Kymmenet Wilma-viestit unohtuneista kirjoista herättävät kysymyksiä: "Kuinka viestit käsitellään perheessä?"

Suomen vanhempainliitto pitää hyvänä ajatuksena valtakunnallista ohjeistusta koulujen Wilma-tietojärjestelmän käyttöön.

Koulutus ja kasvatus
Wilma tabletilla.
Miten Wilmassa viestitään ja miten kannattaisi viestiä? Tätä pohtimassa tohtorikoulutettava Sanna Oinas Helsingin yliopiston koulutuksen arviointikeskuksesta sekä Suomen vanhempainliiton puheenjohtaja Johanna Laisaari.

Tohtorikoulutettava Sanna Oinas Helsingin yliopistosta tutki kollegoineen opettajien tekemiä tuntimerkintöjä tietojärjestelmä Wilmaan erään kaupungin 39 koulussa. Merkintöjä kertyi tutkittuna lukuvuonna yli 211 000 kappaletta, kaikkiaan 7 800 oppilaalle.

Se tarkoittaa lähes 30 merkintää lukuvuodessa yhdelle oppilaalle, jos ne jakautuisivat tasan. Mutta tutkimuksen mukaan 14 prosenttia oppilaista ei saanut yhtään Wilma-merkintää koko lukuvuoden aikana. Osa oppilaista ei siis saa Wilman kautta minkäänlaista palautetta.

– Kommunikointi voi toki tapahtua muutenkin, Oinas painotti Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Jos opettaja kirjaa lapselle kymmeniä viestejä samasta asiasta, vaikkapa tavaroiden unohtamisesta, se on merkki siitä, ettei viestien lähettäminen asiasta vanhemmille ole oikea tapa toimia.

– Silloin ei mietitä keinoja, kuinka päästä asiassa eteenpäin. Silloin pitäisi vaikka istua yhdessä pöydän ääreen pohtimaan, mitä asialle on tehtävä, Oinas painottaa.

Viestintä Wilmassa on tavallaan vanhanaikaista koulun ideaa ylläpitävää: opettaja on auktoriteetti, joka arvioi oppilaita yläpuolelta. Viestit menevät lähinnä vanhemmille: koululainen suorittaa Wilmassa vanhempiaan varten, vaikka opetussuunnitelmissa oppilaan aktiivisuutta painotetaan.

– Keskeistä on, kuinka Wilma-viestit käsitellään perheessä ja opettajan kanssa. Wilman käyttö on viestintää, sitten siirrytään seuraavalle tasolle, opettajan tai lapsen kanssa, sanoi Suomen vanhempainliiton puheenjohtaja Johanna Laisaari Aamu-tv:n haastattelussa.

Wilman käyttöön ei ole varsinaisesti ohjeita. Laisaaren mielestä olisi hyvä, että siihen olisi jonkinlainen valtakunnallinen ohjeistus, sillä opettajat käyttävät järjestelmää hyvin eri tavoin.

Lue myös:

Tutkija ihmeissään: Opettajien kehut ja haukut keskittyvät tietyille oppilaille – monista lapsista ei lainkaan Wilma-merkintöjä