1. yle.fi
  2. Uutiset

Sotavankileiri loi varjonsa valoisaan Ajokseen

Jatkosodan aikana Ajoksen saarella Kemissä toimi Suomen suurin sotavankileiri.

historia
Yleiskuva jatkosodan aikana Kemin Ajoksessa olleesta sotavankileiri yhdeksästä.
Yleiskuva sotavankileiri 9:stä. SA-kuva on esillä myös Ajos-aiheisessa valokuvanäyttelyssä.SA-kuva

Kemiläisestä Ajoksen kaupunginosasta kertova valokuvanäyttely kantaa nimeä "Ajos – valon ja varjon saari". Tuon varjon tuo saarella vuosina 1941–1944 toiminut sotavankileiri.

– Tältä pohjalta syntyi valokuvanäyttelyn nimi, sanoo valokuvien keräysryhmässä keskeisessä roolissa ollut Marketta Korrensalo.

Jatkosodan aikana Ajoksessa sijaitsi sotavankileiri (svl 9), joka oli kaavailtu viidelletuhannelle sotavangille. Vankimäärä ei koskaan noussut aiotulle enimmäistasolle, mutta oli reilusti yli neljäntuhannen.

Tuhansien sotavankien leiri

Jatkosodan alettua kesällä 1941 perustettiin sotavankileirejä eri puolille Suomea. Leireistä yksi sijoitettiin Kemin kupeeseen, Ajoksen saareen.

Synkimpiä hetkiä Ajoksen leirille elettiin jatkosodan ensimmäisen talven aikana. Hyökkäysvaiheessa saatujen sotavankien määrä nousi ennakoitua korkeammaksi eikä sotavankileireillä pystytty vastaamaan vankimäärän esittämään haasteeseen.

Sotavankileiri 9:ssä vankien määrä kasvoi vuoden 1941 loppuun mennessä nollasta lähes 4 300:aan. Heistä hiukan alle 2 500 oli sijoitettuna Ajoksen pääleirille ja loput, hiukan runsaat 1 800 alaleireille.

Alaleirejä oli eri puolilla Lapin lääniä siellä, missä sotavankien työvoimaa hyödynnettiin. Pohjoisin alaleiri sijaitsi Kilpisjärven tietyömaalla, viidensadan kilometrin päässä pääleiristä. Tietyömaiden lisäksi vankeja käytettiin muun muassa ratatöissä ja metsäsavotoilla.

Kylmyys ja aliravitsemus

Sotavankileirin ensimmäinen talvi muodostui monelle vangille kohtalokkaaksi. Marraskuun 1941 ja helmikuun 1942 välillä leirillä kuoli yli tuhat sotavankia. Synkin kuukausi oli helmikuu 1942, jolloin kuoli keskimäärin kaksitoista vankia joka ikinen päivä.

Valtaosa vangeista menehtyi kylmyyden ja aliravitsemuksen seurauksena. Ravinto- ja varustetilanteen parantumisen myötä kuolleisuus asettui pääosin kolmenkymmenen ja viidenkymmenen kuukausitasolle.

Ajoksen leirin, svl 9:n kuolleisuus oli samalla tasolla kuin muillakin Suomen sotavankileireillä. Ajoksen leirin hautausmaalle on pystytetty muistokivi, jonka mukaan sinne on haudattu 1648 neuvostoliittolaista sotilasta. Lisäksi paikalla on taulu, johon on kirjoitettu kaikkien menehtyneiden nimet.

Kuolleille sotavangeille omistettu muistomerkki Ajoksessa. "Tähän on haudattu 1648 neuvostoliittolaista sotavankia."
Kimmo Hiltula / Yle

Aurinkoisempi Ajos

Sotavankileirin aika kattaa vain kolmen vuoden jakson 1920-luvulla syntyneen Ajoksen kaupunginosan historiasta. Perinnekeruuryhmän kemiläisestä kaupunginosasta löytämät vanhat valokuvat kertovatkin aurinkoisista kesäpäivistä meren rannalla, yhteisistä juhlista, arjesta idyllisessä puutaloyhteisössä sekä työnteosta Ajoksen syväsatamassa sekä läheisessä Veitsiluodon puunjalostuslaitoksessa.

– Meri, uiminen ja kalastaminen olivat tärkeitä asioita lapsuuden Ajoksessa. Me lapset saatoimme käydä päivän aikana uimassa kymmenenkin kertaa, muistelee lapsuutensa ja nuoruutensa Ajoksessa viettänyt Marketta Korrensalo.

– Enkä taida tuntea yhtään ajoslaista, joka ei kalastaisi kesällä tai talvella, hän lisää.

Takavuosien Ajoksen elämää sävyttivät myös vieraat. Kemiläiset muista kaupunginosista tulivat viettämään kesäpäiviään uimarannalle Puidenpuuttuman kohdalle.

Syväsatamassa lastattavana olleiden laivojen miehistö tuli ajoslaisille lapsille tutuiksi.

– Merimiehet kulkivat kaupunkiin samassa linja-autossa kuin me koululaisetkin. Toisaalta osa merimiehistä saattoi tulla oleilemaan aitaamattomalle pihalle, kertoo Korrensalo.

– Siinä saatiin me kansainvälisyyskasvatus kuin huomaamatta, Korrensalo naurahtaa.

Yleiskuva Ajos-valokuvanäyttelystä. Pääosassa merellisyys ja yhteisöllisyys.
Kimmo Hiltula / Yle

Museolle materiaalia

Perinnekeruuryhmä toimi Kivalo-opiston suojissa neljän vuoden ajan, jonka aikana Ajoksesta saatiin kerättyä yli viisisataa valokuvaa. Kemin historiallinen museo digitalisoi kaikki kuvat ja sai sähköiset versiot arkistoonsa.

– Näistä kuvista korkeintaan muutama olisi päätynyt museon arkistoon ilman keruuta, sanoo intendentti Helka Savikuja Kemin historiallisesta museosta.

2000-luvun aikana Kivalo-opiston siipien suojissa on järjestetty kolme keruuta, jotka ovat koskeneet Sysimön, Juurakon ja Laitakarin sahayhteisöjä. Ne kaikki olivat liitoksissa Kemi-yhtiöön, toisin kuin Ajos.

– Näistä jokaisesta on tehty museolle valokuvanäyttely, jotka ovat olleet todella suosittuja, kertoo Savikuja.

Ajos – Valon ja varjon saari -valokuvanäyttelyssä on esillä kaikki keräyksessä hankitut kuvat. Näyttely on nähtävissä Kemin historiallisessa museossa vuoden loppuun asti.

Kuvista ja muisteluista koostuva Ajos-kirja julkaistaan vuoden 2017 aikana.

Lähteet: Ari Leskinen: Neuvostoliittolaisten sotavankien kuolleisuus sotavankileiri n:o 9 alaisissa vankimuodostelmissa 1941-1944 (Jatuli XXI)

Ajos - Valon ja varjon saari -valokuvanäyttelyn kuvatekstit

Lue seuraavaksi