Koe uusi yle.fi

Poroisäntä myisi lihaa, mutta pedot ehtivät ensin – "Voidaan sanoa, että terveisiä hölmölästä"

Porojen teurasmäärät ovat Hallan paliskunnassa romahtaneet alle kymmenesosaan 2000-luvun alusta. Poroisäntää huolettavat pedot ja ammatin jatkuminen.

poronhoito
Poroisäntä seisoo poron vieressä.
Hallan paliskunnan poroisäntä Asko Moilanen pohtii ammatin tulevaisuutta. Paliskunnan poromiesten keski-ikä on viisissäkymmenissä. Nadja Mikkonen / Yle

Poroisäntä Asko Moilanen on päättäväinen ja kuormittunut mies. Tiukan kädenpuristuksen jälkeen Moilanen keittää kahvit ja vie poroaitauksen luo takapihalle. Sieltä hiipii tervehtimään kaksi vaadinta: Moonika ja Myrtti, joista Moonika jää vieraiden viereen odottamaan huomiota, Myrtti taas kääntyy takaisin märälle ruohikolle nokosille.

Nyt on hyvä hetki jutustella poromiehen arjesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Kysyn Moilaselta hänen päällimmäisistä huolistaan ja porotalouden vuoden kierrosta. Käytännössä jokaiseen kysymykseen on yksi vastaus: pedot.

– Pääasiassa vuosi pyörii vain petojen katselussa ja niiden torjumisessa, Moilanen sanoo.

Poromiehen vuoden kierron voidaan katsoa alkavan kesäkuun ensimmäisestä päivästä, kun poronhoitokausi alkaa. Moilanen kertoo, että kesä menee esimerkiksi viljelyksien suojaamisessa ja korjuussa sekä ongelmaporojen siirtämisessä pois kyliltä. Parin viikon päästä syys–lokakuun taitteessa alkavat varsinaiset erotustyöt ja ne jatkuvat jouluun asti.

– Kun erotukset ja teurastukset ovat suoritettuna, alkaa varsinainen talvipaimennuskausi. Se kestää niin pitkään kuin on hankea. Porot leviävät metsiin, ja moni aukaisee tarhan ovet, että eläimet pääsevät ulos, Moilanen kertoo.

Myrtti-poro makaa heinikossa.
Myrtti-poro ei ole järin kiinnostunut vieraista, vaan painelee tarkkailemaan tilannetta kauemmas.Nadja Mikkonen / Yle

Poromiehen arki kuluu moninaisissa poronhoitoon liittyvissä velvoitteissa: porojen kanssa metsässä kulkemisessa, teurastuksessa, aitojen korjaamisessa.

Tosin tätä nykyä poromiehen hommiin kuuluu Moilasen mukaan ainakin eteläisemmissä paliskunnissa enimmäkseen poronraatojen etsiminen.

– Petokanta on kasvanut aivan järkyttävästi. Poronraatoja on tuhansittain.

Moilasella on selvä tahto: petokantojen saaminen alas, ja radikaalisti. Hän kokee, että poromiehistä on tehty syntipukkeja, joiden katsotaan kikkailevan petovahinkorahoilla.

Suomen paliskunnat karttaan merkittyinä.
Suomen paliskuntain yhdistyksen mukaan Suomen poronhoitoalue on jaettu 54 paliskuntaan. Moilanen harmittelee, että paliskuntien välilläkin on kateutta.Paliskuntain yhdistys

Poromiesten panettelijoilla on lyömäaseena tieto siitä, että petovahinkokorvaukset ovat kasvamassa tänä vuonna noin 11 miljoonaan euroon. Esimerkiksi Aamulehden (siirryt toiseen palveluun) mukaan yhdelle poromiehelle maksettiin 155 000 euroa vahingonkorvausta pedoista vuonna 2015.

Juuri petoihin liittyvät ongelmat ja ammatin jatkuvuus huolestuttavat poroisäntä Moilasta. Hän kokee, että petojen määrän ympärillä on jappastu juupas–eipäs-keskustelua nyt kaksikymmentä vuotta, ja loppua ei näy tulevan.

– Vai onko se sitten tarkoitus pitää yllä tällaista eripuraa, Moilanen tulkitsee.

Eripura onkin eräs petovahinkokorvauksien sivuoire, joka kalvaa paliskuntia (siirryt toiseen palveluun) (Aamulehti). Moilanen kertoo, että paliskuntien välillä on kateutta ja katkeruutta, kun toisten oletetaan rikastuvan petovahinkokorvauksilla.

Osapuolet neuvottelevat vuosittain

Lisää katkeruutta poronhoitoalalla kylvää esimerkiksi vasahävikkikorvaus, jota alettiin maksaa poromiehille joitakin vuosia sitten korvauksena kadonneista poronvasoista. Se on laskennallinen rahamäärä, joka annetaan toukokuun ja marraskuun väliltä, ja hinta on Moilasen mukaan Hallan paliskunnassa 30 euroa tai vähemmän per vaadin.

– Voidaan sanoa, että terveisiä hölmölästä, sanoo Moilanen kyseisestä korvauksesta.

Vasan teurashinta olisi nimittäin 200–250 euroa.

Huippuvuosina 2000-luvun taitteessa teurastettiin likipitäen 1400 teurasta. Viime vuonna teurastettiin 121.

Asko Moilanen

Riistakeskuksen erikoistutkija ja suurpetojen poikkeuslupa-asioiden hoitaja Marko Paasimaa vastaa puhelimeen Suomussalmelta. Hän ei koe, että Riistakeskuksella tai muillakaan tahoilla olisi riitaa poromiesten kanssa, vaan ainakin Kainuussa paliskuntien kanssa välit ovat asialliset.

– Tapaamme useita kertoja vuodessa ja pidämme yhteisiä palavereita. En koe, että tässä mikään hirveä riita olisi, Paasimaa sanoo.

Neuvotteluissa on mukana paliskuntien poroisäntien lisäksi muita sidosryhmiä, kuten luonnonsuojelujärjestöjen ja riistanhoitoyhdistyksien edustajia, maataloustuottajia, poliiseja ja rajaviranomaisia.

Petojen suhteen Paasimaa toteaa Riistakeskuksen toimivan lakien ja määräysten puitteissa. Suurpetojen kantoja määrittää niin sanottu suotuisan suojelutason käsite. Sillä pyritään siihen, että laji säilyy luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue kutistu (siirryt toiseen palveluun) (Ympäristöministeriö).

– En oikein näe sellaista maailmaa, että petojen määrä menisi radikaalisti alaspäin, ja mentäisiin noin 20–30 vuotta ajassa taaksepäin, Paasimaa sanoo.

Lihanmyynnillä pärjäisi

Moonika-poro seisoo yhä sitkeästi tihuttavassa sateessa Moilasen vieressä ja kuulostelee keskustelua. Välillä Moilanen silittää sen päätä, mutta muistuttaa, ettei poroa parane kovin paljoa rapsutella sadesäällä, ettei ilmava karvapeite päästä sadetta läpi.

Tulee puhe paliskuntien välisistä eroista petovahinkokorvauksissa. Erityisesti itäisissä paliskunnissa petovahingot voivat olla mittavia (siirryt toiseen palveluun) (Aamulehti). Moilasen mukaan Venäjän puolelta tuleville pedoille ei itäisissä paliskunnissa voida oikeastaan mitään.

– Se on sama kuin tuuleen huutaisit, kun rajan takaa menee kyselemään, Moilanen toteaa.

En oikein näe sellaista maailmaa, että petojen määrä menisi radikaalisti alaspäin.

Marko Paasimaa

Aamulehden (siirryt toiseen palveluun) mukaan poromiehet elävät etenkin Kainuussa ja Kuusamossa paremmin petovahinkorahoilla kuin myymällä lihaa. Moilasen mukaan tieto pitää paikkaansa, mutta mies toteaa, että petokorvausvahingot ovat nousseet poron arvon nousun myötä.

– Arvo on noussut 2000-luvulta. Silloin poronliha oli 5–6 euroa kilolta, tällä hetkellä lihanostajaliikkeet tarjoavat 10,50 euroa. Taljan arvo oli 5 euroa, nyt se on 25 euroa. Poron arvo on kaksinkertaistunut. Vaikka petojen tappama poromäärä pysyisi samana, korvaussummien nousu johtuu poron arvon noususta, Moilanen selittää.

Porot eivät kuulu asutuskeskukseen.

Asko Moilanen

Lihan arvon nousu taas liittyy siihen, ettei lihaa yksinkertaisesti tule markkinoille. Moilasen mukaan teurasmäärät ovat esimerkiksi Hallan paliskunnassa tyystin romahtaneet.

– Huippuvuosina 2000-luvun taitteessa teurastettiin likipitäen 1 400 teurasta. Viime vuonna teurastettiin 121.

Petovahinkokorvaukset ovat pääomatuloa (siirryt toiseen palveluun) (Verohallinto), ja verotus leikkaa yhteensä noin kolmasosan korvausrahoista. Loppurahat menevät esimerkiksi laiteinvestointeihin. Lihan myymisellä pärjäisi siis paremmin, eikä Moilanen ole nykytilanteeseen tyytyväinen.

– Tämä on aivan hullua hommaa, että samalla valtio kasvattaa petovahinkoa ja yhtä aikaa koittaa pienentää petovahingoista maksettavaa rahasummaa.

Moilanen katsoo myös, että Luonnonvarakeskus ja Riistakeskus ovat pahasti epäonnistuneet petojen kannan arvioinnissa. Anotut poikkeusluvat petojen kaatamiseen tulevat bumerangina takaisin.

– Anoimme poikkeuslupaa karhulle kesäkuussa. Meillä oli 12 poronraatoa. Lupaa ei myönnetty, Moilanen kertoo.

25 raadon kohdalla lupaa ei myönnetty vieläkään. Tällä hetkellä alueella, jonne poikkeuslupaa on anottu, on Moilasen mukaan menetetty 35 siitosvaadinta.

Moilanen kritisoi Riistakeskusta siitä, ettei poikkeuslupia uskalleta myöntää tarpeeksi. Kuinka poromiesten ja Riistakeskuksen näkemykset olisivat sitten sovitettavissa?

– Yksikin peto on porohoitoalueella liikaa. Mutta absoluuttiseen nollapisteeseen ei enää koskaan päästä, että poronhoitoalue olisi täysin vapaa pedoista. Niitä on ollut, ja tulee olemaan jatkossakin, Moilanen toteaa.

Petojen tarkka lukumäärä vaatii resursseja

Suurpetojen poikkeuslupa-asioiden hoitaja Marko Paasimaan mukaan suurpedot ovat lähtökohtaisesti läpi vuoden rauhoitettuja. Mitä tulee poikkeuslupiin, petovahingot ovat helpommin todennettavissa lumipeitteen aikaan. Paasimaan mukaan poikkeusluvat pomppaavat silloin harvoin takaisin anojalleen.

– Kesäaikaan ei välttämättä oikein pysty yksilöimään vahingontekijää. Silloin voi joku bumerangi tulla.

Petojen kanta-arviointi etenee siten, että luonnonvarakeskus tekee kanta-arvioita suurpedoista hallinnon käyttöön, ja maa- ja metsätalousministeriö asettaa vuotuiset kiintiöt sille, paljonko petoja voi poistaa.

– Riistakeskuksella on toimeenpaneva valta. Me toteutamme ministeriön tahtoa, Paasimaa kertoo.

Pääasiassa vuosi pyörii vain petojen katselussa ja niiden torjumisessa.

Asko Moilanen

Paasimaan mukaan suupetojen kanta-arvioissa on poronhoitoalueella varmasti muuhun maahan verrattuna epätarkkuuksia: mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä harvemmassa on ihmisiä tekemässä havaintoja.

Paasimaa kertoo, että maa- ja metsätalousministeriö on kuitenkin viime vuosien aikana ottanut huomioon suurpetojen aiheuttamien vahinkojen määrän laskiessaan, paljonko petoja voi vuosittain poistaa.

– Luonnonvarakeskuskin pyrkii arviota tehdessään siihen, että se huomioi mahdolliset epätarkkuudet ja nostaa vähän kanta-arviotaan siihen nähden, kertoo Paasimaa.

Petojen tarkkojen määrien saamiseksi tarvittaisiin aikaa, työntekijöitä ja vapaaehtoisia esimerkiksi eläinten ulosteiden keräämiseen ja dna:n määrittämiseen kunkin pedon yksilöimiseksi.

– Petojen nuppiluvun laskeminen vaatisi todella paljon rahaa ja aikaa, Paasimaa summaa.

Poromiehen asiantuntijuus kyseenalaistetaan

Paliskuntain yhdistyksen mukaan poromies on sukupuolesta riippumaton käsite, samaan tapaan kuin palomies (siirryt toiseen palveluun) (Paliskuntain yhdistys). Poroisäntä, kuten Moilanen, on puolestaan paliskunnan nokkamies, joka johtaa paliskunnan toimintaa ja joka valitaan toimeen määräajaksi (siirryt toiseen palveluun) (Saamelaiskulttuurin ensyklopedia).

Poromies ei säästy ennakkoluuloilta. Kysyttäessä tyypillisistä ennakko-oletuksista Moilasta oikeastaan naurattaa hieman.

– Toisaalta ajatellaan, että poromiehet ovat osittain rikollisia, toisten mielestä taas ihan hyviä veronmaksajia. Aika laajasti ajatellaan, että ovat tietynlaisia hämärähemmoja koko sakki, Moilanen toteaa.

Luulo hämäräpuuhista liittyy Moilasen mukaan ajatukseen siitä, että poromiehet kävisivät omin käsin ottamassa petoja hengiltä ja "kyhnäämässä mitä sattuu".

– Poromies on jo tavallaan ajettu yhteiskunnan ulkopuolelle. Hänellä ei ole kohta enää minkäänlaista ihmisarvoa, Moilanen toteaa.

Petojen nuppiluvun laskeminen vaatisi todella paljon rahaa ja aikaa

Marko Paasimaa

Erityisesti Moilanen viittaa sanoillaan poromiesten asemaan petotilanteessa keskusteltaessa. Poromiesten asiantuntijuutta ei Moilasen mukaan tunnusteta.

– Jos poromies antaa jonkin lausunnon, se kyseenalaistetaan. Häntä ei uskota, vaan tiettyjen henkilöiden pitää käydä paikalla katsomassa tilanne, ennen kuin uskotaan. Ja sekin vielä kyseenalaistetaan.

Porot eivät kuulu kylille?

Jos asuu pohjoisilla alueilla Suomessa, ei ole voinut olla tapaamatta poroja kylillä tai teillä. Moilasella on suora mielipide siihen, kuuluvatko porot käyskentelemään asutusalueille.

– Siinä suhteessa porotalous on ihan rehellisesti sanottuna epäonnistunut. Porot eivät kuulu asutuskeskukseen. Ne ovat metsässä, ja ne kuuluvat sinne, eivät kävelemään keskelle kirkonkylää ja torinlaidoille. Siinä on poromiehillä peiliin katsomisen paikka, Moilanen sanoo napakasti.

Moilasen mielestä kylillä jolkotteleville poroille on yksi vaihtoehto:

– Kaula poikki.

Poronhoidon tulevaisuus on tyttären käsissä

Palataan hiljalleen takaisin poroaidalle Moonikan seuratessa perässä ja selvitetään vielä poromiesten ammatin tulevaisuuden kohtalo. Moilanen on poromies kolmannessa sukupolvessa, ja suvun historia on yhtä pitkä kuin Hallan paliskunnan historia. Moilanen on itse ollut poronhoitoammatissa 30 vuotta ja tienannut sillä leipänsä.

– Sillä on talot maksettu, perheet tehty ja lapset kasvatettu. Se on elämä, Moilanen sanoo.

Nyt hän kokee, että ammattia romutetaan yhteiskunnan taholta, ja nuoret kaihtavat alalle ryhtymistä. Kaupan päälle kun tulee Moilasen mukaan roppakaupalla sosiaalisia ongelmia, kuten avioeroja, alkoholismia ja mielenterveysongelmia.

Moonika-poro katsoo kameraan.
Moonika-poro on kesy, ja katselee uteliaasti vieraita. Se seisoo mieluusti isännän vieressä kuuntelemassa keskusteluja.Nadja Mikkonen / Yle

Moilanen kertoo, että poromiehet ovat keskimäärin henkisesti ja fyysisesti "erittäin huonossa" kunnossa. Tilanne on tulos taloudellisesta ahdingosta ja yhteiskunnan tuottamasta painolastista. Saamelaisalueilla poronhoitoon liittyy myös esimerkiksi taistelu maankäytöstä, ja tutkimuksen mukaan jopa kolmasosa Ruotsin saamelaisista poronhoitajista on harkinnut itsemurhaa.

Hallan paliskunnassa on 52 poromiestä, ja Moilanen arvioi, että joukon keski-ikä hipoo viisissäkymmenissä. Moilanen kertoo, että moni esimerkiksi valtion virasta eläköitynyt ottaa vanhoilla päivillään poronhoidosta uuden ammatin.

Moonika-poron jäädessä aidatulle alueelle Moilanen kertaa vielä, että joitakin nuoria on sentään tulossa alalle. Ainakin Moilasen vanhin tytär on kiinnostunut porotaloudesta ammattina, ja aiheesta puhuttaessa Moilasen ääni hiljenee hieman hänen miettiessään alan tulevaisuutta. Onko tyttären jatkaminen alalla sitten poroisännälle ja isälle tärkeää?

– Totta kai, Moilanen vastaa välittömästi.

Lue lisää:

Porot petojen uhreina entistä useammin

Poronhoito ei kannata eikä huvita Kainuussa

Porotutkija: petovahingoista ilmoitetaan liian hitaasti ja epätarkasti