Koe uusi yle.fi

Hukkavalo on saastetta, joka Suomessakin syö ihmisten unta

Suomessa on asukasta kohden enemmän keinovaloa kuin eurooppalaisissa kaupungeissa keskimäärin.

valaistus
Satelliitin robottivarren takana näkyy maapallon kaartuva pinta, jota täplittävät miljoonat valot.
Öinen Eurooppa loistaa avaruuteen näin kirkkaana. Kuva on otettu kansainväliseltä avaruusasemalta. Nasa / EPA

Keinovalolle on käynyt kuten toiselle arjesta tuiki tutulle keksinnölle, muoville: hyvää ja hyödyllistä asiaa on myös siellä, missä sitä ei tarvittaisi. Hukkavalosta on tullut ihmiselle saastetta, joka haittaa, häiritsee ja vie turhaan rahaa. Eläimille ja jopa kokonaisille lajeille se voi olla suorastaan kuolemaksi.

Tavallisimmat haitat ovat selviä: väärin suunnatut ja liian kirkkaat valot häikäisevät ja estävät näkyvyyttä, vaikka tarkoitus on juuri päinvastainen. Autojen pitkät ajovalot ovat aika ilmeinen arkiöinen ongelma, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari Lyytimäki.

Jari Lyytimäki
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari LyytimäkiOuti Kuitunen / Yle

– Mutta sitten on paljon hankalammin hahmotettavia haittoja. Ei välttämättä tulla ajatelleeksi, että tarvitsemme pimeyttä pystyäksemme lepäämään kunnolla. Unihäiriöt ovat yksi aika iso nykyajan ongelma, ja valolla on siihen oma osuutensa.

Lyytimäen mukaan tutkimusten perusteella voi sanoa, että nykyihmiset elävät päivällä liian pimeässä ja yöllä liian valoisassa.

Päivällä ollaan paljon sisätiloissa, eikä päästä riittävästi altistumaan auringonvalolle. Yöllä jo pienikin keinovalo vaikuttaa siihen, miten ihminen nukahtaa ja saa unta ja mikä on unen laatu, Lyytimäki sanoo.

Hongkongissa on aina päivä

Lyytimäki on mukana tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan ja sen yhteystyökumppaneiden Bongaa Linnunrata -kampanjassa, jolla havahdutellaan suomalaisia huomaamaan, että omalta pihalta katsottuna kotigalaksimme on meistä useimmilta piilossa hukkavalon takana.

Suomalainen voi sentään löytää Linnunradan pienellä vaivalla, sillä kyllin pimeitä kolkkia löytyy jopa Helsingistä, mutta Hongkongin ja Singaporen kaltaisissa suurkaupungeissa jopa täysikuu on usein vain kalpea varjo siitä, millaisena se meille paistaa.

– Pilvistä alaspäin heijastuva keinovalo voi olla monikymmenkertaisesti voimakkaampi kuin täysikuun valo pilvettömältä taivaalta. Siinä mielessä keinovalo pystyy hyvinkin peittoamaan Kuun luonnollisen valon öiseen aikaan, kertoo Lyytimäki.

Suomessa on paljon keinovaloa asukasta kohden.

Hongkongin kaltaisissa paikoissa on käytännössä aina päivä, Lyytimäki tiivistää. Suomesta, ainakin pohjoisesta, luonnonpimeyttä yhä löytyy, mutta Lyytimäki kertoo yllättäen, että suomalaiset asuvat keskimäärin valaistummilla alueilla kuin eurooppalaiset. Valon käyttö suomalaista kohden on siis suhteellisen runsasta, hän sanoo.

Yksi syy suomalaiskaupunkien valoisuuteen on niiden nuori ikä verrattuna muun Euroopan vanhoihin kaupunkeihin.

– Täällä on pystytty suunnittelemaan oikeastaan alusta saakka monia alueita niin, että on voitu ottaa huomioon tehokkaan valaistuksen vaatimukset. Vanhaan kaupunkiin on vähän vaikeampi saada vaikkapa valaisinpylväitä mahtumaan.

Valaistuja pilvenpiirtäjiä.
Hongkong yöllä.Ym Yik / EPA

Hukkavalo sotkee evoluutiossa opittua

Siellä, missä pilvenpiirtäjät loistavat valoisina läpi yön, syntyy kuolemanloukkuja linnuille. Yhteen ainoaan valaistuun rakennelmaan, pilvenpiirtäjään tai vaikkapa radio- ja tv-mastoon, saattaa yhdessä yössä törmätä tuhansia harhaantuneita lintuja, Lyytimäki kertoo.

Valosaaste voi kuitenkin saada aikaan vielä paljon pahempaa yhdessä muun ympäristökuormituksen kanssa, jopa lajien sukupuuttoa.

– Monet eliölajit ovat harjaantuneet evoluutiossa jopa satojen tuhansien vuosien aikana aistimaan hyvin pieniä valomääriä. Pienikin lisävalo voi sekoittaa niiden aistit, esimerkiksi estää suunnistamista oikeaan kohteeseen, lepäämistä oikeaan aikaan, ravinnon hankkimista ja parittelukumppanin löytämistä.

Haitat ulottuvat Lyytimäen mukaan koko elinkaareen ja sitä kautta lajin menestymiseen ja ekosysteemien toimintaan. Luonnolla on omat rytminsä, joita pitää kunnioittaa, jos halutaan, että ekosysteemien ja myös ihmisten terveys säilyy pitkällä aikajänteellä, hän sanoo.

Tekniikan kehityksellä on hyvä ja huono puoli.

Onneksi valosaaste ei muovin tavoin jää muhimaan luontoon, jos lisää kuormitusta ei enää tule.

– Hyvää kehitystä on aika paljonkin. Kun uusitaan valaistusta, alan ammattilaiset osaavat nykyisin aika hyvin huomioida sen, ettei lähdetä tekemään ihan tarpeetonta ja huolimatonta valaistusta, sanoo erikoistutkija Jari Lyytimäki.

Oulun katuvalojen testauksessa mukana oleva LED -tekniikalla toteutettu katuvalo.
Yle

Hyvään suuntaan ohjaa raha: varsinkin julkiseen valaistukseen kuluu paljon energiaa, eikä rahaa haluta käyttää turhaan. Tekniikan kehitys mahdollistaa älyvalaistuksen, jossa pystytään ohjaamaan entistä paremmin tarpeen mukaan sitä, milloin ja minkälaista valoa tuotetaan.

Tekniikan kehittymisellä on kuitenkin myös kääntöpuoli.

– Varsinkin led-valaistuksen yleistyminen tuo koko ajan entistä tehokkaampia ja halvempia valaisimia. Silloin syntyy helposti kiusaus ostaa valoja vähän niin kuin varmuuden vuoksi ja asennella niitä ehkä sinnekin, missä niitä ei välttämättä tarvittaisi, Lyytimäki sanoo.

Naapuripihan kirkkaat tai kirjavat jouluvalot ovatkin monille suomalaisille ärsyttävintä valosaastetta. Valomainoksien sijoittelusta puolestaan on käyty oikeuttakin. Häiritsevän valon määrää ei kuitenkaan voi mitata samalla tavoin yksiselitteisesti kuin melun desibelejä.

Tutkijakin viihtyy pimeässä

Uuden jouluvalokauden alla Lyytimäki sanoo, että totta kai on oikein myös koristella ympäristöä valoilla. Niillä pystytään tuottamaan paljon iloa. Kohtuus silti kaikessa, hän sanoo.

– Voi esimerkiksi miettiä, tarvitaanko koristevalaisussa ylipäätään sähkövaloa, vai riittäisikö pieni elävä tuli. Usein se vaatii vähän pimentämään ympäristöä, että pienikin valonlähde pääsee oikeuksiinsa.

Jouluvaloja kuusessa.
Ismo Pekkarinen / AOP

Monilla suomalaisilla on sopiva paikka syksyn hämäränhyssylle: kesämökin viimeiset viikonloput ennen talven tuloa.

– Mökkikulttuuri on aika iso tekijä siihen, että suomalaiset eivät aivan täysin pääse vieraantumaan luontaisesta pimeydestä ja hämäryydestä. Mökille voi mennä vaikka syksyllä ihailemaan tähtitaivasta.

Myös Lyytimäki suuntaa mielellään mökille kaupungin valoista.

– Siellä pääsee vähän aistimaan pimeyttä ja hiljaisuutta. Siihen liittyvät ympäristön hajutkin, jotka ovat erilaisia. Pimeys on osa moniaistista kokemusta.