Koe uusi yle.fi

Ruotsalaisen toimittajan mielestä Mannerheim ja Hitler oli valettu samasta muotista – "Naiivia, ylilyönti, kärjistys", sanovat suomalaistutkijat

Ruotsalaistoimittaja kohahduttaa jälleen näkemyksillään Mannerheimista. Tällä viikolla julkaistussa artikkelissa hän rinnastaa Mannerheimin Hitleriin.

Carl Gustaf Emil Mannerheim
Jatkosota. Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler vierailulla Suomessa marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivänä. Marsalkka Wilhelm Keitel, Adolf Hitler, Carl Gustaf Emil Mannerheim ja presidentti Risto Ryti
SA-kuva

Voiko marsalkka Carl Gustav Mannerheimin nähdä Hitlerin veroisena sotarikollisena? Voi, väittää ruotsalainen toimittaja Henrik Arnstad, joka on kohauttanut tulkinnoillaan Suomen historiasta ennenkin.

Suomalaiset historian tutkijat Henrik Meinander ja Oula Silvennoinen pitävät Arnstadin näkemyksiä liioiteltuina. Molempien mielestä Arnstadin tutkimus Suomen historiasta on ongelmallista, koska hän ei osaa suomea eikä kykene omaksumaan suomalaista lähdemateriaalia tai kaikkea tutkimusta.

Arnstad puhuu Mannerheimista mini-Hitlerinä. Väite on julkaistu viime tiistaina yhdessä Ruotsin suurimmassa päivälehdessä, Göteborgs-Postenissa (siirryt toiseen palveluun).

Hän esittää tulkintansa ruotsalaisen populäärihistorioitsijan Herman Lindqvistin tuoreen Mannerheim-kirjan Mannerheim, Marsken – masken – myten -arvostelun yhteydessä.

Hän koskettelee arvostelussaan myös diplomaatti Dag Sebastian Ahlanderin ja suomalaistutkija Henrik Meinanderin tänä vuonna ilmestyneitä Mannerheim-kirjoja.

"Maailmassa oli joukko mini-Hitlereitä"

Arnstad kirjoittaa:

Ehkä voisi puhua joukosta sodanvälisiä mini-Hitlereitä, jotka olivat Adolf Hitlerin varjossa? Usein he kuuluivat perinteiseen oikeistoon, auktoritaariseen konservatismiin.

Euroopan demokratian vastaiset johtajat, kenraalit ja kuninkaat tekivät kammottavia rikoksia ja osallistuivat natsien barbariaan. Näiden mini-Hitlerien muistoa valvovat nationalistit, jotka levittävät propagandavalheita ja kiistävät epämiellyttäviä totuuksia.

Arnstad väittää, että tavallinen suomalainen ei tunne maansa historiaa Saksan liittolaisena. Historian tutkija Henrik Meinander ei osta väitettä.

– Luulen, että Arnstadin on vaikea ymmärtää sitä, että tilanne oli Suomelle niin hengenvaarallinen, että oli pakko valita aseveljeys Saksan kanssa, jotta voitaisiin välttää Neuvostoliiton miehitys, sanoo Henrik Meinander.

Suomalaisessa historiankirjoituksessa liittoutuminen Saksan kanssa nähdään reaalipolitiikkana. Arnstadin ajattelussa Suomi oli valmis omaksumaan ääriajattelua.

"Ei ensimmäinen kohu"

Arnstad on ennenkin kohauttanut lausunnoillaan Suomen historiasta. Hän esiintyy mieluummin tutkijana ja historioitsijana kuin toimittajana. Hän kertoo olevansa filosofian kandidaatti.

Ruotsidemokraatit ovat kyseenalaistaneet hänen koulutuksensa.

Arnstad on sanonut, että Suomi valehtelee natsimenneisyydestään (siirryt toiseen palveluun), eikä myönnä liittolaissuhdettaan natsi-Saksaan. Hän on myös toivonut, että Suomen ulkoministeriön virkamiehet lähetettäisiin historian peruskurssille (siirryt toiseen palveluun).

Kaiken kaikkiaan hän kyseenalaistaa suomalaisten tietämyksen historiastaan. Yle tavoitti Arnstadin puhelimitse.

Eihän Suomessa ole mikään salaisuus, että olimme Saksan liittolaisia tai että meillä keskitysleirejä?

– Ja silti sanot, että on kiistanalaista kutsua häntä mini-Hitleriksi? Eihän sen loogisesti pitäisi olla niin? Hän oli Hitler, josta voi poistaa kolme nollaa. Hän ei murhannut miljoonia vaan tuhansia, sanoo Arnstad.

Historian tutkija Silvennoinen pitää lukuja liioiteltuina. Keskitys- ja siirtoleirien sekä Einsatzkommando Finnlandin uhriluvut yhteensä voisivat nousta tuhansiin.

"Ei Berliinissä voisi olla Hitlerstraßea"

Arnstad vie mini-Hitler-ajatuksensa vielä pidemmälle. Hänen mielestään ei pitäisi edes olla kiistanalaista kutsua Mannerheimia mini-Hitleriksi.

– Ei Berliinissä voisi olla Hitlerstraßea tai Hitler-patsasta, se on mahdotonta, mutta Helsingissä on Mannerheimintie ja Mannerheimin ratsastajapatsas.

Suomalaistutkijoiden mielestä rinnastus on ylilyönti. Silvennoinen kuvaa sitä toimittajan kärjistykseksi. Meinanderin mielestä Arnstad ei edes ole tutkija, ja hänen näkemyksensä ovat naiiveja.

– Tämä on erinomainen esimerkki historiapolitiikasta. Toinen maailmansota on klassinen lyömäase, Meinander sanoo.

"En ole kiinnostunut otsikoista"

Mutta mikä on saanut ruotsalaisen toimittajan kiinnostumaan Suomen historiasta, ja miksi hän haluaa rinnastaa Mannerheimin Hitleriin, kun tietää väitteen hyvin kiistanalaiseksi? Haluaako hän otsikoihin?

– En todellakaan ole kiinnostunut otsikoista. Historioitsijana haluan perata 1900-luvun kiinnostavinta historiaa. Suomen historiassa on kaikki se, mikä historioitsijalle on jännittävintä: jyrkkiä kiistoja, traumaattisia kokemuksia, yrityksiä parantaa haavat, sanoo Arnstad.

Hän selittää kiinnostuksensa Suomeen syntyneen, kun hän on perehtynyt Ruotsin sodanaikaiseen historiaan. Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on arvostellut Arnstadin kirjan (siirryt toiseen palveluun) Spelaren Christian Günther. Sverige under andra världskriget.

"Suomen ja natsi-Saksan yhteistyö trauma Ruotsille"

Ruotsin historiasta ei Henrik Arnstadin mukaan voi puhua voi puhua ilman Suomea.

– 1940-luvulla ruotsalaiset poliitikot ymmärtävät, että Suomi aikoo liittoutua natsi-Saksan kanssa. Se on valtava trauma.

– Mietitään, mitä Ruotsin pitäisi tehdä nyt? Pitäisikö Ruotsinkin liittoutua natsi-Saksan kanssa ja hylätä liittoutumattomuutensa tai lähentyä juutalaisbolshevismia?

Arnstadin mukaan kysymys herätti valtavan keskustelun. Oikeisto pelkäsi, että Suomi menisi Ruotsin edelle.

– Tuleeko Suomesta Pohjoismaiden johtava valta? Jäisikö Ruotsi kakkossijalle, kun Suomi ja Saksa voittavat Neuvostoliiton parissa viikossa. Mitä Ruotsista jää jäljelle?

"Mannerheim syyllistyi sotarikoksiin"

Arnstad korostaa, että maailmasta löytyi valtioita, jotka olivat valmiita liittoutumaan natsi-Saksan kanssa. Hänen mielestään Suomen lisäksi Japanilla, Itävallalla ja Italialla on ollut vaikeuksia käsitellä yhteyttään Hitleriin.

Hän huomauttaa, että liittoutumisissa oli mukana innokkaita kenraaleja, kuninkaita ja poliitikkoja. Hänen mielestään Suomessa tämä innokas fasisti oli Mannerheim.

– Nämä henkilöt liittoutuivat tavalla tai toisella Hitlerin kanssa toisen maailmansodan aikana ja syyllistyvät aika kammottaviin sotarikoksiin, usein yhteistyössä natsien kanssa. Mutta toisen maailmansodan jälkeen olemme keskittyneet fasismiin ja bolshevismiin. Hitleristä ja Stalinista on tullut historiamme roistoja.

Voiko Arnstadin ajattelussa olla totuuden siemen?

Onko ruotsalaisen toimittajan näkemyksessä Mannerheimista sitten mitään lihaa luiden päälle?

– Häivä sikäli, että Suomi oli Saksan liittolainen, sanoo historian tutkija Henrik Meinander.

Hänen mielestään Arnstadin tulkinnat perustuvat tutkimuksiin, joita on julkaistu ruotsiksi ja englanniksi. Hän kehottaa Arnstadia tutustumaan suomalaiseen tutkimukseen seikkaperäisemmin.

– En usko, että kukaan suomalainen toimittaja lähtisi esittämään varmoja mielipiteitä tai tulkintoja toisen maan historiankirjoituksesta, jos ei tunne sitä kunnolla.

Hän mainitsee nykytutkijoista Oula Silvennoisen lisäksi Ville Kivimäen ja Mirkka Danielsbackan tutkimukset.

– Mutta ne ovat pääosin suomen kielellä, siinä on se ongelma.

Arnstad puolestaan ei usko, että suomenkielisessä tutkimuksessa olisi mitään maagista tietoa, jota hän ei ole kyennyt omaksumaan muista lähteistä.

"Mannerheimilla oli vastuunsa"

Silvennoiselta löytyy jonkin verran ymmärtämystä Arnstadin ajatuksille.

– Jos taustalla on ajatus, että Hitler ja hänen hallintonsa löysivät muualta Euroopasta runsain mitoin ihmisiä, jotka eivät olleet kansallissosialisteja, mutta olivat valmiita marssimaan mukana, tukemaan heitä ja liittoutumaan heidän kanssaan, niin siinä mielessä sen voi ymmärtää, Silvennoinen sanoo.

Hän huomauttaa lisäksi, että Mannerheimilla oli vastuu sotienaikaisista tapahtumista. Puolustusvoimien ylipäällikkönä hän oli institutionaalisessa vastuussa alaistensa toimista, mukaan lukien sotavankien harkitusta surmaamisesta.

Silvennoinen korostaa kuitenkin, että Mannerheimin ajattelun ja fasistien välille ei voi vetää yhdysmerkkejä. Hänen mielestään mikään, mitä Mannerheimin poliittisesta ajattelusta tiedetään, ei viittaa fasismiin.

– Mannerheim oli oman aikansa ja oman taustansa tuote, aristokraatti, antikommunisti, todennäköisesti demokratiaan epäluuloisesti suhtautuva autoritaari, mutta ei hänestä fasistisia saa, sanoo Silvennoinen.

Periaatteessa sekä Meinander että Silvennoinen toivottavat puheenvuorot Mannerheimista tervetulleeksi, mutta toivovat, että ne perustuvat lähdeaineiston kriittiseen tarkasteluun, joka mahdollistaa analyyttiset johtopäätökset.