Maj Lind -kilpailun suomalaisfinalisti: "Hiljaisuus juuri ennen soittamista on paras hetki"

23-vuotias pianisti Hannu Alasaarela on tänään torstai-iltana ratkeavan Kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun ainoa finaaliin päässyt suomalaismuusikko.

Maj Lind -pianokilpailu
Hannu Alasaarela.
IV Maj Lind -pianokilpailujen ainoa suomalaisfinalisti Hannu Alasaarela (23) soittaa.Heikki Tuuli / Maj Lind

"Hannu", puhelimeen vastaa hiljainen, nuori miesääni. Taustalta kuuluu puolivuotiaan Lotte-vauvan ja Linnea-vaimon puuhastelua.

Linjalla on tämän hetken kiinnostavin suomalaismuusikko, Hannu Alasaarela (1994). Tänään illalla selviää, miten mies sijoittuu kansainvälisessä Maj Lind -pianokilpailussa. Finalisteja on kaikkiaan kuusi.

Mies sai kisaurakkansa päätökseen eilen. Kolme Maj Lind -finalistia soittaa vielä tänään klo 19 alkaen orkesterifinaaliesityksensä. Illan konsertit ja palkintojenjakotilaisuuden voi seurata suorana täältä.

Suomalaispianisti ei tunnusta jännittävänsä iltaa.

– Olen kilpailun aikana jo neljä kertaa jännittänyt kovasti, aina ennen esityksiäni. Nyt on rento olo. Minulla ei ole odotuksia voiton suhteen, Alasaarela sanoo.

Hannu Alasaarela .
Hannu Alasaarela eläytyy musiikkiin.Irene Stachon / Lehtikuva

"88 kosketinta –  kuulostaa tylsältä, vaan ei ole"

Hannu-poika aloitti pianonsoiton kahdeksanvuotiaana kotikunnassaan Oulunsalossa. Hän oli unohtaa ensimmäisen soittotuntinsa, melkein myöhästyi sieltä, mutta lähti pois intoa puhkuen.

Kotona poika opetteli oitis läksyksi tulleen kappaleen. Se, mitä sitten tapahtui, ratkaisi lopullisesti Alasaarelan elämän suunnan.

– Pimputettuani läksyni aloin tutkia, mitä kappaleelle voisi tehdä. Tein kappaleesta erilaisia versioita. Se oli se juttu, joka imaisi minut musiikkiin mukaan.

Toimittaja pyytää selittämään tarkemmin. Että säveltäminenkö on Se juttu?

Ei ihan niinkään. Alasaarela myöntää säveltämisen olevan mieluisa harrastus, tulevaisuudessa ehkä enemmänkin. Jokin musiikissa ja omassa luonteessa matsasi yhteen.

– Olen haaveilijatyyppi, tykkään vapaudentunteesta elämässä. Nautin siitä, että edessä on vaihtoehtoja, Alasaarela jatkaa.

– Musiikissa tämä toteutuu parhaiten. Pianossa on 88 säveltä, kosketinta. Se kuulostaa tylsältä, mutta kuinka paljon mahdollisuuksia se antaakaan! Hiljaisuus juuri ennen soittoa on parasta. Edessä on loputtomasti erilaisia tunnelmia ja mahdollisuuksia.

Hannu Alasaarela.
Hannu Alasaarela toivoo joskus voivansa keskittyä myös säveltämiseen. Viimeistään eläkkeellä, hän sanoo.Irene Stachon / Lehtikuva

Hannu Alasaarelaa on kiitetty muun muassa aitoudesta ja omaperäisyydestä, syvästä musikaalisuudesta ja herkkäsointisesta taituruudesta.

Mielihyväharjoittelua ja tietoista vaivannäköä

Ensimmäisestä soittotunnista lähtien musiikki on kuulunut Hannu Alasaarelan elämään intensiivisesti.

Teini-iässä tosin oli vuosia, jolloin mielessä päällimmäisenä vilahtivat muutkin asiat. Piano ja soittaminen säilyivät kuitenkin mukana.

– Lukioaikoina aloin nähdä tietoisesti vaivaa soiton eteen. Sitä ennen se oli mielihyväharjoittelua. Sorruin helposti johonkin mielenkiintoisempaan puuhaan, Alasaarela sanoo.

Isäksi tuleminen puoli vuotta sitten on tehostanut harjoittelemista entisestään. Pianisti kertoo harjoittelevansa "vain" neljästä kuuteen tuntia päivittäin, mutta sitäkin intensiivisemmin, haahuilematta.

Hannu Alasaarela.
Hannu Alasaarela: "Tähtään tasapainoiseen elämään".Anni Reenpää / Lehtikuva

Elämän vaihtoehdot avoinna

Vaikka musiikki on tärkeää, elämässä pitää olla myös muuta, Alasaarela sanoo. Hän ei halua tulla nähdyksi vain muusikkona.

– Olen tietysti sellainen niille ihmisille, jotka eivät tunne minua. Läheisilleni haluan kuitenkin olla kaikkea muutakin.

Lotte-vauvan kujerrus taustalla on saamassa vaativampia sävyjä. Enää yksi kysymys: mihin nuori lahjakas mies tähtää?

– Ei ole tähtäintä. En pidä sellaisesta ajatuksesta. Haluan säilyttää mahdollisuudet auki. Elämä on mielekkäintä, kun on monta hyvää vaihtoehtoa.

Kuten pianonsoitossa: parasta on hiljaisuus, hetki ennen soittamista. Kun kaikki on vielä edessä.