70 kiloa pudottanut Jenni Köykkä toivoo, että ankaran laihduttamisen varjopuolistakin puhuttaisiin: ”Se on aika rankka stressitila elimistölle”

Jenni Köykkä oli 140-kiloisena terve, vaikka olikin sairaalloisen lihava. Puolet kevyempänä hän on sairaampi, mutta pystyy nauttimaan elämästä enemmän.

painonhallinta
70 kiloa pudottaneen Jenni Köykän ohjenuora on yksinkertainen: "Tolokku se on talakkunankin syömisessä".
70 kiloa pudottaneen Jenni Köykän ohjenuora on yksinkertainen: "Tolokku se on talakkunankin syömisessä".Pauliina Jaakkola / Yle

Ilmajokelainen Jenni Köykkä, 43, muistaa elävästi hetken huvipuistossa muutama vuosi sitten. Hän istuu vuoristoradan vaunussa ja laitteenhoitaja yrittää survoa turvakaarta kiinni. Tuskan hiki nousee nuoren huvipuistotyöntekijän otsalle ja tilanne on tukala heille molemmille. Nuori rynkyttää turvakaarta, mutta se ei mene kiinni. Jenni on vaunuun liian iso. Lopulta on pakko luovuttaa ja vuoristoratakyyti jää haaveeksi.

Jenni sanoo, ettei edes nolostunut noustessaan pois vaunusta. Se oli hänelle tuttua, sillä hänellä oli vaikeuksia mahtua istumaan mihinkään. Hänen oli vaikea mahtua koskaan mihinkään.

– Siinä vaiheessa kyllä vähän poskia kuumotti, kun se laitteenhoitaja sitten kuulutti lälläriin, että ”pullea nainen, ei mahdu vaunuun, saako rahat takaisin”, Jenni nauraa vedet silmissä tapahtumaa muistellessaan. Hän sanoo, että sille on naurettu paljon, jo silloin tapahtumapaikalla ja monet kerrat sen jälkeen.

– Kirjan saisi kirjoittaa näistä jutuista, mitä kaikkea lihavalle sattuu, hän naurahtaa.

”Sisuunnuin siihen, että mulla oli aina aharasta”

Jenni Köykkä kertoo, että vaikka hän tiesi olevansa iso, hän oli kilojensa kanssa sinut.

– Näin peilistä 140-kiloisen naisen, mutta en osannut ajatella siinä olis mitään vikaa. Enkä osaa ajatella niin vielä tänäkään päivänä.

– Sisuunnuin siihen, että mulla oli aina aharasta. Menin minne tahansa, aina oli ahdasta. En mahtunut istumaan, en mahtunut vaatteisiini ja oman nahkanikin sisällä minulla oli ahdasta.

Syitä laihduttamisen aloittamiseen oli useita. Yhtenä painavimmista se, että painon takia niin paljon elämää jäi kokematta ja kivoja asioita tekemättä. Neljänkympin rajapyykki oli sopiva hetki elämänmuutoksen aloittamiseen.

– Ajattelin että sais aloittaa seuraavaa neljääkymmentä puhtaalta pöydältä ja toteuttaa kesken jääneitä haaveita ja asioita, joita ei ole sen tähden pystynyt toteuttamaan, kun oli niin paljon ylipainoa.

– Viimeinen niitti oli se, kun lapselleni oli sanottu, että tuleekohan susta yhtä kauhea kuin äiteestäs. Silloin ajattelin, että jos jotain kiusaamista tulee, niin sille asialla ei kukaan muu voi tehdä mitään kuin minä.

Jenni tsemppasi itseään myös sillä, että olisi ihanaa mahtua pulkkaan, siihen pahuksen vuoristoradan vaunuun sekä saada monot jalkaan ja päästä rinteeseen. Hän oli joutunut luopumaan rakkaista harrastuksistaan, laskettelusta ja ratsastuksesta, koska elopainoa oli liikaa.

Jenni Köykkä punnitsi orjallisesti kaiken mitä söi ja piti ruokapäiväkirjaa.
Jenni Köykkä punnitsi orjallisesti kaiken ja piti ruokapäiväkirjaa.Pauliina Jaakkola / Yle

Kaalia tai hopeatoffeeta – ihan sama mitä, mutta vain 500 kaloria

Jenni Köykkä kertoo, että lopulta urakan aloittaminen oli vain yhden päivän päätös. Se ei ollut vuodenvaihde, syntymäpäivä tai maanantai.

– Päätin sen vaan yhtäkkiä, että se oli nyt tässä. Että huomenna alkaa. Taas huomenna, Jenni naurahtaa.

Hän oli laihduttanut ennenkin ja tiesi konstit, mutta näin jälkeenpäin hän arvelee, että ehkä aika vain oli kypsä. Siksi hän onnistui. Ja siksi, että sinnikkäästi punnitsi ja laski, mitä syö.

Ensimmäisen vuoden punnitsin ja merkitsin kaiken, enkä luistanut niistä kalorimääristä, mitä olin itselleni laittanut.

Jenni Köykkä

– Olin päättänyt, että mulla ei ole mitään kiellettyä. Saan syödä 500 kaloria päivässä, oli se sitten kaalia tai hopeatoffeeta. Mutta jos aamusta vedän sen hopeatoffeepussillisen, niin ehtoolla on vähän huonommat eväät.

– Eihän siinä ollut mitään järkeä. Aika nopeaa rupesin kyllä nostamaan sitä kalorimäärää, kun paino alkoi tippua. Orjallisesti kuitenkin punnitsin ruokani, siinä asiassa pysyin tiukkana. Ensimmäisen vuoden punnitsin ja merkitsin kaiken, enkä luistanut niistä kalorimääristä, mitä olin itselleni laittanut.

Laihduttaa osaa kaikki – pointti on painon pitäminen

Yli 70 kiloa pudottanut Jenni Köykkä sanoo, ettei kokenut laihduttamista vaikeaksi. Haaste on saada paino pysymään.

– Laihduttaminen on helppoa, sen osaa varmaan kaikki, mutta ongelmahan on se, että miten painon saa pidettyä. Se ei ole mullekaan helppoa, vielä tänäkään päivänä. Kolme vuotta siihen meni, mutta nyt jo luotan siihen, että se pysyy

Takapakkia tuli Jennillekin. Paino alkoi nousta parin vuoden ja viidenkymmenen kilon jälkeen. Se nousi nopeasti yli 10 kiloa.

– Sitten sain jostain virtaa ja ajattelin, että jos totta yhyren kerran oon tämän verran saanut, niin nyt ittiä niskasta kiinni. Ja uudestaan kello herättämään kolmen tunnin välein, että nyt suuhun jotain.

Jenni Köykkä pohtii, että olisi hyvä olla olemassa jonkinlainen tukiporukka, joka on kamppaillut saman asian kanssa.

– Ne voisivat toinen toistaan tsempata siinä kohtaa, kun huomataan, että paino alkaa nousta ja elämä luisuu siihen suuntaan, Jenni Köykkä miettii.

Jenni Köykän tavoite oli mahtua vuoristoradan vaunuun. Elokuussa hän pääsi toteuttamaan haaveensa.
Jenni Köykän tavoite oli mahtua vuoristoradan vaunuun. Elokuussa hän pääsi toteuttamaan haaveensa.Jenni Köykän kotialbumi

Laihduttamisen seuraukset yllättivät

Jenniä harmittaa, että kun laihduttamisesta puhutaan, aina ihannoidaan ulkonäköä. Kyllä hänellekin kehut sporttisesta ulkonäöstä kelpaa, mutta hän toivoo, että laihduttamisen vaikutuksista puhuttaisiin enemmän.

– Aina puhutaan vain ja ainoastaan siitä positiivisesta, mitä kaikkea hyvää se tuo. Mutta koskaan ei puhuta siitä, että voit myös sairastua.

Hän sanoo, että olikin todellinen yllätys mitä kaikkea tuli laihduttamisen myötä tuli eteen: hiukset alkoivat lähteä, tuli anemiaa ja muita puutostiloja.

– En toki tiedä, mikä johtuu mistäkin, mutta maalaisjärkikin sanoo, että jos ihmisestä lähtee puolet pois niin se on aika rankka stressitila elimistölle. Tulee hormonaalisia muutoksia, elimistön tasapaino keikahtaa. Niistäkin asioista olisi hyvä tietää, eikä vain ihannoida ulkonäköä.

– Sen vuoksi haluaisin painottaa sitä puolta, että nelikymppisenä pystyt vielä tekemään elämänmuutoksia, ja ottaa ohjat käsiin ja sulla on toinen elämä tavallaan elettävänä. Että tee niitä asioita mitä tahdot ja tavoittele kesken jääneitä unelmia

"Valitsisin tämän hetken, en peilin vaan mielen mukaan"

Jenni Köykkä kertoo olleensa 70 kiloa sitten terveempi, nyt hoikkana sairaampi. Mutta silti hän ei kauan mieti, kumpi on parempi.

– Jos pitää valita, että olenko tämä Jenni tällä terveydentilalla ja teen näitä asioita mitä nyt voin vai se, mikä olin ennen, kun kuuluin siihen yhteen prosenttiin, joka on sairaalloisen ylipainoinen, mutta täysin terve…Niin valitsisin tämän nykyisen.

– Vähän raajat marajaa, eikä aina ole hyvä päivä. Mutta olen saanut niin paljon muuta merkityksellistä elämään sen myötä, kun olen saanut pudotettua painoa. Asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Valitsisin tämän hetken, en peilin vaan mielen mukaan.

Jenni Köykkä on kevennyttyään mahtunut pulkkaan ja päässyt vuoristorataan, saanut monot jalkaan ja elvyttänyt lasketteluharrastuksen. Seuraavaksi hän aikoo aloittaa uudelleen ratsastuksen – enää hevosen selkään nouseminen on vain uskalluksesta kiinni.

Kuuntele haastattelu: 70 kiloa pudottanut Jenni Köykkä toivoo, että ankaran laihduttamisen varjopuolistakin puhuttaisiin. Toimittaja on Pauliina Jaakkola.