Kuka jaksaa enää pelätä ydinsotaa? Soulissa kohistaan myrkyllisistä terveyssiteistä ja pohditaan yliopiston juhlakautta

Jos ydinpommi putoaa, pidä suu auki ja vatsa irti maasta, neuvovat viranomaiset. Etelä-Koreassa harjoitellaan joka vuosi iskun varalta.

pelko
katukaupankäyntiä
Ihmisiä ostoksilla Insadongin kaupunginosassa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa.Ullstein Bild / AOP

PekingKuvittele, että istut kahvilla Hakaniementorilla Helsingissä.

On vapaapäivä eikä oikein kiire minnekään. Syksy on tulossa, sen näkee meren väristä. Tori hohkaa syksyn kiiltäviä muotoja, kahvi höyryää kupissa. Hyggeä kerrakseen.

Kuvittele seuraavaksi, että Riihimäellä tykistö osoittaa sinua kohti. Kuvittele sekin, että noin Nurmijärven korkeudella 40 kilometrin päässä alkaa toinen maa, joka ei halua sinulle hyvää. Sanomalehdet kertovat, että Pohjanmaalla on tehty ydinkoe, joka saattoi olla vetypommi.

Miltä sinusta tuntuisi? Luultavasti pelottaisi.

Mutta entä, jos tykit olisivat olleet siellä vuosikymmeniä, valmiina ampumaan? Ehkä ostaisit pari omenaa ja lähtisit kotiin.

"En ole huolissani"

yliopisto-opiskelija Kim Sujin, 21

*Viime sunnuntaina ydinkoe järisytti Korean niemimaata. *Kansainväliset uutiskanavat pauhasivat asiasta yötä päivää. YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui hätäistuntoon. Samoin Etelä-Korean kansallinen turvallisuusneuvosto.

Soulissa vietettiin sunnuntaipäivää. Se olisi voinut olla vuoden mikä tahansa sunnuntai. Internet kohisi myrkyllisistä terveyssiteistä (siirryt toiseen palveluun) ja hyönteismyrkyn saastuttamista kananmunista (siirryt toiseen palveluun). Monia ne kiinnostivat enemmän kuin se, oliko kyseessä vetypommi vai ei.

– Mikään ei ole muuttunut. Tämä on samaa vanhaa Pohjois-Korean uhkailua, sanoo Lee Sangwook. Leen, jos kenen pitäisi ymmärtää, mistä on kysymys. Hän on täyspäiväinen sotilas ja asuu tukikohdassa lähellä rajaa.

Etelä-Korea järjesti viime viikolla kaksi suurta sotaharjoitusta, mutta Leen yksikössä arki on jatkunut kuten ennenkin. Huolta ei ole, Lee sanoo.

Ihmisiä makaamassa metroasemalla esittäen terrori-iskussa loukkaantuneita.
Etelä-Korean ja Yhdysvaltain joukkojen sotaharjoituksessa Soulissa harjoiteltiin metroasemalle tehtyä iskua vastaan elokuun lopulla. Jeon Heon-Kyun / EPA

Soittokierros muutamille eteläkorealaisille kertoo, että Kim Jong-un ei ole päässyt ainakaan heidän painajaisiinsa.

Korean ulkoministeriössä työskentelevä kolmekymppinen Baek Inakaan ei ole huomannut tuttaviensa muuttaneen rutiinejaan. Tosin hän kokee, että ilmapiiri Soulissa on viime viikkoina sähköistynyt.

– Mutta ihmiset jatkavat silti jokapäiväistä elämäänsä, hän sanoo.

Soulilaisten kylmähermoisuus on jo lähes yhtä tuttu tarina kuin Pohjois-Korean arvaamattomuus.

Se ei silti tarkoita, että pelon tunnetta ei olisi. Sitä ei vaan jaksa koko ajan kokea. Pelko on väsyttävää.

Korealainen toimittaja Haeryun Kang kuvailee The Guardianin artikkelissa (siirryt toiseen palveluun), että tunne Pohjois-Koreaa kohtaan on monimutkainen sekoitus pelkoa, sen poissulkemista, harkittua tai tahatonta tietämättömyyttä ja monipolvista yhteistä historiaa.

Pelko ei ole normalisoitunut, mutta välinpitämättömyys on, Kang tarkentaa VOX:n haastattelussa. (siirryt toiseen palveluun)

Samaa mieltä on Lee Eunju. Hän työskentelee opettajana peruskoulussa Pyeongtaekissa, kaupungissa jonka liepeillä on Yhdysvaltain armeijan tukikohta. Ihmiset ovat muuttuneet immuuniksi jatkuvalle uhalle, Lee sanoo.

Yksilö on tilanteessa täysin avuton, siksi on parempi keskittyä omaan elämäänsä.

"Osa työkavereitani vain nauroi. Ihmiset eivät ota tätä lainkaan tosissaan."

Park Hyojin

Kyllä Etelä-Koreastakin ruuan ja veden hamstraajia löytyy, lähinnä siitä sukupolvesta, joka muistaa kylmän sodan ja sen aikaiset opit. Heidän kouluvuosinaan Etelä-Korean kansallinen turvallisuus oli keskeinen teema, ja Pohjois-Korea vihollinen, joka saattoi hyökätä koska vaan.

Aivan kuten nytkin. Mutta nuoremmilla on muuta tekemistä.

He ovat kasvaneet ajatukseen, että Pohjois-Koreaa puhuu ja puhkuu mutta ei tee mitään, mikä vaikuttaisi suoraan heidän elämäänsä. He ovat auringonpaistepolitiikan lapsia, kasvaneet aikana, jolloin Etelä-Korea pehmensi suhteitaan Pohjois-Koreaan.

21-vuotias yliopisto-opiskelija Kim Sujin on kyllä huomannut, että media puhuu nyt Pohjois-Koreasta.

– En ole huolissani, hän silti sanoo.

Ja miksi huolehtia – ainakaan siitä. Kimin ystäväpiirillä on juuri nyt muutakin puhuttavaa, kuten yliopiston syyskauden juhlat ja se, minne talvilomalla voisi matkustaa.

Useimmat sanomalehdetkin välttävät pelonlietsontaa ja pysyttelevät sienipilvikuvien sijaan asialinjalla.

Sen sijaan tällä hetkellä kohulööppejä revitään terveyssiteiden ja kananmunien lisäksi teinityttöjen tekemästä murhasta. Oikeiston lehdet ovat toki asia erikseen – niissä Pohjois-Korealla tehdään politiikkaa.

Korean suositussa hakupalvelussa Pohjois-Koreaan liittyvät aiheet eivät loppuviikosta yltäneet kymmenen suosituimman haun joukkoon.

Televisionäyttö Soulissa, Etelä-Koreassa 3. syyskuuta, jolla grafiikkaa Pohjois-Korean tekemistä ydinkokeista.
Juna-asemalla Soulissa televisioruudulla esitettiin Pohjois-Korean tekemiä ydinkokeita. Ed Jones / AFP

*Silti tulee mieleen kysyä, *miten mahdolliseen iskuun on varauduttu. Kai kouluissa on tänä syksynä harjoiteltu suojautumista?

Pyeongtaekissa työskentelevän opettajan Leen Eunjun mukaan ei. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että Etelä-Koreassa on harjoiteltu Pohjois-Korean hyökkäyksen varalta joka vuosi, jo yli 40 vuotta. Rutiini, johon moni on turtunut.

Jokainen paikallishallinto on laatinut hätätilaa varten harjoituksen, jonka aikana sireenit soivat taukoamatta 20 minuutin ajan. Asukkaiden pitäisi hakeutua suojaan mutta harva jaksaa nähdä vaivaa.

Etelä-Koreassa on 19 000 pommisuojaa. Kymmenen miljoonan asukkaan Soulissa niitä on yli 3 200. Useat Soulin suojautumispaikoista sijaitsevat metroasemilla, parkkihalleissa tai jopa tietunneleissa. Ne on kuitenkin suunniteltu aikana, jolloin pohjoisella naapurilla ei vielä ollut – eikä koskaan pitänyt tulla olemaan – ydinasetta.

Etelä-Korean sisäministeriön jakamassa lehtisessä annetaan ohjeita senkin varalle. Ihmisten pitää maata maassa, pää poispäin pommin putoamispaikasta, pitää suu auki ja peittää silmät ja korvat. Vatsa ei saisi osua maahan – luultavasti siksi että tärinä ei vahingoittaisi sisäelimiä, The Washington Postissa arvioidaan. (siirryt toiseen palveluun)

Etelä-Korean sisäministeriön ohjeet kertovat, miten toimia ydiniskun aikana.
Etelä-Korean sisäministeriön ohjeet kertovat, miten toimia ydiniskun aikana.Kuvakaappaus Washington Postin toimittajan Anna Fifieldin Twitter-tililtä.

*Ohjeita on jaettu myös työpaikoilla. *Soulissa Samsungilla työskentelevä Park Hyojin kertoo, että heille on lähetetty yksinkertaiset ohjeet hätätilanteita varten. Toisaalta, joillain osastoilla asiasta ei ole puhuttu lainkaan.

– Osa työkavereitani vain nauroi. Ihmiset eivät ota tätä lainkaan tosissaan, Park sanoo

Niinpä kun sireenit soivat Soulissa elokuun lopulla keskiviikkona merkiksi kuvitellusta tulituksesta, harva kaupunkilainen muutti askeltensa suuntaa. Ihmiset kahviloissa ottivat uuden hörpyn kupistaan ja jatkoivat puhelimiensa tuijottamista.

Elokuvateattereista oli pakko poistua, koska näytös keskeytettiin. Poliisi yritti paimentaa ihmisiä hakemaan suojaa ja ohjasi autoja pysähtymään.

Moni oli haluton tottelemaan. Miksi vaivata päätään, kun naapuri on huutanut sutta jo vuosikymmeniä.

Mutta tilanne ei ole nyt kuten ennen. Useiden asiantuntijoiden mukaan Pohjois-Koreaa pitää nyt pitää ydinasevaltiona. Tänään lauantaina on Pohjois-Korean perustamisen päivä. Viime vuonna sitä juhlittiin ydinkokeella.

“Mutta entä sitten?” moni soulilainen sanoisi.

Tai kuten toimittaja Kangin äiti.

– En pelkää yhtään! Mutta kaipa me kaikki kuolisimme.

Eunkyung Jeong teki haastatteluja artikkelia varten. Lähteenä on käytetty myös The Hufftngton Postis ja Reutersia.

Lue lisää:

Tutustu suljetun Pohjois-Korean pääkaupungiin: Propaganda-autoja ja rapakuntoisia taloja – Raaputimme Pjongjangin kiiltokuvapintaa, katso mitä muuta paljastui