Kaikki talviolympialaisista!

Kaksi peräkkäistä sadekesää koitui tuholaisen omaksi tuhoksi – Kirjanpainajan kanta romahti

Kirjanpainajan epidemiaraja ylittyy tänä kesänä viidesosassa Luonnonvarakeskuksen havaintopisteistä. Kuoriaisen kanta on nyt pieni verrattuna esimerkiksi vuoteen 2013, jolloin lähes kaikilla Luonnonvarakeskuksen kirjanpainajakuoriaisen havaintopisteillä ylitettiin epidemiaraja. Tulevaisuudessa kirjanpainajan kannan uskotaan vahvistuvan.

kirjanpainaja
Kirjanpainaja kuoriaisia muovipurkissa.
Yle

Tänä syksynä metsänomistajat voivat käyskennellä metsissään mieli yhtä huolta keveämpänä: kirjanpainajan tuhoamia kuusipuita löytyy nyt selvästi edellisvuosia vähemmän.

– Aiempiin vuosiin verrattuna kirjanpainajien tekemien tuhojen määrä on romahtanut. Samoin kirjanpainajakuoriaisen kanta. Meillä on ollut kirjanpainajan lisääntymisen kannalta kaksi huonoa vuotta. Säät ovat olleet viileitä ja sateisia. Ei ole myöskään ollut sellaisia tuulituhoja kuten takavuosien Asta- ja Tapani -myskyt aiheuttivat, kertoo Metsäkeskuksen valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen.

Metsäkeskuksen Yrjö Niskanen ja Timo Häkkinen kirjanpainaja-ansojen äärellä.
Metsäkeskuksen valmiuspäällikkl Yrjö Niskanen sekä metsäneuvoja Timo Häkkinen tutkivat kirjanpainajien ansoja.Esa Huuhko / Yle

Epidemiaraja ylittyy tänä kesänä Etelä-Suomessa vain paikoin. Luonnonvarakeskus kartoittaa ympäri Suomen noin neljällä kymmennellä paikkakunnalla kirjanpainajan määrää.

– Tilanne on huomattavasti helpompi verrattuna esimerkiksi kesään 2013. Silloin käytännössä kaikki pyyntipaikkakunnat olivat yli epidemiarajan.Tänä kesänä noin 20 prosenttia pyyntipaikoista osoittaa, että kanta on epidemian tasolla, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Heli Viiri.

Myrskyt kaatoivat kuoriaiselle pesäpuita

Kirjanpainajan kanta on vahvimmillaan Kaakkois-Suomessa. Niskasen mukaan tuhoja on havaittu vuosien varrella Pori-Kitee -linjan alapuolisilla alueilla.

Kovina epidemiavuosina 2012-2015 kirjanpainajakuoriainen ehti paikoin tekemään kaksi populaatiota kesässä. Näinä kesinä metsämaasto oli otollisen lämmin.

Kannan kovan kasvuvauhdin takana olivat myös Suomessa riehuneet myrskyt, jotka kaatoivat isoja määriä puita metsään.

– Vuosi 2006 oli erittäin kuiva ja kuusipuun kyky vastustaa kirjanpainajakuoriaisen hyökkäystä heikentyi. Sitten oli Asta-myrsky vuonna 2010, jolloin syntyi pesintäpaikkoja. Tapani-myrskyn jälkeen kanta voimistui Lounais-Suomessa, Niskanen kuvailee.

Kirjanpainajaa pidetään pahimpana luonnon tuholaisena kuusipuulle.

Pystyyn kuolleessa kuusessa Kirjanpainaja kuoriaisen tuhoja.
Yle

– Yleensä metsänomistajat havaitsevat tuhot syksyllä, kun tukkipuut kuolevat pystyyn. Viime vuosina Etelä-Suomessa tuhot ovat olleet miljuoonaluokissa. Moninkertaiset verrattuna esimerkiksi hirvituhoihin, Niskanen luonnehtii.

Kirjanpainaja parveilee keväisin ja munii kuusen nilakerrokseen. Munista kehittyvät kaarnakuoriaiset syövät kesän aikana nilan pois.

– Kun epidemia on päällä, kirjanpainaja on tappava kuusikolle. Joukkovoiman avulla ne pystyvät iskemään jopa täysin terveisiin puihin ja tappamaan ne. Kirjanpainaja levittää mukanaan sinistäjäsieniä ja puutavara sinistyy hyvin voimakkaasti eikä kelpaa enää tukkipuuksi, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Heli Viiri kertoo.

Tulevaisuudessa kuoriaisen kanta vahvistuu

Ensi kesänä Viiri arvioi kirjanpainajien tekevän maltillisesti tuhoja, jos metsät säästyvät myrskytuhoilta. Pidemmällä aikavälillä kuoriainen jatkaa tuhojaan.

– Kun katsoo meidän metsänuudistamistilannetta, niin kirjanpainajatuhot ovat tulleet jäädäkseen. Etelä-Suomessa valtaosin uudistetaan kuuselle. Lisäksi, jos ilmastokehitys jatkuu tällaisena, että meillä on kuivia kausia kesällä, niin kuuset stressaantuvat. Sitä kautta tuhoja tulee. Tietysti myös ukkosrintaman jälkeen tulevat yksittäiset myrskyt kaatavat aina jonkin verran puita. Jos metsään kaatuu lahopuuta, niin se kasvattaa kirjanapainajan reserviä, Viiri toteaa.

Kirjanpainajia.
Petri Lassheikki / Yle

Myös Metsäkeskuksen Niskanen uskoo, että kirjanpainaja kasvattaa tuhojaan tulevaisuudessa.

– Pitkällä aikajänteellä on erittäin todennäköistä, että kirjanpainajan tekemät tuhot ovat pysyviä ja kasvavat vain. Meillä on ilmastonmuutos ja puusto on kaksin- tai kolminkertainen sadan vuoden takaiseen. Kirjanpainajan aiheuttamien tuhojen arvioidaan kasvavan pitkällä aikajänteellä.

Kuoriainen on osa luontoa

Epidemiavuosien aikana moni metsänomistaja pohti, miten kuoriaisen tekemiä tuhoja voisi estää. Ihminen ei kuitenkaan paljoa pysty vaikuttamaan Suomen luontoon kuuluvan kirjanpainajan kantaan.

– Kirjanpainaja tarvitsee lisääntyäkseen tuoretta nilakerrosta keväisin ja yleensä sellainen on tuulenkaadoissa tai kuusipuutavarapinoissa. Nämä pinot pitäisikin kuljettaa pois metsästä ennen kuin uusi sukupolvi siellä kehittyy. Samoin tuulenkaadoille on tietyt säännöt poiskuljettamiselle, Niskanen kertoo.

– Monimuotoisuuden kannalta kannattaa lahopuut jättää lahoamaan silloin, kun metsänomistaja pitää sitä mahdollisena. Nämä tuhot ja asiaan liittyvät metsänhoitosuositukset ovat tehneetkin sen, että Etelä-Suomessa lahopuun määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut 30 prosenttia, Niskanen sanoo.

Luonnonvarakeskuksen Viirin mukaan monimuotoinen metsä kestää erilaiset iskut puustoon.

– Yleisesti voi sanoa, että kestävyyttä aina parantaa, jos istutetaan monenlaista puuta ja eri-ikäisiä metsiä. Monimuotoiset metsät kestävät kaikenlaisia tuhoja paremmin, Viiri llinjaa.