Kolme vuotta sitten irtisanottu Irmeli Haapakorpi-Valve: "Vuosi meni toipuessa, sitten tein jo kolmea työtä"

Postiin töihin palannut Irmeli Valve on yksi kahdeksasta, joita Yle on seurannut jo useamman vuoden ajan Elämää Postin jälkeen -sarjassa.

Työllisyys ja työttömyys
Irmeli Valve

Lokakuussa 2014 minut irtisanottiin ja työvelvoite loppui saman vuoden lopussa. Irtisanominen oli helpotus jaksamisen kannalta, vaikkei se kotona ensimmäisen vuoden aikana siltä tuntunutkaan. Vuosi 2015 meni itseä hoitaessa ja sitä miettiessä, mitä osa-aikaista työtä löytäisin.

Kävin fysioterapiassa ja muutaman kerran juttelemassa psykologin kanssa. Työstin vuosia kestänyttä stressiä ja varmaan pientä burnoutin alkuakin. Työvoimatoimiston sivuilla kävin katsomassa työpaikkoja, mutta sieltä en löytänyt mitään.

Lue Irmelin aiemmista vaiheista tästä.

*Vuonna 2016 alkoi löytyä uusia polkuja. *Stressi oli hävinnyt.

Irmeli Valve

Vuoden 2015 lopussa näin ilmoituksen rappusiivoojan paikasta. Aloitin helmikuussa. Siivosin kaksi kertaa viikossa, yhteensä 12 tuntia. Taloja oli yhdeksän. Työ ei ollut henkisesti raskasta, eikä tarvinnut ajatella mitään. Mutta työ oli kivaa, oli jotain tekemistä. Aluksi mietin, miten polvet ja selkä kestävät, mutta pian tuntui, että polvet enemminkin vahvistuivat kävelemisestä.

Olin heti energisempi. Mies sanoi kotona, että tuo on jo rasittavaa, kun olen taas yhtä energinen kuin aikaisemmin.

Irtisanomisen jälkeen minulta meni kaikki halu tehdä kotonakaan mitään, mitä rakastin. En askarrellut, ommellut, kutonut, tai maalannut. Hiljalleen työpaikan myötä virkkaaminen ja askartelu tulivat takaisin.

Tarvitsin kuitenkin lisää tekemistä. Halusin lisää rytmiä ja energiaa päivään, jotta saan enemmän tehtyä. Halusin osa-aikaisen työn, joka sopii yhteen karavaaniharrastuksen kanssa.

Irmeli Valve

Syyskuun alusta aloitin kiinteistösihteerinä isännöitsijätoimistossa. Tein korkeintaan 20 tuntia viikossa. Perjantai oli vapaa, jotta pääsimme matkailuauton kanssa nopeasti liikkeelle, kun mies tuli töistä.

Työ isännöitsijätoimistossa oli uutta, vaikka Postissakin tein budjetteja. Oli uudenlaisia ohjelmia, joita piti opetella. Kun Postissa sai uuden tehtävän, tuntui, että se piti oppia parissa päivässä. Samaa vaadin itseltäni, vaikka työnantajani sanoi, että se ei ole mahdollista. Oli vaikeaa hyväksyä sitä, että en heti osannut. Muutamassa kuukaudessa kiinteistösihteerin työt ja ohjelmat tulivat kuitenkin tutuiksi.

Työ isännöitsijätoimistossa oli myös vanhan unelman täyttymys. Kun Postissa vuonna 2005 oli yt-neuvottelut, suunnittelin lähteväni opiskelemaan isännöintiä, jos minut irtisanotaan. Katsoin jo valmiiksi kaikki koulutuspaikatkin. Silloin ei kuitenkaan tullut lähtö. Nyt sain katsoa senkin työn.

Minullahan olisi ollut mahdollisuus olla kotona ansiosidonnaisella työttömyysturvalla eläkeikään saakka. Monet sanovatkin, että olen tyhmä, kun menen töihin, vaikka kotona olemalla saisi melkein saman rahan.

En ajattele sitä itse noin. Työ antaa paljon. Se tuo lisää energiaa ja hyvän rytmin koko viikkoon. On mukava olla ihmisten kanssa tekemisissä, eikä kotona miettiä, mitä minä seuraavaksi tekisin. Sitäpaitsi on tällä taloudellisestikin merkitystä. Työ tuo kaivattuja lisäeuroja rakkaaseen karavaaniharrastukseen.

Keväällä 2017 oli kova meininki päällä. Työt eivät jääneet siivoukseen ja kiinteistösihteerin hommaan. Koska isännöintitoimistossa oli ruuhkaa, lopetin maaliskuussa rappusiivouksen. Ajattelin, että mennään kiinteistösihteerin pestillä. Sitten töitä tarjottiin Postista.

Irmeli Valve

Jouluna 2014 painoin Postin Korson toimipisteen oven kiinni, avatakseni sen uudelleen toukokuussa 2017. Sisään tullessa ajattelin, että paikka ei ollut millään lailla muuttunut. Se ei myöskään herättänyt minussa muita tunteita, kuin että tutussa paikassa on helppo aloittaa työt.

Työparini kanssa otimme yhteyttä asiakkaisiin, joilla oli kysyttävää, tai jotka eivät olleet tyytyväisiä asuntonsa postilaatikkoryhmittelyyn. Posti kokoaa postilaatikoita ryhmiksi, jotta jakelu sujuvoituisi.

Elokuun alussa siirryin Postissa uuteen projektiin. Lupasin hoitaa työtä kolme kuukautta nyt aluksi, minkä jälkeen arvioin taas tilanteeni.

Sinänsä oli kiva ottaa Postin hommia vastaan, koska ei tarvinnut opetella. Hyppäsi vaan ratsun selkään ja antoi mennä. Töitä teen keskimäärin 24 tuntia viikossa. Kesällä päätin, että en enää jatka kiinteistösihteerin tehtävässä.

Loppukevät oli aika rankka. Neljänä päivänä isännöintitoimistossa ja postin iltatyö päälle. Elimistöni oli kovilla. Kun teen paljon työtä, menee minulla helposti unet. Kun menin illalla kahdeksan jälkeen kotiin, asiat pyörivät edelleen mielessä. Sitten tein vielä karavaaniyhdistyksemme asioita: erilaisia paperihommia, kuten tervetulokirjeitä uusille jäsenille. Nukuin öisin tosi vähän. Koneisto pyöri ja pyöri, eikä pysähtynyt. Sitä vaan teki ja teki, eikä ollut väsynyt.

Tuntui samalta kuin Postissa ennen. Olen usein ajatellut, että ne Postissa tiesivät, että me hullut naiset teemme töitä, kun niitä oli. Tehtiin ja tehtiin. Koneisto ei pysähtynyt, ja sitä jotenkin poltti itsensä loppuun.

*Täytin juuri 63 ja voisin jäädä eläkkeelle, *mutta en koe itseäni eläkeläiseksi. Minulla on niin paljon kaikkea, ja kehitän sitä ympärilleni, etten jaksa pysähtyä. Sitten on eri asia, jos tulee jokin sairaus. Eläkkeen sijaan käytin uutta mahdollisuutta nostaa eläkettä varhennetusti. Se yhdessä työn ja työttömyyskorvauksen kanssa on minulle nyt taloudellisesti järkevin.

Olen sen luonteinen, että en pysty pysymään paikallani. Lähdemme joka perjantaina matkailuautolla jonnekin päin Suomea. Toissa kesänä matkailimme Euroopassa kuusi viikkoa. Tänä kesänä kuljimme viisi viikkoa kotimaassa, koska Kokemäellä oli iso kansainvälinen karavaanaritapaaminen, jota olimme mukana tekemässä. Olen myös alayhdistyksemme, eli SF Caravan matkailuautoilijat ry:n puheenjohtaja. Reissatessa tutustuu erilaisiin ihmisiin ja kuulee monenlaisia tarinoita. Ihmiset rikastuttavat elämää ja heiltä kuulemaansa voi soveltaa omaankin elämään.

Minä saan ihmisistä voimaa. Haluan olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. En voisi olla työssä, jossa ei näkisi ketään. Täytyy olla jonkinlainen kontakti ihmisiin, ei pelkkää koneella näpyttelyä.

Silloin, kun työtä on, sitä tehdään, ja työtähän on tarjolla vaikka kuinka paljon. Olen kiitollinen, että olen saanut viime vuosina kokeilla erilaisia töitä. Toivoisin, että olisin muutaman vuoden nuorempi. Sitä voisi ihan oikeasti ajatella uutta uraa. Toisaalta, ei ikä minua nytkään estä, voin vieläkin miettiä jotakin. Lokakuun lopussa kolmen kuukauden sopimukseni umpeutuu. Ei sitä koskaan tiedä, mitä silloin tapahtuu.

*Lue myös muiden kuulumiset: *

Eero Leino irtisanottiin Postista kolme vuotta sitten: “200 työhakemuksen kirjoittaminen oli kovaa työtä, muttei turhaa”

Kolme vuotta sitten irtisanottu Virva Takanen-Järvelin: “Mietin usein kuolemaa, mutta olen kiitollinen elämästä”

Mitä postilaisille on aiemmin tapahtunut, voit lukea täältä:

Elämää Postin jälkeen – Ylen juttusarjan ensimmäinen osa entisten postilaisten uudesta elämästä

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.