1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Sosiaaliset tabut

Nämä arkiaiheet ovat tabuja maailmalla: Avioero, tienestit ja Tiibet

Ylen toimittajat kertovat, mitä puheenaiheita ihmiset Kiinassa, Saksassa ja Italiassa välttävät – ja milloin suorastaan töksäyttävät.

Kuva: Pixabay

Suomalainen kavahtaa seksielämästä puhumista lähes kaikkien kanssa. Myös riippuvuudet ja raha sijoittuivat korkealle Ylen kyselyssä arjen tabuista.

Mutta entä ulkomailla? 

Roomassa asunut Ylen ulkomaantoimittaja Petri Burtsov, Berliinistä Yleä avustava Anna Saraste sekä Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen kertovat, kuinka muunmaalaiset luovivat itselleen arkojen, arkisten aiheiden parissa.

Ravintolaterassi Lericissä Italiassa. Kuva: Frank Chmura / AOP

Italiassa voi puhua kaikesta, kunhan kukaan ei tuskastu

Italiassa sosiaalista kanssakäymistä ohjaa usein sääntö niin sanotusta la bella figurasta. Se tarkoittaa hienovaraisuutta, tilannetajua ja hyvän vaikutelman antamista.

Kun muutin neljän Italian-vuoden jälkeen takaisin Suomeen, suomalaisten puhetyyli vaikutti aluksi todella suorasukaiselta ja tahdittomalta.

Se, mitä la bella figura milloinkin Italiassa tarkoittaa, riippuu asiayhteydestä. Jos illallisseurueessa on yksi tai useampi työtön, italialaiset eivät siinä tapauksessa puhu työasioista. Tai jos seurueeseen kuuluu erilaisten poliittisten näkökantojen edustajia, politiikasta puhumista saatetaan vältellä.

Roomalaisen ystäväni mukaan kaikesta voidaan puhua, kunhan sillä ei saada ketään paikallaolijaa tuntemaan oloaan epämiellyttäväksi. Mitään varsinaisia tabuja ei siis ole.

– Ihan hyvin voimme puhua jonkun tuttavan uhkapeliongelmista, veloista, erektiovaikeuksista tai parisuhdeväkivallasta, mutta vain silloin, kun hän itse ei ole huoneessa, ystäväni nauraa.

**Italia on paljon Suomea vanhoillisempi **ja uskonnollisempi yhteiskunta yleisesti ottaen, mikä näkyy myös puheenaiheissa.

Seksistä on usein vaikeaa puhua perheen sisällä ja muiden kuin lähimpien ystävien kesken. Italianopettajani päivitteli usein, kuinka avoimesti nuoret italialaiset puhuvat seksistä julkisilla paikoilla.

Uskonto vaikuttaa myös siihen, että asiat, kuten avioero tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, ovat arkoja puheenaiheita.

Kaikki riippuu kuitenkin asiayhteydestä, ja tässä palataan la bella figuraan. Lähimpien ystävieni kanssa koin voivani puhua mistä vaan, koska minun ei tarvinnut miettiä, miten he siihen reagoivat. Rakkaus, rahahuolet ja ura olivat puheenaiheitamme siinä missä Suomessakin.

Petri Burtsov

Potsdamer Platz Berliinissä. Kuva: PearlBucknall / AOP

Saksalainen vaikenee palkoista mutta puuttuu juomiseen

Saksalainen ystäväni Martin muistelee äitinsä vanhaa sanontaa.

– Kahdesta aiheesta ei puhuta. Siitä, ketä äänestää, ja siitä, paljonko saa palkkaa.

Palkoista puhumisen tabuluonne on osasyy siihen, että naiset ansaitsevat Saksassa keskimäärin 21 prosenttia vähemmän kuin miehet. Suomen vastaava luku on 18 prosenttia.

Kavereiden kesken tiedetään suunnilleen, kuka ansaitsee hyvin ja kuka huonosti, mutta palkan suuruutta ei kuulu udella.

Rahahuolista puhutaan sen sijaan varsin avoimesti, ja hyviltä ystäviltä kysytään neuvoa, jos rahan kanssa tekee tiukkaa.

**Saksalaiset ovat suomalaisia suorasukaisempia **kuitenkin monessa asiassa. Viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan 75 prosenttia saksalaisista aloittaisi ystävänsä kanssa keskustelun tämän liiallisesta alkoholinkäytöstä.

Asiattomista kommenteista tai töykeästä käytöksestä huomautetaan muutenkin herkästi, tapahtui tilanne sitten kaupassa, puhelimessa tai julkisessa liikenteessä.

Kun istuin ensimmäistä kertaa saksalaisessa saunassa, olin kietonut pyyhkeen ympärilleni. En ollut tottunut saunomaan alasti sekasaunassa. Saman tien vanhempi nainen huomautti minulle.

– Neiti hyvä, teidän pitää riisua pyyhe ja asettaa se myös jalkojenne alle tällä tavalla.

Saksassa paljas iho ei saa koskettaa lauteita. Ja jos sääntöihin kuuluu, että ollaan alasti, niitä täytyy myös noudattaa.

Siinä missä suomalainen paheksuisi sääntöjen rikkomista hiljaa itsekseen, saksalainen valistaa vieruskaveriaan auliisti – vaikka saunan lauteilla.

Anna Saraste

Kiinalainen ei peitä näkemystä toisen naamataulusta

Jos haluat pelata Kiinassa varman päälle, puhu ruuasta.

Millaisesta ruuasta pidät? Mitä tänään söit? Kestätkö syödä tulista ruokaa? Kokkaatko itse vai käytkö ravintolassa? Vanha tapa tervehtiä tuttavaa on kysyä, onko hän syönyt. Se on sama kuin kysyisi, mitä kuuluu. Jos on vatsa täynnä, kuuluu hyvää.

Ehkä siksi monet kielenopettajat tankkaavat oppilailleen ruokasanastoa.

Mutta paljon muustakin voi puhua.

– Näytät todella väsyneeltä, oletko nukkunut lainkaan? kysyi kiinanopettajani erään hyvin nukutun yön jälkeen. Kotona peiliin katsoessani olin mielestäni näyttänyt täysin normaalilta.

– En, sanoin.

Hän alkoi hihittää.

– Oletko varma? Ehkä olet kipeä?

Monet kiinalaiset heittävät suomalaiseen korvaan suorilta, jopa epäkohteliailta tuntuvia kommentteja ulkonäköön tai elämäntilanteeseen liittyen.

Kiinalaisperhe ruokailemassa Datianzhuangin kylässä Kiinassa. Kuva: John Henshall / AOP

Kuten Kiinan-kokoisessa maassa aina, yleistäminen on vaarallista.

Yhteen kiinalaiseen suurkaupunkiin mahtuu useita todellisuuksia, saati jos jatkaa matkaansa maaseudulle.

Se, mitä kaupunkilainen, ulkomailla vaihto-oppilaana käynyt pekingiläinen nuori nainen pitää epäkohteliaana – kuten huomauttelua ulkonäöstä – ei ole sitä koko elämänsä kotikylässään pysyneelle maanviljelijälle.

Tuttavani puhui vastikään vanhan opettajansa kanssa vuosien tauon jälkeen.

– Onko sinulla poikaystävää, tämä tokaisi sen enempää aihetta pohjustamatta.

Tökeröiltä tuntuvien tiedustelujen taustalla on kuitenkin useimmiten lämmin tunne. Vanhemmat ajattelevat, että lapsi voi olla onnellinen ja menestyä elämässä vain, jos tietyt perusasiat ovat kunnossa.

Kolmeakymmentä käyvä on varmasti onneton ja matkalla rappioon, jos hänellä ei ole jo miestä – ja lasta vähintään suunnitelmissa.

Arkoja aiheitakin toki löytyy, onhan kyseessä Kiina. Maa, jonka historiassa on useita vaikenemalla pois pyyhittyjä tapahtumia. Lounaspöydässä ei varmasti puhuta Tiananmenista, Taiwanista tai Tiibetistä.

Kerran ollessani ystäväni perheen luona juhlapäivällisellä, muutaman maljan kallistellut isoisä alkoi puhua japanilaisista. En ymmärtänyt tuolloin vielä kieltä, mutta sävystä ei jäänyt epäselvyyttä.

Muut vaikenivat ja antoivat isoisän pauhata.

Jenny Matikainen

Lue lisää:

Kokeile, tunnistatko suomalaisten tabut! Vertaa itseäsi muihin

Meillä miljonääritkin kulkevat huppareissa - Valtaosa suomalaisista ei halua puhua varakkuudestaan

Oli normaalia puhua isän kanssa e-pillereistä, mutta seksistä ei ikinä – Näistä aiheista sukupöydän ääressä vaietaan

Toimittajalta: Näin syntyi selvitys arkemme aroista aiheista