1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. rikoskirjallisuus

Marko Kilven kolumni: Elämällä on uskottavuusongelma

Elämä muuttuu koko ajan niin merkilliseksi ja uskomattomaksi, että mieli torjuu sitä jo tahdottomastikin. Todellisuus muuttuu fiktioksi, pohtii Marko Kilpi kirjailijan kohtaamia uskottavuusongelmia.

Kolumnisti Marko Kilpi Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Kirjailijana oleminen on toisinaan vaikeaa. Jäätyneitä ruusuja oli esikoisromaanini. Siitä on tasan kymmenen vuotta. Kustantajat pitivät tarinan ongelmana sen epäuskottavuutta. Ei Suomessa sellaisia voi tapahtua, mitä kirjassa kuvailtiin. Sitten tapahtui jotain. Nuori mies käveli Myyrmannin ostoskeskukseen ja räjäytti itsensä.

Yhdessä pamauksessa tuo tarina muuttui epäuskottavasta äärimmäisen uskottavaksi ja vieläpä polttavan ajankohtaiseksi. Tilanteen viimeisteli vielä Suomen ensimmäinen koulusurma Jokelassa, jonka jälkeen mikään ei ollut enää kuin ennen.

Kun tarina vielä palkittiin Vuoden johtolanka -palkinnolla, tuli myöhemmin eräs kustannuspäällikkö kertomaan, kuinka hän oli löytänyt Jäätyneiden ruusujen käsikirjoituksen paperikasoistaan hänen hylkäysleimalla varustettuna. Eipä olisi uskonut, tuumasi mies hämmentyneenä. Epäuskottavaa todellakin.

Kymmenen vuoden jälkeen piehtaroin edelleen saman ongelman kanssa. Viimeisimmän kirjani kanssa useampikin toimittaja on epäillyt Undertakerin päähahmon uskottavuutta. Nuhteettoman perheenisän ja hautausurakoitsijan pinnan alla piileksii ammattirikollinen. Näin tapahtuu huolimatta kaikesta siitä, mitä varsinkin viime vuosina Suomessa on tapahtunut. Koulusurmien lisäksi Auerin ja Aarnion tapausten tiimoilta pyyhitään vielä pitkään fiktiolla lattioita.

Ennen uskottavuusongelman aiheutti se, ettei meillä tapahtunut mitään, nyt saman ongelman aiheuttaa se, että meillä tapahtuu liian paljon ja niin järkyttäviä asioita, ettei niitä tahdo ymmärtää. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut todella paljon.

Turun tapauksen kohdalla moni julkisuudessa paljon keskustelua käyvä ajattelija julisti, ettei kyseessä voi olla terroriteko, vaikka kuinka torilla Allahia huudettiin ja ihmisiä umpimähkään puukotettiin. Näin siitä huolimatta, vaikka tapahtuma oli jo hyvän aikaa sitten tapahtunut ja tosiseikat olivat kaikkien saavutettavissa.

Poliisin pitää pysytellä faktoissa ja varsinkin totuudessa. Kun olet poliisikirjailija, sinulta odotetaan jotain samanlaista. Tarinoiden on oltava mahdollisimman uskottavia ja faktat kohdillaan pienempiä yksityiskohtia myöten. Useasti minulta tentataan, kuinka totta tapahtumat ovat ja vaikka kuinka paljon yrittää vakuutella, että kyse on fiktiosta. Yritän kysyjille muistuttaa, että minulla pitäisi olla kirjailijana samanlainen oikeus fiktioon kuin muillakin kirjailijoilla, mutta selityksiä ei uskota. Pitäisi siis olla jo lähtökohtaisesti selvää, että epäuskottavuus on viimeinen asia, johon kirjoittamisessani sorrun. Mutta ei. Suo siellä, vetelä täällä.

Ongelma ei ole kirjailijan. Se on elämän ongelma. Se muuttuu koko ajan niin merkilliseksi ja uskomattomaksi, että mieli torjuu sitä jo tahdottomastikin. Todellisuus muuttuu fiktioksi. On helpompi tarrautua menneeseen ja uskotella itselleen, että kaikki on hyvin. Kaikki on niin kuin ennenkin. Sellainen totuuden kieltäminen, mitä Turunkin kohdalla tapahtui, voi olla hetken aikaa toimiva suojautumiskeino, mutta kuinka pitkälle sillä selviää tällaisessa maailmassa? Miten paljon ihmisten elämä perustuukaan totuuden kieltämiseen? Täysin kuviteltuun? Fiktioon? Epäuskottavana pidettävään?

Poliisina elää jatkuvasti näköalapaikalla, josta näkee tulevat ongelmat yhteiskunnassa pitkän matkan päästä. Kun niistä kertoo kirjailijana, toiset pitävät sitä epäuskottavana. Liian monta kertaa tilanne on osoittautunut täysin toisenlaiseksi. Ikävä kyllä liian monesti on pitänyt tapahtua jotain, joka on meidät väkisinkin pysäyttänyt. Silloin on todellisuus ottanut kiinni kuvitelman ja paahtanut rajusti vielä ohi. Kun eletään maailmassa, jossa lähinnä mikä tahansa on mahdollista minä hetkenä hyvänsä, on lopulta todella vähän asioita, joita olen itse valmis pitämään epäuskottavina.

Toisaalta eräskin toimittaja piti epäuskottavana sitä, että on olemassa niin pitkiä nippusiteitä, että niillä voi kuristaa ihmisen, niin kuin viimeisimmässä romaanissani tapahtuu. Faktat on varsin helppo tarkastaa. Lähtökohtaisesti pelkkä silmien avaaminen auttaa jo uskomattoman paljon.