Sirpa Karjula: "Miksi ryhdyin sijaisvanhemmaksi vasta kuusikymppisenä?"

Sijaisvanhempi Sirpa Karjula on yksi kahdeksasta, joita Yle on seurannut jo useamman vuoden ajan Elämää Postin jälkeen -sarjassa.

Työllisyys ja työttömyys
Sirpa Karjula
Kuva: Pekka Tynell

Lähdin itse vapaaehtoisesti Postista huhtikuussa 2014. Olin jo pitkään miettinyt, miten pääsisin fiksusti lähtemään talosta, koska jakajan työ oli fyysisesti minulle liian raskasta. Ennen virallista lähtöä olin hankkinut itselleni jo toisen ammatin. Valmistuin koulunkäynnin ohjaajaksi vuonna 2013.

Lue Sirpan aiemmista vaiheista tästä.

Syksyllä 2015 mieheni ja minä kouluttauduimme sijaisvanhemmiksi. Sen työn aloitin maaliskuussa 2016. Meillä on ollut muutamia sijaislapsia ja myös tukilapsia. Siinä oppii paljon ja voi olla avuksi.

Olen kovin tyytyväinen. Minulle on käynyt hyvin Postin jälkeen. Usein ajattelen, että miksi emme ryhtyneet sijaisvanhemmiksi jo aiemmin.

Sirpan seuraamisen päätämme tähän, koska hänen työnsä sijaisvanhempana kuuluu vaitiolovelvollisuuden piiriin.

Lue myös muiden postilaisten kuulumisia:

Eero Leino irtisanottiin Postista kolme vuotta sitten: “200 työhakemuksen kirjoittaminen oli kovaa työtä, muttei turhaa”

Kolme vuotta sitten irtisanottu Irmeli Haapakorpi-Valve: "Vuosi meni toipuessa, sitten tein jo kolmea työtä"

Kolme vuotta sitten irtisanottu Virva Takanen-Järvelin: “Mietin usein kuolemaa, mutta olen kiitollinen elämästä”

Kata Ahonen irtisanottiin Postista vuonna 2014: “Yrittäminen romutti talouden, mutta periksi en anna”

Tuomo Käyrä lähti Postista vuonna 2014: “Näytin itselleni, että minusta on vielä opiskelijaksi”

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.