yle.fi-etusivu

"Toto ei koskaan näytä huteja" – tryffelikoiralle palkaksi nami, emännälle tryffeli

Kuten muidenkien sienien osalta, syksy on tryffeliharrastajien sesonkiaikaa. Tryffelikoira Toto menee suorastaan "tiloihin", kun se pääsee "tryffelimestoille".

Tryffelikoira
Tryffelikoira kaivaa kuoppaa

Hämeenlinna

Jos hämeenlinnalainen Aino Krohn saisi päättää, hänen lagotto romagnolonsa eli Toto-koiransa olisi ehdottomasti Suomen paras tryffelikoira. Kymmenvuotiaan Toton kirsu on huippuluokkaa.

– Toto ei koskaan näytä huteja. Mutta usein voi olla niin, että jos on alkusesonki, tryffelit ovat niin pieniä, että minun silmäni eivät niitä sitten erota, ja silloin ne menevät parempiin suihin, Krohn sanoo.

Koirallekin tryffeli siis maistuu. Siksi Krohn pyrkiikin nopeasti paikalle, kun Toto saa vainun ja alkaa kaivaa maata. Muuten Krohn jää ilman arvokkaita tryffeleitä.

Toton nenä aloittaa työt oitis, kun kaksikko saapuu "tryffelimestoille", kuten Krohn tryffeliapajia kutsuu. Koiran nenä hakeutuu aluskasvillisuuteen ja nuuskutus alkaa. Tällä kertaa olemme puistomaisella kaistaleella Hämeenlinnassa, mutta sen tarkemmin Krohn ei halua "mestojaan" paljastaa.

Toto risteilee puun juurelta toiselle ja ottaa mittaa ruohikkoisesta maastosta.

– Se haistelee niin kovasti, että sen nenästä kuuluu jännä koliseva ääni, jonka jälkeen se alkaa kaivaa maata. Ja siinä vaiheessa yleensä minä otan Toton pois sieltä kuopalta. Toto saa namin, jos sieltä löytyy tryffeli, ja minä saan sen tryffelin.

Totolle palkka, Ainolle herkku

Toto on tehnyt tänä syksynä jo tryffelilöytöjä, joskin viileä ja osin liian kostea kesä on myöhästyttänyt tryffelikautta. Sopivan lämmin ja sopivan kostea syksy ehtisi vielä pulskistaa tryffeleitä.

– Viime syksy oli hirveän huono sesonki. Saatiin aika vähän tryffeleitä. Nytkin, mitä ollaan toistaiseksi löydetty, niin tryffelit ovat aivan pieniä ja aika matoisia.

Aino Krohnin jutellessa Toto jatkaa työtään. Kohta nuuskutus tuottaa tulosta, ja Toto alkaa kaivaa maata oikealla etutassullaan. Aino Krohn kiirehtii nopeasti paikalle. Krohn ottaa nopeasti esiin lapionsa – maasta tosiaankin löytyy tryffeli, joka tosin ei ole koolla pilattu.

Tryffeleiden koosta taitaa enemmänkin olla huolissaan Krohn kuin Toto. Oli tryffeli iso tai pieni, Toto saa palkan.

Tryffeliretkellä Toto ei juuri muusta välitä kuin tryffeleiden etsimisestä ja palkan hotkaisemisesta parempiin suihin. Edes rapsutukset eivät kelpaa.

Nainen "pakkaa" koiran auton takakonttiin
Toto ja Aino Krohn lähdössä tryffeliretkelle.Tiina Kokko / Yle

– Toto menee ihan tiloihin. Toto jaksaisi kaivaa tunteja. Se on vaan sille niin tärkeätä. Vaikka sillä on jo ikää, olen ajatellut, että niin kauan kuin se tekee tätä mielellään, niin ilman muuta käydään (etsimässä tryffeleitä), Krohn sanoo.

Totosta näkee, että etsintä on sille tärkeää, mutta välillä koira tarvitsee myös lepoa.

– Nenätyöskentely on hirveän väsyttävää. Sanotaan, että puoli tuntia nenätyöskentelyä vastaa kahden tunnin lenkkiä. Ja koska nämä minun koirani tykkäävät tästä niin hirveästi, mun mielestä on hienoa, että ne pääsevät omaa viettiänsä toteuttamaan.

Tryffelikoirilla on oma tyylinsä

Aino Krohnilla on kolme lagotto romagnoloa. Uros Toton lisäksi saman katon alla asustavat nartut Rita ja Lola. Krohn on kouluttanut Toton tryffelikoiraksi pennusta pitäen.

Nainen ja tryffelikoira menossa tryffeliretkelle
Kohta nenä saa töitä.Tiina Kokko / Yle

– Kun Toto alkoi olla yhtään koulutettavassa iässä nenätyöskentelyyn, laitoin tryffeliöljyä pieniin pumpulipalleroihin ja suljin ne filmipurkkeihin, joiden kannessa oli reikiä. Niitä piiloteltiin sitten kotona sohvatyynyjen taakse ja mattojen alle, ja aina Toto sai namipalkan, kun se löysi (purkin).

Taitava tryffelikoira Toto on Krohnin mukaan näyttänyt esimerkkiä Ritalle ja Lolalle, jotka nekin mielellään lähtevät tryffeliretkelle. Tosin ne eivät ehkä ole yhtä pitkäjänteisiä kuin Toto.

Koirilla on myös erilainen tapa merkata tryffelilöytönsä. Ainakin Krohnin koirilla.

– Toto kaivaa ja kaivaa. Se joskus kaivaa niin uutterasti, että tryffeli saattaa lentää puolentoista metrin päähän ja sitten me kilpaan katsotaan, että kumpi sen saa.

Toto kaivaa myös isoja kuoppia.

Nainen ja tryffelikoira etsivät tryffeleitä
Nyt tärppäsi.Tiina Kokko / Yle

– Minulla on aina valtava työ niiden kuoppien täyttämisessä.

Ritalla puolestaan on aivan toinen tyyli, kun se löytää tryffelin.

– Rita tekee sen hyvin naisellisella tavalla. Se sipsuttelee ja pistää aina silloin tällöin nenänsä kiinni maahan. Jos siinä ei ole mitään, jatkaa matkaa. Sitten kun se löytää tryffelin, se hienon naisen tavoin sipsuttaa toisella tassulla maan pintaa ja se tryffeli on aina täsmälleen siinä.

Ennätysvuonna yli viisi kiloa tryffeleitä

Parhaimpana vuonna Aino Krohn ja Toto ovat löytäneet viisi ja puoli kiloa tryffeleitä. Suurin tryffeli, jonka kaksikko on maan kätköistä kaivanut, on painanut noin 50 grammaa. Mutta jos edes 30-grammaisia löytyisi, niin se olisi jo mainio juttu, Krohn toivoo.

Nainen pitelee kädessä lasipurkkia, jossa tryffeleitä
Tänä vuonna tryffelit ovat olleet pienehköjä.Tiina Kokko / Yle

Toto, Rita, Lola ja Aino Krohn etsivät ja löytävät tryffeleitä pääasiassa Hämeenlinnan seudulta, mutta on ryhmä tehnyt löytöjä muualtakin. Juvan Tryffelikeskus on listannut nettisivuilleen suomalaispaikkakunnat (siirryt toiseen palveluun), joilta on löytynyt luonnonmukaisia tryffeleitä. Paikkakuntia on parikymmentä.

Löytöjä on tehty muun muassa Varsinais-Suomessa ja Joensuussa.