Liikunta ei kenties pidennä ikää, mutta professorien mukaan "kaikkien kannattaa liikkua"

Liikuntaan erikoistuneiden professorien Urho Kujalan ja Timo Lakan mukaan kaikki saavat liikunnasta hyötyjä, mutta hyödyt vaihtelevat perintötekijöiden ohjaamina.

kuntoliikunta
Suunnistaja maastossa.
Petri Lassheikki / Yle

Jyväskyläläisen kuntosalin kävijöillä on selvät näkemykset siitä, pidentääkö kuntoilu ikää vai ei.

– En usko, että pidentää. On monia esimerkkejä, että ei sitä kovin kauan kuitenkaan elä, sanoo Tapio Lumioja.

– Uskoisin, että toimintakyky säilyy vanhemmalla iällä paremmin, mutta ei se eliniän pituuteen välttämättä juuri vaikuta, arvelee Jouko Hautamäki.

Ja oikeassa ovat, sekä Lumioja että Hautamäki.

– Valistuneita kuntoilijoita. Tutkimusnäyttö liikunnan elinikää pidentävästä vaikutuksesta on varsin kiistanalaista, sanoo liikuntalääketieteen professori Urho Kujala Jyväskylän yliopistosta.

Kujalan mukaan tieteellisissä tutkimuksissakin on annettu liikunnan terveysvaikutuksista liian myönteinen kuva. Ruumiin kuntoon vaikuttaa vahvasti perimä – ja siihen taas ei voi vaikuttaa.

– Liikunnasta on kuitenkin paljon nopeita hyötyjä. Fyysinen kunto paranee, ja saadaan erilaisia aineenvaihduntaan liittyviä hyötyjä. Ikäihmisillä taas paranevat selviytymis- ja toimintakyky, hän sanoo.

Liikunnan ja pitkän iän takana samat geenit?

Jyväskylän yliopistossa on saatu tutkimusnäyttöä siitä, että liikunnallisuuden ja pitkän eliniän taustalla saattavat hyvinkin olla samat geenit.

Rottakokeessa aktiivisesti liikkuvat eläimet, joilla oli geeniensä vuoksi heikompi kestävyyskunto, kuolivat jopa nuorempina kuin saman perimän rotat, jotka eivät liikkuneet erityisen aktiivisesti.

Kujala hieman toppuuttelee tulkintoja siitä, että sohvaperunaksi ryhtyminen saattaa olla yksilölle parasta, mitä hän voi elinikänsä eteen tehdä.

– Ehkä liikaakin on jo puhuttu siitä, että geenit määräävät kenen kannattaa liikkua. Kaikkien kannattaa liikkua, ja kaikki saavat liikunnasta jotain hyötyjä, hän sanoo.

Geenit vaikuttavat liikunnan tuloksiin

Perimän on havaittu vaikuttavan liikunnasta saatuihin terveysvaikutuksiin, mutta Itä-Suomen yliopiston lääketieteellisen fysiologian professori Timo Lakka sanoo samaa kuin kollegansa Kujala: kaikkien kannattaa liikkua.

– Liikunta on kaikille ihmisille hyödyllistä, kaikki hyötyvät siitä ainakin jossain määrin. Geneettiset tekijät puolestaan vaikuttavat vaikkapa siihen, onko tietylle henkilölle liikunnasta hyötyä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä vai verenpaineen hallinnassa, Lakka toteaa.

Yksilölliset tekijät on otattava huomioon siinä vaiheessa, kun liikuntaohjelmaa suunnitellaan, eikä sama liikunta ole sopivaa kaikille.

– Mutta ei siinä mitään asiantuntijoita tarvita nostamaan liikkumisen kynnystä. Useimmat voivat aloittaa liikkumisen aivan omatoimisesti, Kujala sanoo.

Kujalan aloitusresepti on selkeä: aloitus kevyesti, ja lisätään vauhtia ja kestoa, jos kaikki tuntuu menevän hyvin.

– Terveysriskejä voi tulla, jos aloittaa erittäin rasittavan liikunnan vasta iäkkäänä, tai jos jos on vakavia sydänoireita tai muita vakavia sairauksia.

Ravinto ja liikunta ehkäisevät lapsuusiän diabetesta

Itä-Suomen yliopistossa taas on tutkittu muun muassa geeniperimän ja liikunnan vaikutusta lapsuusiän diabeteksen puhkeamiseen.

Tutkimuksen mukaan ensimmäistä luokkaa käyvillä lapsilla insuliiniresistenssin kehittymistä voitiin hidastaa liikunnalla ja ravitsemuksella. Insuliiniresistenssi on diabeteksen esiaste.

Itä-Suomen yliopiston aineistossa geneettiset tekijät eivät näyttäneet määräävän liikunnan terveyshyötyjä suhteessa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn.

– Tutkimme korkean geneettisen alttiuden ja matalan geneettisen alttiuden lapsia, ja liikunnan vaikutukset olivat samanlaiset, Lakka kertoo.

Samassa tutkimushankkeessa osoitettiin, että vauvan syntymäpainoa, tyypin 2 diabeteksen sekä sydäntautien riskiä säätelevät geenit sijaitsevat osittain samoilla perimän alueilla. Lakan mukaan terveelliset elämäntavat ovatkin erityisen tärkeitä lapsille, joilla on ollut poikkeava syntymäpaino.