Tiedätkö kuka suunnitteli Tuntematon sotilas -kirjan kannen? Kansi saattaa olla syöpynyt suomalaisten mieliin, mutta tekijää ei tunne kukaan

Kirjan kasvot -kirja esittelee sata kirjan kantta, yksi itsenäisyyden jokaiselta vuodelta.

kirjat
Kirjan kansia.

Katsot kirjaa kasvoista kasvoihin aina ennen kuin avaat sen. Ehkä hipaisetkin sitä, sivelet. Kansikuva joko houkuttelee, jättää kylmäksi tai ärsyttää, yhtä kaikki kohtaat sen. Vaikka miljoonat ihmiset pitelisivät kirjaa käsissään, harva kysyy, kuka on tehnyt sen kannen.

– Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas menneisyyteen, kun moni kirjan ostaja piti kansia jonkinlaisena suojapaperina, kertoo Kirjan kasvot -teoksen kirjoittaja Ville Hänninen

– Paperikannet saatettiin heittää vaikka pois, kun kirja oli tuotu kaupasta kotiin tai niitä pidettiin suojaamassa kirjaa ensimmäisen lukukerran ajan. Sen jälkeen kirja pääsi hyllyyn, ilman paperikantta.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

1995_Matti Mäkelä: Kaksi vaimoa kirjankans
SKS

Kirja on ilmestyessään taimi, joka kasvaa arvopuuksi vasta vuosirenkaiden myötä.

Ville Hänninen: Kirjan kasvot

Kirjan kasvot -teoksessa esitellään sata kirjankantta, yksi jokaista Suomen itsenäistä vuotta kohden. Kirjat eivät ole kaikki suomalaisia, mutta Suomessa julkaistuja.

Ville Hänninen ryhtyi kirjoittamaan kirjojen kansista 2000-luvun puolivälissä Parnasso-lehden Kuvittaja-palstalle. Kirjoittaminen alkoi oikeastaan siksi, että hän halusi itse saada tietoa asiasta. Suomessa julkaistuista kirjankansista on olemassa vain hajanaista tietoa ja hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Hännisen Kirjan kasvot -teos paikkaa aukkoa.

– Esimerkiksi oma kustantajani Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on johdonmukaisesti kerännyt aineistoa kirjailijoista. Seura on jopa tehnyt upeita kirjailijahaastatteluja tulevien sukupolvien tutkijoita varten. Samanlaisia haastatteluja ei ole koskaan tehty kuvantekijöistä.

Hänninen pahoittelee moitettaan, joka ei oikeastaan ole moite, vaan huomio. Kuva on helposti jäänyt heitteille, eivätkä itse tekijätkään ole nostaneet siitä meteliä.

– Monien hyvin tunnistettujen kuvien tekijät ovat olleet omana aikanaankin anonyymejä. Esimerkiksi mainosalalla työskennelleet kansia tehneet kuvittajat ja graafikot eivät ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta, eivätkä he itsekään aina oikein ole arvostaneet itseään.

Suomen ikonisin kirjankansi on Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kansi. Julistemainen kuva, valkoinen silhuetti punaisella pohjalla mustin tekstein, on kuvittaja Martti Mykkäsen käsialaa.

– Itse olen sitä mieltä, että Mykkänen on yksi suurimpia kirjakansitaiteen mestareita Suomessa. Tuntemattoman kansi ei välttämättä ole edes hänen parhaansa, Hänninen hehkuttaa.

Hännisen mielestä Tuntematon sotilas olisi saattanut olla myyntimenestys vaikka ilman kansia, mutta Mykkäsen tekemä kansi tuki teosta hyvin.

– Kirjalle oli ensin suunniteltu perinteisempi sotakirjan kansi. Sotakirja-genre oli kuitenkin aika konservatiivista. Kustantaja halusi jotain muuta. Mykkäsen tekemä kansi vihjasi julistemaisuudellaan, että sisältökin on uutta ja jännittävää ja niinhän se sitten olikin.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

Tuntematon sotilas, kansikuva
SKS

Suomessa on tehty vain muutama niin voimakas kirjakansi, että ne ovat kestäneet sukupolvelta toiselle.

Ville Hänninen: Kirjan kasvot

Tuntemattoman sotilaan kansi osui ja upposi lukevaan kansaan heti. Monelle kirjalle on kuitenkin tehty useat kannet ennen kuin se mieliinjäävä, ikoninen kuva on löytynyt.

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen julkaistiin vuonna 1945. Ensimmäisissä kansissa oli hieroglyfimäisiä kuviota ilmeisesti taidemaalari Urpo Wainon kynästä.

Hänninen kertoo kirjassaan, kuinka Sinuhen kaikkien tuntema kansi alkoi muotoutua. WSOY:lle työskennellyt Björn Landström kehitteli tumman egyptiläisen peruukin Viikkosanomien Sinuhe-aiheisen erikoisnumeron kuvitukseksi vuonna 1958. Se toimi selvästikin ituna uudelle kansikuvalle, jonka Landström pääsi toteuttamaan vuonna 1972 Sinuhen 11. painokseen. Landströmin realistisesti kuvattu Sinuhe katsoo suoraan eteenpäin. Hieroglyfit olivat mukana enää taustassa, joka oli hehkuvan keltainen.

– Joskus voi mennä näinkin pitkään, että löytyy kansi, joka kestää sukupolvelta toiselle, Hänninen sanoo.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

1974_Sinuhe egytiläinen - Mika Waltari - kansikuva
SKS

Sinuhe egyptiläinen muistuttaa, ettei kirjan tunnetuin kansi synny välttämättä ensimmäisellä tai toisellakaan yrittämällä.

Ville Hänninen: Kirjan kasvot

Kirjankansissa on käytetty monenlaista tekniikkaa. Ennen tietokoneita kannet syntyivät käsityönä. Luulisi, että kansisuunnittelu olisi houkutellut puoleensa kuvataiteilijoita. Olisihan suunnittelutyö tuonut lisätienestiä.

– Ovat taiteilijatkin tehneet kirjankansia, mutta kansien tekijät ovat silti pääasiassa olleet vähän oma porukkansa, Hänninen kertoo.

– Siihen porukkaan on kuulunut ihmisiä, jotka ovat tehneet päätyökseen julisteita, mainoksia, sarjakuvaa ja kuvituksia. Maalarit ovat vähän toista maata.

Vuoden 1931 kohdalla Hänninen esittelee kirjakansitaiteilija Akseli Gallén-Kallelan. Gallén-Kallela on tehnyt muun muassa Kalevala-aiheisia teoksia, mutta Afrikka-kirja on katsaus taiteilijalle rakkaaseen maanosaan. Gallén-Kallela majaili perheineen Keniassa, mutta kävi tukikohdastaan pitkillä safareilla. Matka oli räväkkä irtiotto aikana, jolloin moni sivistyneistönkin edustaja matkusti korkeintaan Pariisiin.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

1931_Afrikka-kirja - Akseli Gallén-Kallela
SKS

Kirjaan kannattaa suhtautua ajan kuvana.

Ville Hänninen: Kirjan kasvot

Kirjojen kansissa on käytetty paljon myös valokuvia. Hänninen on nostanut kirjaansa valokuvakannen niinkin varhaisilta ajoilta kuin 1944. Yrjö Kokon saturomaanin Pessi ja Illusia kannessa on käsitelty valokuva, joka esittää kirjailijan tytärtä. Tyttö seisoo kuvassa selin katsojaan, alasti, siipimäiset lapaluut hoikasta selästä törröttäen.

– Olen monesti miettinyt tuota kantta. Siinä on alaston lapsi, mutta ei minkäänlaista seksuaalista virettä. Silti kustannustoimittaja tänä päivänä miettisi kerran, toisen ja kolmannenkin, voiko kuvaa käyttää.

– En usko, että tällaista kuvaa valittaisiin lastenkirjan kanteen enää nyt, Hänninen toteaa.

Kokon kirjasta tuli klassikko ja kirjailijan vaimonsa kanssa ideoima kansi on ikimuistoinen.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

1944_PessijaIllusia Yrjö Kokko kirjan kansi
SKS

Kokon teoksen pitkä ikä on myös sen ulkoasun ansiota.

Ville Hänninen: Kirjan kasvot

Suomalaisten kirjakerhojen kulta-aika oli 1970-luvulla. Suurimpien kirjankustantamoiden yhdessä perustama Suuri Suomalainen Kirjakerho postitti kuukauden kirjan jäsenilleen, niille, jotka odottivat kirjaa innolla ja niille, jotka unohtivat perua sen.

– Tuntuu jännittävältä ja hauskalta, että kirjakerhot ovat joskus olleet niin tärkeitä, että niitä varten on tehty kirjoille omat kannet. Olen valinnut tähän kirjaan yhden Marja-Liisa Vartion kirjan, jossa on kirjakerhokansi, Hänninen nauraa.

SSKK tarjosi 1970-luvulla paljon töitä kansien tekijöille. Vartion kirjan Hänen olivat linnut -kannen suunnitellut Seppo Polameri nautti peräti kuukausipalkkaa. Hänen olivat linnut ilmestyi Polameren kannella vuonna 1975.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

1975_Marja-Liisa Vartio Hänen olivat linnut-kansikuva
SKS

Monipuolisesti tyyliään muutellut Polameri itse vertasi kuvittajaa säestäjään.

Ville Hänninen: Kirjan kasvot

Tänä päivänä kansikuvat syntyvät tietokoneella. Hännisen mukaan 1980-90-lukujen taite oli alalla myllerryksen aikaa.

– Kustantamot olivat vähän helisemässä, kun esiin tuli uusi sukupolvi, tuli lama ja lisäksi tietokoneet toivat uusia mahdollisuuksia kansien tekoon.

Vanhemman polven kuvittajat eivät enää halunneet opetella tietokoneiden käyttöä. Samalla vastavalmistuneille kuvan taitajille avautui mahdollisuus päästä apajille.

Tänä päivänä vitsauksena ovat kuvapankkikuvista hätäisesti kyhätyt kannet.

– Se on se jatkuva kiire, joka usein johtaa nopeisiin ja helppoihin ratkaisuihin, Hänninen huokaa.

Hännisen mukaan suomalaisten kansitaiteilijoiden ammattitaito on kuitenkin pääsääntöisesti hyvä ja typografioiden hallinta huipussaan. Joka vuosi syntyy edelleen helmiä.

Jutussa näytetyt kirjankannet:

Arto Paasilinna: Ulvova Mylläri - Kansi Pekka Vuori

Väinö Linna: Tuntematon sotilas - Kansi: Martti Mykkänen

Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen - Kansi Björn Landström

Akseli Gallén-Kallela: Afrikka - Kansi: Akseli Gallén-Kallela

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia - Kansi: Yrjö Kokko

Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut - Kansi: Seppo Polameri

Martti Mäkelä: Kaksi vaimoa - Kansi: Kirsikka Mänty