Uutta tietoa Talvivaaran pilaamasta järvestä – meressä esiintyviä lajeja tuli Kivijärveen

Kaivosten aiheuttama vesien suolaantuminen voikin olla ekologisilta vaikutuksiltaan monimetallikaivosten suurin vesistöjä muuttava tekijä, arvioivat Helsingin yliopiston tutkijat.

kaivostoiminta
Kivijärvi sijaitsee Talvivaaran eteläpuolella.
Kivijärvi sijaitsee entisen Talvivaaran, nykyisen Terrafamen kaivoksen, eteläpuolella. Arkistokuva.Heikki Rönty / Yle

Uusia äyriäis- sekä levälajeja vuosituhansia vanhan metsäjärven ekosysteemissä. Keskiviikkona julkaistun Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen tutkimusyksikön tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin yliopisto) mukaan suola on pistänyt Talvivaaran, eli nykyisen Terrafamen, lähistössä sijaitsevan Kivijärven ekosysteemin täysin uusiksi.

Vuonna 2012 tapahtunut kipsisakka-altaan vuoto jätti pahimmat jäljet kaivosalueen lähellä oleviin pieniin järviin, kun ympäristölle vahingollista metallipitoista vettä ja sakkaa pääsi kaivosalueen ulkopuolelle noin 240 000 kuutiometriä.

Kaivoksella käytettävän sulfaatin eli suolan vaikutukset järven pohjan eliöstöön ja hapettomaksi muuttumiseen ovat olleet esillä usein, mutta nyt tutkijat uskovat löytäneensä jotain täysin uutta ja maailmanlaajuisesti kiinnostavaa. Kun katseet ovat kiinnittyneet päästötarkkailussa raskasmetalleihin, suolan rooli on jäänyt paitsioon.

– Vastaavanlaisia kaivoksia on ympäri maailmaa. Yleensä huomiota kiinnitetään vain raskasmetaleihin, ympäristömyrkkyihin ja happamaan päästöön mitä näistä aiheutuu. Itse suolapitoisuus on sellainen tekijä, jota ympäristölainsäädännössä kannattaisi ottaa huomioon, kertoo tutkimusta johtanut professori Atte Korhola.

– Ympäristömyrkkyjen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota vesivolyymeihin, jota kaivosalueelta voidaan laskea ympäristöön, hän jatkaa.

Ympäristömyrkkyjen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota vesivolyymeihin, jota kaivosalueelta voidaan laskea ympäristöön.

Atte Korhola

Suolan vaikutukset ovat konkreettisesti esillä Kivijärven aaltojen alla. Päälle päin ne eivät Korholan mukaan näy.

– Suola on tehnyt megalomaanisen muutoksen koko järven ekologiassa. Eliöstöyhdyskunnat ovat korvautuneet täysin uusilla murtoveden lajeilla. Lisäksi jätevesipäästöt ovat vaikuttaneet kovasti järveen. Koko pohja-alue on käytännössä kuollut ja hapeton. Tässä mielessä voidaan puhua kokonaisvaltaisesta ekosysteemimuutoksesta.

– Muutokset ovat niin suuria, että tutkimus on maailmanlaajuisestikin merkittävä, Korhola sanoo.

Ainutlaatuinen tapaus

Kivijärvi on 3,5 kilometrin päässä kaivosalueen rajalta, joten tutkijat uskovat, että suolan vaikutukset kaivosalueen lähivesiin voivat olla paljon laajemmat, kuin nykyisin tiedetään.

Korholan mukaan Kivijärvestä ovat hävinneet metsäjärven tyypilliset lajit ja tilalle on tullut lajeja, joita Itämeressä näkyy ja suolajärvissä muualla.

– Itselleni tällaista muutosta ei ole tullut vastaan missään muussa vesistössä, vuosikymmeniä vesistötutkimusta ryhmänsä kanssa tehnyt Korhola kertoo.

– On iso muutos, että järvi voi muuttua näin täysin ja voimallisesti toisentyyppiseksi lyhyessä ajassa, hän jatkaa.

Tutkija Jaakko Leppänen vahvistaa, että kerrostuneita kaivosjärviä tunnetaan maailmalta, muttei hänen tietojensa mukaan Suomesta.

– Luontaisten järvien suolaantuminen ihmisen toiminnan ansiosta lienee harvinaisempaa. Kuitenkin, esimerkiksi tiesuolaus ja myös kaivosvesi ovat tällaista aiheuttaneet muun muassa Kanadassa, Jaakko Leppänen sanoo.

Karttakuva Terrafamesta ja Kivijärvestä.
Kivijärvi sijaitsee 3,5 kilometrin päässä kaivosalueesta.Google Maps

Korholan mukaan levälajit ja äyriäiset ovat tyypillinen indikaattori kaikelle saastumiselle. Äkilliset muutokset näkyvät kyseisissä lajeissa heti.

Vaikka äyriäiset mielletään usein merivesien asukeiksi, ovat ne yleisiä myös järvissä. Tavallisen järven äyriäislajeihin kuuluvat muun muassa vesikirput.

– Jos nämä yleistyvät ympäri maailmaa ja alueellisesti vaikutukset ylettyvät näinkin laajoiksi, niin muokkaamme peruuttamattomasti luontoa. Se ei ole hyvä kaiken luonnon ja ihmisen toiminnan kannalta.

– Kun luonnontilainen järvi muutetaan kokonaisuudessaan ihmisen luomaksi uudeksi systeemiksi, niin se on aina epäsuotuisa kehitys.

Muutosten syyksi todettiin kuitenkin suolaantumisen lisäksi myös raskasmetallien ja muiden ympäristömyrkkyjen aiheuttamat muutokset eliöiden ravinnonsaannissa.

"Luonto on hämmästyttävän elastinen"

Korholan mukaan Terrafamen kaivoksen lähivesistöjen olisi mahdollista palautua, ei entiselleen, mutta lähemmäs alkutilannetta.

– Jos suolakuormitus ei jatkuisi, niin luonto on hämmästyttävän elastinen. Mahdollisuus on olemassa, että tila palautuu. Mutta tällaisissa tapauksessa palautuminen ei tapahdu alkuperäisistä arvoista, josta se lähti liikkeelle.

Kainuun Ely-keskuksesta kerrotaan Kivijärven tilan kohentuneen.

– Länsiosassa pysyvä kerrostuneisuus on lähtenyt purkaantumaan, siellä ei enää ole hapetonta pohjaa. Edelleen pohjois- ja eteläosassa Kivijärveä on syvänteitä, joissa kerrostuneisuutta ja hapettomuutta on yhä, kertoo Kainuun Ely-keskuksen yksikönpäällikkö Sari Myllyoja.

Professori Atte Korhola on sitä mieltä, että suomalainen kaivostoiminta ei ole nykyisellään kestävää.

– Ei ole. Siinä on kehittämisen varaa, Korhola toteaa.

Meillä ei ole tarkoitus hyökätä kaivostoimintaa vastaan, sillä monessa asiassa on menty eteenpäin.

Atte Korhola

Jatkossa Korholan tutkimusryhmä seuraa Terrafamen ja muiden kaivosten alueiden vesistöjä. Rahoitusta haetaan tuleviin tutkimuksiin.

– Meillä ei ole tarkoitus hyökätä kaivostoimintaa vastaan, sillä monessa asiassa on menty eteenpäin.

Entisen Talvivaaran kaivosalueen lähellä olevat järvet ovat olleet huonossa kunnossa useita vuosia kaivostoiminnan ympäristöongelmien takia.

Kivijärven kerrostuneisuus on ollut jo aiemminkin tiedossa, järvessä ei tapahdu syys- tai kevätkiertoa. Kivijärveä ei kuitenkaan määrätty vuonna 2015 konkurssiyhtiö Talvivaara Sotkamon kunnostettaviksi, toisin kuin Salminen ja Ylä-Lumijärvi. Niiden kunnostaminen ei ole vielä edennyt.