Kesän kalakuolemat vain jäävuoren huippu – pieni latvajoki kärsii jatkuvasta kuormituksesta

Seinäjoella Nurmonjoen latvavesillä sattui kesällä ympäristökatastrofi. Joessa kellui sadoittain kuolleita kaloja. Poliisi tutkii tapausta, mutta jokivarren asukas ja yrittäjä Pentti Luhtanen ei jaksa enää uskoa viranomaisiin.

kalakuolemat
Pentti Luhtasella on pienen Lehmijoen varrella kotitila ja vuokrattava mökki.
Pentti Luhtasella on pienen Lehmijoen varrella kotitila ja vuokrattava mökki. Jarkko Heikkinen / Yle

Nurmon Kourassa, Lapuanjokeen laskevan Nurmonjoen latvavesillä, Lehmijoen varrella asuu ja yrittää Pentti Luhtanen. Hänellä on kotitila ja pieni matkailuyritys eli vuokramökki ja -sauna idyllisessä paikassa – kohdassa, jossa joki levenee ikään kuin pieneksi lammeksi.

Kaunis idylli rikkoutuu välillä, kun vesi haisee ja virta tuo mukanaan kuolleita kaloja. Pahin tapahtui noin kuukausi sitten, elokuun 4. päivänä 2017.

– Yläjuoksulta alkoi tulla kuolleita kaloja: lahnaa ja haukia. Vesi muuttui ihan sameaksi velliksi. Tämä jatkui ja jatkui monta päivää. Sunnuntaina alkoi olla niin kamala haju. Kaloja meni edelleen ja kuolleet jäivät rannoille haisemaan, kertoo Pentti Luhtanen.

Niillä oli kidukset ihan punaiset ja niistä tuli verta

Pentti Luhtanen, jokivarren asukas

Luhtanen mietti, mihin tästä voisi ilmoittaa. Hän soitti hätäkeskukseen, jossa asia otettiin vakavasti. Jo vartin päästä oli pelastuslaitoksen yksikkö Peräseinäjoelta paikalla. Pian tulivat myös poliisi ja Seinäjoen kaupungin ympäristöosasto. Poliisi käynnisti esitutkinnan nimikkeellä "törkeä ympäristön turmeleminen".

Pentti Luhtanen asuu ja yrittää Lehmijoen varrella.
Pentti Luhtanen asuu ja yrittää Lehmijoen varrella. Jarkko Heikkinen / Yle

Vuokraustoiminta vaarassa

Kun Luhtasen tarinaa kuuntelee, ei Lehmijokeen tee mieli edes kättään kastaa. Joki ei enää varsinaisesti haise, mutta on edelleen poikkeuksellisen samea. Näiden pienten latvavesien kunnossa ei ole muutenkaan kehumista. Ely-keskuskin myöntää, että happipitoisuus on hyvin alhainen ja ravinnepitoisuus korkea. Elokuisen katastrofin aikaan happi oli kokonaan nollissa.

Luhtanen poimi haavilla yli kaksi sataa limaista, haisevaa, kuollutta lahnaa.

– Niillä, jotka olivat hengissä, oli kidukset ihan punaiset ja niistä tuli verta, kuvailee Luhtanen.

Vuokramökissä olleet sodankyläläiset asiakkaat pelästyivät, mutta eivät jättäneet mökkiviikonloppuaan kesken. Seuraavat asiakkaat peruivat tulonsa, koska jokeen ei voinut mennä uimaan.

– Jos tämä jatkuu tällaisena, niin vuokraustoiminta ja virkistyskäyttö tällä joella menettää merkityksensä, suree Luhtanen.

Lehmijoki on edelleen samea ja ruskea.
Lehmijoki on samea ja ruskea. Sen happipitoisuus on erittäin alhainen ja ravinnepitoisuus korkea. Jarkko Heikkinen / Yle

Maatalous kuormittaa vesistöjä

Koska poliisitutkinta on kesken, viranomaiset ovat varovaisia kommenteissaan. Ely-keskus ei voi kertoa edes vesinäytteiden tuloksia.

– Hapen puute oli kalojen kuoleman syy, toistaa ylitarkastaja Jutta Lillberg-Puskala Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksesta.

– Normaali menettely on, kun tulee tietoon ongelmia vesistössä, että Ely-keskus selvittää valuma-alueen toimintoja ja onko siellä mahdollisesti tapahtunut jotain. Kyllä asioita tutkitaan, vakuuttaa Lillberg-Puskala.

Juuri muuta hän ei voi kommentoida.

Yleisesti ottaen Suomen vesistöjä kuormittaa ja rehevöittää edelleen maa- ja metsätalous (siirryt toiseen palveluun). Teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitus on saatu kuriin.

– Ei ole aivan tavallista että happipitoisuus menee suomalaisissa jokivesissä alhaiseksi. Mutta niin voi käydä, jos veteen pääsee voimakasta orgaanista kuormitusta esimerkiksi karjan lannasta, sanoo erikoistutkija Jukka Aroviita Suomen ympäristökeskuksesta.

Aroviita tutkii maa- ja metsätalouden vaikutuksia vesistöihin. Pääasiassa hänkin voi vastata vain yleisellä tasolla.

– Yli puolet Suomen ravinnekuormituksesta tulee maataloudesta, Aroviita vahvistaa.

Haisee "siltä itteltään"

Niin sanovat myös kaikki Nurmon Kourassa elokuun alkupäivinä olleet. Paikalla haisi voimakas liete tai ulosteperäinen aine. Pentti Luhtasen mielestä tapaus on siinä mielessä varma.

– Yläjuoksulta saastuttajat löytyy. Viranomaiset voisivat katsoa peiliin, kun antavat lupia sellaiselle maatilan pidolle, jossa karjaluku on nelinumeroinen ja alue on pieni, joka viettää suoraan jokeen. Kysyn vaan, miksi tämmöisiä lupia annetaan, kritisoi Luhtanen.

– Tosiasia on, että karjataloudesta tämmönen johtuu.

Pentti Luhtanen ei ole vakuuttunut viranomaisten kyvystä ratkaista ongelmia. Hän on taistellut Lehmijoen kuormituksesta ennenkin.

Luhtanen näyttää ojaa, jonka vesi virtaa Lehmijokeen. Hän on ottanut vesinäytteitä ojasta ja saanut apua yksityisestä laboratoriosta. Kävi ilmi, että esimerkiksi veden fostoripitoisuus ylitti moninkertaisesti erittäin rehevän vesistön raja-arvon.

Lehmijokeen virtaava oja haiskahtaa "siltä itteltään".
Lehmijokeen virtaava oja haiskahtaa "siltä itteltään".Elina Niemistö / Yle

Ongelma ei ole keksitty, sillä oja todellakin haisee. Se haisee selvälle karjan ulosteelle.

– Jos 100 milligrammaa litrassa fosforia ylittää erittäin rehevöityneen raja-arvon, niin tässä ojassa fostoripitoisuus oli 2 700 milligrammaa litrassa, kertoo Luhtanen.

Joukkovoimalla asioita eteenpäin?

Luhtanen kertoo olleensa yhteydessä Seinäjoen kaupunkiin ja Ely-keskukseen ojaan liittyvistä valumista. Mitään konkreettisia muutoksia ei ole kuitenkaan tehty. Siksi Luhtanen on selvästi pettynyt viranomaisiin. Usko on vähissä rikostutkinnankin suhteen.

– Nurmonjoen rannalla asuvien pitäisi yhdistyä, yksin tässä on turhan panttina, eivät viranomaiset puutu. Tai kuten eräskin poliisi totesi, että heillä ei ole resursseja. Jos luvat ovat kunnossa, heillä ei ole keinoja, kertoo Luhtanen.

Nurmonjoen alajuoksun asukkaille tiedoksi, että vesi virtaa tietääkseni alaspäin.

Pentti Luhtanen

Toistaiseksi pienen latvajoen kuormituksesta puhuminen on yhden miehen taistelua.

– Nurmonjoen alajuoksun asukkaille tiedoksi, että vesi virtaa tietääkseni alaspäin, muistuttaa Luhtanen.

Lehmijoki virtaa Nurmonjokeen, Nurmonjoki Hirvijärveen ja Lapuanjokeen, ja Lapuanjoki päätyy lopulta mereen.

Enemmän tekoja

Eikö sitten EU-Suomessa tehdä jo kaikki mahdollinen sen eteen, ettei valumia vesistöihin tulisi? Jos maatalous edelleen kuormittaa ja rehevöittää vesistöjä, se tarkoittaa, että asia vaatii edelleen ääneen puhumista, tekemistä ja tutkimista.

– Vielä ei tehdä riittävästi, mutta koko ajan tehdään enemmän oikeampia asioita, myöntää erikoistutkija Jukka Aroviita Suomen ympäristökeskuksesta.

Hän listaa sähköpostivastauksessaan toimenpiteitä, joilla voitaisiin edesauttaa vesistöjen parempaa tulevaisuutta.

– Neuvontaa ja ympäristökorvaustoimenpiteiden suuntaamista voitaisiin tehostaa, mutta jatkuvasti tarvitaan myös tutkimustietoa toimien vaikuttavuudesta. Peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä on saatu tehokkaasti lisättyä. Vesiensuojelutoimia, kuten suojavyöhykkeitä pitäisi perustaa herkimmille alueille.

– Lihantuotannon alueellinen keskittyminen aiheuttaa myös lannan ja sen ravinteiden alueellista keskittymistä ja kuormitusta. Lanta ja sen ravinteet pitäisi saada tehokkaammin kiertoon. Sekä järvien että jokivesien tilalle tärkeää on myös luonnontilainen rantavyöhyke. Rantapuustoa olisi hyvä säästää, luettelee Aroviita.

Myös Pentti Luhtanen toivoo, että toimeen tartuttaisiin ihan tosissaan.

– Konkreettisia tekoja, niitä tarvittaisiin, Luhtanen painottaa.

Idyllinen Lehmijoki virtaa nyt tyynenä, kuukausi sitten siinä kellui kuolleita kaloja.
Idyllinen Lehmijoki virtaa nyt tyynenä, kuukausi sitten siinä kellui kuolleita kaloja. Jarkko Heikkinen / Yle