yle.fi-etusivu

Maria Petterssonin kolumni: Antakaa pikkutytöille kompleksisia erakkoja ja piereviä virtahepoja

Lapsille suunnattu kulttuuri pelaa ikivanhoilla roolimalleilla. Aikuiset näyttävät pikkutytöille prinsessasatuja, koska aikuisetkin on kasvatettu aikanaan samalla romanttisella hutulla, kirjoittaa Maria Pettersson.

sukupuoli
Maria Pettersson
Maria PetterssonJussi Nahkuri / Yle

Molemmat kädet oli kiedottu vessapaperiin ranteesta olkapäähän asti. Viisivuotias oli paljain jaloin ja heilutti itsensä pituista keppiä. Arvelin, että tarkoitus oli hetken kuluttua hutkia minua, joten tiedustelin, mistä oli kyse. Lyhyt henkilö ilmoitti olevansa Rey.

Viisivuotias ei ollut nähnyt elokuvaa Star Wars: The Force Awakens. Silti hän tunsi elokuvan päähenkilön. Kysyin, tiesikö hän, kuka Rey on. ”Entinen romunkerääjä ja ehkä jedi”, Reyksi pukeutunut tyttö sanoi äänessään kaikki halveksunta tietämätöntä aikuista kohtaan. ”Ja mitä Rey tekee?”

”Taistelee!!!” huusi viisivuotias ja lähti ajamaan aikuista ympäri kerrostalon pihaa.

Hävittyäni kahdeksan kertaa valomiekkataistelun kysyin, miksi viisivuotias oli yhtäkkiä kiinnostunut Tähtien sodasta. Se oli väärä kysymys. Hän ilmoitti, ettei ole kiinnostunut Tähtien sodasta vaan Reystä.

Kun Tähtien sota -sarjan uusi elokuva julkistettiin, oli osa faneista kauhuissaan. Pääosassa oli nainen. Vähintäänkin yhtä paha asia oli se, että tärkeässä sivuosassa oli tummaihoinen näyttelijä.

Miksi pitää pilata kaikki, itkivät fanit, jotka kaipasivat valkoisten miesten kansoittamaa galaksia kaukana, kaukana täältä. Onko pakko väkisin änkeä poliittista korrektiutta Tähtien sotaan, kyselivät ihmiset, joiden mielestä kolmisorminen vihreä menninkäinen ja pervo jättiläisetana ovat ok sivuhahmoja, mutta musta mies ei.

Pikkutytöt janoavat naissankareita

Vastauksen saattoi lukea vessapaperiin kääriytyneen viisivuotiaan kasvoilta. Kyllä, nainen pääosassa oli valtavan tärkeää. Eikä oulunkyläläinen viisivuotias ollut ainoa. Miljoonat pikkutytöt ympäri maailmaa näkivät Reyn, avaruusoopperan sankarinaisen. Tänäkin syksynä he pukeutuvat Reyksi tai Jyniksi ja elävät todeksi näiden tarinoita.

Pikkutytöt janoavat naissankareita. He tarvitsevat idoleikseen vahvoja, itsenäisiä sankarittaria, jotka auttavat heitä kasvamaan vahvoiksi, itsenäisiksi sankarittariksi. Tyttöjen täytyy nähdä, että naisille on tarjolla erilaisia rooleja. Mikään määrä tasa-arvovaltuutetun lausuntoja ei saa aikaan samaa kuin yksi Rey, Elsa, Katniss Everdeen tai Doctor Whon naispuolinen Tohtori.

Romanttiset prinsessaelokuvat ovat valtava aivopesuautomaatti, jolla opetamme tytöille typeriä ja kaikille sukupuolille haitallisia käsityksiä unelmien prinsseistä. Tungemme romanttisia prinsessasatuja pikkutytöille, vaikka monet, ehkä useimmat pikkutytöt eivät edes halua katsoa niitä.

Romantiikkaa haluamme me aikuiset, eivät pikkutytöt

Monet tytöt rakastavat kyllä prinsessoja ja prinsessakertomuksia. Se ei ole mikään ihme, sillä tytöille suunnatut mainokset, lelut, sadut, vaatteet, reput, korut, laastarit, yövalot, seinäkellot, kertakäyttölautaset, joulukalenterit, pussilakanasetit, liukuestetossut, nokkamukit, suklaamunat ja sähköhammasharjat on koristeltu prinsessoin.

Mutta se romantiikka. Oletteko huomanneet, mitä pienet tytöt tekevät, kun prinssi Disney-elokuvan lopussa suutelee prinsessaa? Piiloutuvat sohvatyynyn taakse ja sanovat yäk. Romantiikkaa haluamme me aikuiset, eivät pikkutytöt. Disneyn ja koko maailmanhistorian menestynein piirretty on Frozen, jonka rakastetuin hahmo Elsa on supervoimiensa ja omatuntonsa kanssa kamppaileva kompleksinen erakko.

Jos haluatte joskus piinata lapsia, näyttäkää heille Youtubesta kooste Disney-elokuvien suutelukohtauksista (siirryt toiseen palveluun). Vaihtoehtoisesti voitte tehdä kuten minä ja näyttää heille videon piereskelevästä virtahevosta (siirryt toiseen palveluun).

Viisivuotiaat tytöt eivät saaneet siitä tarpeekseen. He haukkoivat happea ja kirjaimellisesti kieriskelivät naurusta. Pierevä virtahepo muuttui kerta kerralta hauskemmaksi. He halusivat katsoa videon uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Pätkää on tätä kirjoitettaessa katsottu Youtubessa 19 430 905 kertaa. Arvioin, että noin 19 miljoonaa katselua on tehty minun koneeltani.

Me aikuiset näytämme pikkutytöille romanttista huttua, koska meidät itsemme on kasvatettu sillä. Yksikään tyttö ei synny vaatien saada nähdä pulassa olevia prinsessoja, mutta kun tytölle pyöritetään kymmenen ensimmäistä ikävuotta satuja haavoittuvista prinsessoista ja näitä pelastavista prinsseistä, ajan myötä tarinat ja niiden myymä maailmankuva tarttuvat.

Pikkutytöt ovat katsoneet prinsessaleffoja romantiikasta huolimatta, eivät siksi, että nauttisivat siitä

Tässä piirrettyjen tuottajat ovat skarpimpia kuin monet aikuiset. Elokuvayhtiöt ovat viimeistään Frozenin myötä ymmärtäneet, että tytöillekin kannattaa myydä kompleksisia erakkoja (ja ehkä piereskeleviä eläimiä) mieluummin kuin romanttista hölinää, jota nämä eivät halua katsoa. Piti odottaa 2000-luvulle asti, jotta pikkutytöille osattiin vihdoin myydä sitä, mitä nämä eniten haluavat – vaikka halu oli niin häkellyttävän yksinkertainen kuin ”huumori ja hyvät hahmot”. Pikkutytöt ovat katsoneet prinsessaleffoja romantiikasta huolimatta, eivät siksi, että nauttisivat siitä.

Kuka ohjaa tarinoita kiinnostavista naissankareista? Ei ole olemassa tilastoa, joka kertoisi, kuinka suuri osa esimerkiksi suomalaisten elokuvien sankareista on naisia tai tyttöjä. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) esimerkiksi Yleisradion tilaamista sarjoista 97 prosenttia ovat olleet miesten ohjaamia vuosina 2011-2015. Elokuvasäätiön vuosina 2011–2015 tukemista ohjaajista 32 prosenttia oli naisia. He saivat 26 prosenttia rahasta. Arvaan, että naisia on sankareista pienempi osa kuin ohjaajista.

Kävin helmikuussa katsomassa Cirque du Soleil’n esityksen Amaluna. Show oli satumainen ja massiivinen. Sirkustemput olivat hienoja, mutta parhaiten mieleeni jäi bändi. Se oli loistava ja koostui kokonaan naismuusikoista.

En ole ikinä nähnyt livenä tämän mittakaavan show’ta, jossa bändi koostuisi pelkästään naisista. Esimerkiksi Beyoncé esiintyy kyllä naisbändin kanssa, olen nähnyt telkkarissa, mutta se on kovin, kovin harvinaista. Kun kerron kokemuksesta miespuolisille ystävilleni, huomaan, että heidän on hyvin vaikea eläytyä siihen.

”Ajatelkaa, jos näkisitte 32-vuotiaina ensimmäisen ison produktion, jossa soittaa miehistä koostuva bändi. Ajatelkaa, miltä se tuntuisi!”

Vilkaiskaa huviksenne, kuinka monta naista Tavastialla esiintyy tässä kuussa.

He ymmärtävät, mutta eivät aivan pysty eläytymään tunteeseen. Se ei ole heidän vikansa, onhan ajatus niin kertakaikkisen kummallinen. Isot produktiot ovat miesbändien heiniä. Joskus tuntuu, että myös pienemmät - vilkaiskaa huviksenne, kuinka monta naista Tavastialla esiintyy tässä kuussa.

Kun bändi tuli esityksen loputtua kumartamaan, huusi pieni ääni takaoikealta: ”Äiti, kitaristilla on pinkki takki ja se on tyttö!”

Onneksi olkoon, nuori henkilö. Olet seitsenvuotiaana todistanut asiaa, jonka kohtaamiseen meni minulta 32 vuotta. Vaali tätä muistoa sydämessäsi ja ryhdy pinkkitakkiseksi kitaristiksi.

Länsimaissa tuotettu kulttuuri on edelleen miesvoittoista ja valkoista. Mutta juuri kulttuurin ja eritoten pop-kulttuurin kentällä kukoistavat monet vähemmistöt, naiset, ei-valkoiset, seksuaalisuuden tai sukupuolten rajoja hämärtävät taiteilijat, nuoret, normeja rikkovat ihanat kummajaiset, tatuoidut, lävistetyt ja hiuksensa neonkeltaiseksi värjänneet, hienot ja hurjat ihmiset, jotka ovat liikaa politiikkaan tai bisnekseen, mutta jotka loistavat kulttuurialalla ja näyttävät lapsille, että näin voi elää ja se on jopa hauskaa.

Musta nainen ei vielä kelpaa Yhdysvaltain presidentiksi, mutta hänestä voi tulla maailman suosituin pop-tähti. Kiitos kulttuurin suunnannäyttäjien, naiset, ei-valkoiset, tatuoidut ja keltatukkaiset voivat hiljalleen olla tähtiä myös politiikassa ja bisneksessä.

Kulttuurin tekijöiden ja erityisesti sen rahoittajien täytyy ymmärtää asemansa. Vetoan teihin. Te olette eturintamassa tekemässä tästä maailmasta monimuotoisempaa, suvaitsevaisempaa ja hienompaa paikkaa. Läpimurrot tehdään teidän kentällänne. Te siirrätte rajoja, te raivaatte sorretuille tilaa hengittää. Jos olette rohkeita, muutatte yhteiskuntaa, ja jos olette pelkureita, me kaikki poljemme paikoillamme.

Maailmaa muutetaan teidän vahtivuorollanne. Me luotamme teihin.

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria (sd.)