Suomessa tuttu otus alkaa olla brittilapselle tarua: Punaoravat häviämässä kymmenessä vuodessa

Muutamasta Amerikasta tuodusta lemmikistä kasvanut harmaaoravakanta uhkaa jäädä Britannian ainoaksi oravalajiksi.

vieraslajit
Orava.
Orava on Suomessa punainen.Juha Anttila

Punaorava, joita Suomessa vilistää niin maalla kuin kaupungeissa, on käynyt Britanniassa niin harvinaiseksi, että viidennes alle kahdeksanvuotiaista brittilapsista pitää sitä yksisarvisen tai Loch Nessin järvihirviön kaltaisena tarueläimenä, kertoo The Daily Mail (siirryt toiseen palveluun) -lehti.

Sen mukaan tieto perustuu punaoravien suojelualueella Keski-Englannissa sijaitsevan lomayrityksen Center Parcsin teettämään kyselyyn. Siinä yli puolet alle kymmenvuotiaista ja kolmannes aikuisista briteistä kertoi, ettei ole nähnyt punaoravaa muutoin kuin satukirjassa tai luonto-ohjelmassa.

Se ei ole ihme, sillä punaoravakanta on supistunut supistumistaan ja laji uhkaa tutkijoiden mukaan kadota Englannista kymmenessä vuodessa ja Skotlannistakin ihmisukupolven aikana. Vielä 1950-luvulla punaoravien määrä arvioitiin 3,5 miljoonaksi.

Kilpailevaa vieraslajia, harmaaoravia, on nykyisin 20 kertaa enemmän kuin punaisia. Englannissa, lähinnä sen pohjoisosissa, on arviolta enää 30 000 punaoravaa. Skotlannissa kanta on vahvempi, 120 000.

Walesissa punaoravia on vain puolisentoista tuhatta, joskin luoteisrannikolla Angleseyn saarella sijaitsee erityisen elinvoimainen orava-alue, josta otuksia on alkanut vilistää sillan yli myös muualle Walesiin.

Lemmikistä sodan kohteeksi

Luoteis-Englannissa Cheshiressä sijaitsevassa Henbury Parkissa haluttiin vuonna 1876 jotakin muodikasta kartanon maille. Niinpä sinne kiikutettiin korissa neljä Amerikasta tuotua harmaaoravaa.

Pohjois-Amerikassa matkailleet olivat kertoneet hopeanharmaista oravista, joita he aikalaistekstien mukaan pitivät "eleganttina lisänä brittiläiselle maaseudulle", kertoo tutkija Terry Coult Northumbrian historiallisen seuran verkkosivulla (siirryt toiseen palveluun).

Pian moni muukin ylhäisön edustaja halusi omat eksoottiset oravansa. Osaa pidettiin häkissä lemmikkeinä, mutta osa sai kirmailla kartanon ympäristössä.

Kauan ne eivät siellä viipyneet, vaan katosivat metsiin ja alkoivat lisääntyä ja levittäytyä. Muutamasta kymmenestä yksilöstä kasvoi nopeasti iso kanta, joka teki ryöstöretkiä kanaloihin ja tuhosi keittiöpuutarhoja.

Pian harmaaoravia alettiin metsästää tavalla, jota 1920-luvun teksteissä kuvattiin sodankäynniksi. Se oli kuitenkin myöhäistä.

Harmaaorava oksalla.
Harmaaorava on kaksi kertaa punaoravan kokoinen.BirdPhotos.com / CC By 3.0

Ihminen aloitti, harmaaorava jatkoi

Harmaaoravat ovat punaoravia paljon suurempia ja vahvempia, joten ne ovat niskan päällä kisassa ruoasta ja reviireistä. Lisäksi harmaaoravalle kelpaa sellainenkin ravinto, jota punaoravan elimistö ei sulata.

Tulokkaiden mukana on myös levinnyt virustauti, joka harvoin tappaa niitä, mutta koituu punaoravalle useimmiten kuolemaksi parissa viikossa. Tautiin kehitellään rokotetta, mutta tutkijoiden mukaan menee vuosia, ennen kuin se on kyllin edullinen ja helposti levitettävissä.

Harmaaoravat eivät kuitenkaan tapa punaisia serkkujaan, kuten joskus kuulee väitettävän, eikä punaoravien alamäki alkanut harmaaoravien tulosta. Ihminen oli sen jo käynnistänyt hävittämällä oraville sopivia elinalueita.

Vielä keskiajan Englannin metsäisyyttä oli ollut tapana kuvata sanomalla, että orava pystyi loikkimaan maan halki etelästä pohjoiseen laskeutumatta kertaakaan puiden latvoista. Nykyisin Englannissa on hyvin vähän metsäalueita.

Ehkäisy-yritykset vaikeita

Luontosäätiö The Wildlife Trustin johtama Red Squirrels United (siirryt toiseen palveluun) -suojeluohjelma pyrkii etsimään keinoja, joilla punaoraville voitaisiin taata omia alueita. Lajien yhteiselo samoilla alueilla on todettu mahdottomaksi ennen muuta virustaudin vuoksi.

The Wildlife Trust kiistää tiedot, joiden mukaan harmaaoravia ryhdyttäisiin hävittämään laajamittaisesti. Punaoravien suojelualueilla harmaaoravia joudutaan tappamaan, mutta se tehdään mahdollisimman humaanisti, säätiö sanoo.

Lain mukaan tavallinen kansalainen ei saa suojella harmaaoravan henkeä – esimerkiksi hoitaa loukkaantuneita tai viedä puutarhastaan kiinni saamansa oravat luontoon – sillä laissa ne luokitellaan tuhoeläimiksi.

Käytännössä siis edellytetään tappamaan, mutta siitäkin on toisaalta langetettu tuomioita, jos ihmiset ovat tehneet sen julmaksi katsotulla tavalla, esimerkiksi hukuttamalla.

Harmaaoravien lisääntymistä vastaan kehitelty aine ei ole ainakaan vielä vaihtoehto hävittämiselle, koska suklaatahnasyötit maistuvat myös punaoraville.