Omasta työpisteestä luopuminen parantaa avokonttorissa viihtymistä, mutta voi lisätä työntekijöiden riitoja

Tarve omaan reviiriin pysyy, vaikka työpiste vaihtuisi päivittäin.

työelämä
Toimistotyöskentelyä.
AOP

Avo- ja maisemakonttorit ovat jo arkipäivää suurelle osalle toimistotyöläisistä. Usein niissä on nimetyt henkilökohtaiset työpisteet. Oma paikka, jonka voi koristella huonekasvein tai lasten ja lemmikkieläinten valokuvin.

Yhä useammalla työpaikalla ollaan kuitenkin luopumassa omista työpisteistä työtehtävän mukaan vaihtuviin työpisteisiin. Muutos voi olla monelle stressaava.

– Ympäristöpsykologiassa on todettu, että ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve omaan reviiriin. Työntekijällä on tarve kokea, että jossain on hänen oma paikkansa, sanoo Turun ammattikorkeakoulun tutkija, psykologi Annu Haapakangas.

Oma työpiste ei ole onnen tae

Haapakangas on tutkinut pitkään työntekijöiden kokemuksia avo- ja monitilatoimistoissa.

– Tutkimusten mukaan vaihtuvat työpisteet ovat parempia kun verrataan avokonttoreihin, joissa on nimetyt paikat. Työympäristöön ja -rauhaan ollaan tyytyväisempiä, ja yhteistyömahdollisuuksiinkin.

Päinvastoin kuin voisi luulla, omasta työpisteestä luopuminen voi lisätä työntekijän vaikutusmahdollisuuksia.

– Kun työpisteet ovat vaihtuvia, työntekijä ei ole niin paljon maisemakonttorin häiriötekijöiden kuten melun armoilla. Jos ei pysty keskittymään, niin voi siirtyä rauhallisempaan paikkaan tai hiljaisiin työtiloihin, tutkija Annu Haapakangas kuvailee.

Jotta vaihtuvien työpisteiden hyvät vaikutukset pääsisivät esiin, on monitilatoimistoon luotava hyvät pelisäännöt ja mahdollisista ongelmista on voitava keskustella.

Miksi valitsemme aina saman istuinpaikan?

Meillä ihmisillä on taipumus rutiineihin. Työmatkalla istumme aina samassa paikassa bussissa, kokoushuoneessa valitsemme mieluiten saman istuinpaikan kuin eilenkin. Myös vaihtuvista työpisteistä osa tuntuu enemmän omalta.

– Ihmiset kiinnittävät huomiota eri asioihin. Joku haluaa istua ikkunan ääressä, toiselle on tärkeää, ettei kukaan kulje selän takana. Kun valittu paikka on mieluinen, siihen asettuminen ei vaadi niin paljon energiaa.

Pysyvyys istumajärjestyksessä tuo turvallisuudentunnetta. Bolognan yliopistossa tehdyn tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan yliopisto-opiskelijat käyttivät luentosalin alueesta vain noin 2,5 prosenttia.

Tutkijoiden mukaan ennakoitavissa oleva järjestys auttaa kontrolloimaan ympäristöä ja ennakoimana muiden ihmisten käytöstä. Tämä puolestaan vähensi stressiä.

– Toimisto ei ole neutraali paikka. On hyväkin, että siihen syntyy jonkinlainen tunnesuhde. Joku työpiste vaan tuntuu enemmän omalta, Haapakangas sanoo.

Työ tiimityö, pienoismalleilla toteutettu.
David Gilliver / AOP

Eka toimistolla, eka parhaalla paikalla

Niitä parhaita työpisteitä on kuitenkin aina rajoitetusti. Aikaisin toimistolle tulevat ehtivät oikeasti valita paikkansa, myöhemmin saapuvila valikoima on pienempi.

Tuleeko toimistosta joka-aamuinen kilpajuoksuareena? Ja joutuuko työpisteen aina siivoamaan sottapyttykollegan eilisistä leivänmuruista?

– Nämä ovat juuri niitä asioita, joihin pitää sopia pelisäännöt, koska ne ärsyttävät ihmisiä.

Kilpailu paikoista voi johtaa riitaan

Loppujen lopuksi aikuisetkin ovat vähän kuin lapsia hiekkalaatikolla: jos joku aina vie sen parhaan punaisen lapion, niin paha mielihän siitä muille tulee.

– Tutkimusten mukaan tällaisissa toimistoissa esiintyy hieman enemmän konflikteja. Jos pelisäännöt eivät ole selvät tai niistä ei pystytä puhumaan, voi tulla väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia, tutkija Annu Haapakangas muistuttaa.

Oma nimetty työpaikka on tuonut tunteen, että ihminen on tärkeä ja arvostettu. Siksi pysyvistä työpisteistä luopumiseen liittyy paljon vastustusta. Muutos vaatii johtajilta tarkkaa psykologista silmää ja keskustelutaitoja.

– Jos työntekijälle tulee tunne, että mahdunko mä tänään sinne, se on työhön ja työyhteisöön sitoutumisen kannalta huono tilanne. Sellaista ei saisi päästä syntymään.