukevat pylväät on vaihdettu kaareen tilan maksimoimiseksi noin kolmellekymmenelle hengelle kerralla. Sivuikkunat pitävät huolen luokkahuoneen ilmastoinnista.

Kouluveneitä on yhteensä 22 ja niissä opiskelee oppilaita päivittäin kolmessa vuorossa.

Koulua käyvät lapset ovat 6–11 vuoden ikäisiä. Nuoriso käyttää puolestaan kymmentä suurempaa kirjastovenettä, joissa järjestetään tietojenkäsittelykursseja aurinkoenergialla toimivilla päätteillä.

Alueella liikennöi myös seitsemän järjestön ylläpitämää kelluvaa terveyskeskusta.

Monsuunikautena suurin osa veneitä käyttävistä paikallisista on naisia ja lapsia.

Chalambeelin alue on Luoteis-Bangladeshin syvintä maaseutua. Monet köyhät ja maattomat päivätyöläiset, etupäässä miehet, raatavat maanomistajien tiloilla. Kun monsuunisateet alkavat ja työt pelloilla pakosta loppuvat, miehet suuntaavat kaupunkeihin hakemaan pätkätöitä.

Järjestö tarjoaakin ajoittain alueelle jääneille naisille iltakursseja eri elämäntaidoista, veneet kun odottavat iltaisin tyhjinä rannalla.

grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Kouluista käypä ratkaisu ilmastopakolaisten lapsille?

Mohammed Rezwanin menestyksekkäät kelluvat koulut ovat saaneet osakseen paljon huomiota ympäri maailman.

Kansalaisjärjestöt tulvista kärsivillä seuduilla Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa ovat kopioineet Rezwanin toimivan idean. Koulunkäynti on sen myötä helpottunut ainakin osissa Nigeriaa, Sambiaa, Filippiinejä, Kambodzaa ja Vietnamia.

Rezwanin haaveena on viedä kouluveneitä ilmastonmuutoksista kärsiville alueille muualle Bangladeshiin ja ulkomaille.

– Vuoteen 2050 Bangladeshin pinta-alasta 16 prosenttia tulee olemaan vakituisesti veden alla, mikä tarkoittaa yli 20 miljoonaa ilmastopakolaista, Rezwan sanoo.

– Meillä ei ole enää paljon aikaa ratkaisujen etsimiseen.

Viime päivinä tulvaveden pinta on alkanut laskea Chalambeelin alueella.

Pahimpina tulvapäivinä koulupäivästä kului normaalia pidempi aika oppilaiden noutoon, koska veneiden piti hakea oppilaat kotoaan yksi kerrallaan.

Nyt kun kokoontumispaikat alkavat vihdoin pilkottaa vetäytyvän tulvaveden alta, Mohammed Rezwan ja Shidhulai Swanirvar Sangstha -järjestön muut hyväntekijät pääsevät pikkuhiljaa takaisin normaaliin päivärytmiin.