Paulan käsissä vaateroska muuttuu iltapuvuksi: "Haluan tarjota vaihtoehdon"

Kymmeniä miljoonia kiloja tekstiilejä päätyy paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin.

kierrätys
Perjantai-dokkari: Paula - Muodin kapinallinen
Vaatevuoret hyväntekeväisyysjärjestön lajittelukeskuksessa jättivät kymmenen vuotta sitten lähtemättömän jäljen Paula Malleukseen. Nyt hän pukee ihmisiä jätteeseen.

HelsinkiVaatevuoret hyväntekeväisyysjärjestön lajittelukeskuksessa jättivät kymmenen vuotta sitten lähtemättömän jäljen Paula Malleukseen. Aloitteleva ompelimoyrittäjä järkyttyi nähdessään, millaiset määrät lähes ehjiä vaatteita päätyi vaatekeräyslaarista suoraan jätteeksi. Lähes ehjä kun ei myyntiin kelpaa.

Valitettavasti tänä päivänä tuotettuja vaatteita ei usein kannata korjata.

Paula Malleus

Roskavaatteista on tullut Malleukselle elämäntyö. Hän pyörittää eko-ompelimoyritys Remakea sekä suunnittelee omaa MEM-vaatemerkkiään, jonka materiaalina käytetään pelkkää vaatejätettä. Pari vuotta sitten hän valmistui Suomen ainoaksi kierrätysmateriaaleihin erikoistuneeksi ompelijamestariksi.

Entinen puusepän verstas helsinkiläisen kivitalon kellarissa on muuntunut ateljee-ompelimoksi. Varaston hyllyt notkuvat elämää nähneitä tekstiilejä. Rekissä roikkuu valmiita farkkupaloista rakennettuja luomuksia.

– Eihän farkuista yleensä hajoa muuta kuin muutama kohta: haaraväli, lahkeet tai vetoketju. Loppu onkin ihan hyvää käytettävää materiaalia, Malleus sanoo.

– Valitettavasti tänä päivänä tuotettuja vaatteita ei usein kannata korjata. Ne on monesti rakennettu niin, että se ei ole edes teknisesti mahdollista.

Vanhat farkut saavat uuden elämän jakkuina, housuina, hameina ja iltapukuina. Vaatteen muotoilu täytyy suunnitella haastavan materiaalin ehdoilla. Täytyy miettiä, mitkä kohdat kuluvat käytössä eniten tai missä täytyy olla joustoa.

Malleus kuulee ihmeteltävän, miksi tällaista uusiokäyttöä ei ole enemmän.

– Pitäisi omin silmin nähdä, kuinka vaikeaa tämä on.

Vaate tuottaa jätettä jo ennen kuin se ostetaan

Vaatteita ostetaan ja hylätään enemmän kuin koskaan. Suomalaiset heittävät parin vuoden takaisen arvion (siirryt toiseen palveluun) mukaan vaatteita ja kodintekstiilejä pois vuosittain noin 70 miljoonaa kiloa, eli 13 kiloa henkeä kohden. Valtaosa siitä menee roskiin.

Heikkolaatuisten halpavaatteiden käyttöikä on lyhyt. Mutta tekstiilijätettä ei ole pelkästään roskakoreihin tai vaatekeräyslaareihin päätyvä massa, muistuttaa vastuullisen vaateteollisuuden asiantuntija ja Vihreät vaatteet -opasta julkaiseva Anniina Nurmi.

Monet vaatefirmat vain sanovat, että ne saavat myytyä kaiken. Mutta ei se vain voi olla niin.

Anniina Nurmi

Jätettä syntyy jokaisessa vaatteen elinkaaren vaiheessa. Kangasta valmistaessa syntyy kehruujätettä ja vaatteiden valmistuksessa muun muassa leikkuujätettä. Leikkuujätteen osuus on arviolta 15 prosenttia vaatteen materiaalista. Nopeuteen perustuvassa halpavaatetuotannossa myös virhe-eriä tulee herkemmin.

Lisäksi myymälöiltä ja maahantuojilta jää myymättömiä vaatteita – pikamuodin sesonkien tihentyessä yhä enemmän. Tarkkaa tietoa ylijäämän määrästä tai kohtalosta ei ole, koska Nurmen mukaan vaateketjut eivät usein ole halukkaita myöntämään ylijäämää. Samasta syystä näille tuotteille ei usein etsitä käyttöä esimerkiksi hyväntekeväisyydessä.

– Monet vaatefirmat vain sanovat, että ne saavat myytyä kaiken. Mutta ei se vain voi olla niin, kun mietitään millaisia määriä vaatteita tuotetaan.

Kierrätetty vaate säästää luonnonvaroja

Roskiin päätyvien vaatteiden mukana menetetään valtavasti luonnonvaroja. Tekstiiliteollisuus on yksi eniten ympäristöä kuormittavia teollisuudenaloja. Keinokuitumateriaalien raaka-aineena käytetään usein öljyä ja puuvillan viljely kuluttaa valtavasti vettä ja saastuttavia torjunta-aineita. Materiaalien käsittely ja vaatteiden valmistus syövät energiaa ja vettä.

Uusiokäytöllä saadaan paitsi hyödynnettyä jo käytetyt luonnonvarat, myös parhaassa tapauksessa vähennettyä uusien vaatteiden tuotannon tarvetta.

Kuitenkaan Suomen kymmenille miljoonille poistotekstiilikiloille ei ole yhtenäistä kierrätyssysteemiä.

Toppatakki on hankala kierrättää, koska jonkun täytyisi ottaa sakset käteen.

Henna Knuutila

Vaatteiden keräystä hoitavat pääasiassa muutamat hyväntekeväisyysjärjestöt, kuten UFF, Suomen Punainen Risti ja Fida, mutta nekin voivat hyödyntää vain ehjät ja puhtaat vaatteet. Muutamat yksittäiset kierrätyspajat ja jotkin vaatemyymäläketjut ottavat vastaan myös rikkinäisiä tekstiilejä.

Käyttökelvottomat tekstiilit kuuluvat sekajätteeseen, josta ne kulkeutuvat jätteenpolttolaitoksiin. Kaatopaikalle vaatejätettä ei ole saanut viedä vuoden 2016 alusta alkaen.

– Tekstiilijäte on ainut kotitalouksien jätevirta, jota ei tällä hetkellä kerätä erikseen, sanoo projektipäällikkö Henna Knuutila Telaketju-hankkeesta.

Telaketju-hankkeen tavoitteena on kehittää uusia tapoja kerätä ja hyödyntää poistotekstiilejä. Siinä on mukana VTT, Turun Ammattikorkeakoulu, Lounais-Suomen Jätehuolto ja kymmeniä suomalaisia yrityksiä.

Kuinka hoidettaisiin kymmenet miljoonat jätekilot?

Vaikka vaatteet saataisiin pelastettua roskakoreista, niiden uusiokäytölle on Henna Knuutilan mukaan vielä paljon haasteita.

Puhtaita materiaaleja voidaan hyödyntää melko hyvin. Esimerkiksi sataprosenttisesta puuvillasta voidaan tuottaa uutta kangasta. Vaatteet kuitenkin tehdään nykyisin usein eri materiaaleja sisältävistä sekotekankaista, joita ei vielä voida tehokkaasti kierrättää.

Hyväkuntoista poistotekstiiliä kasassa.
Petra Ristola / Yle

Meillä ei myöskään ole teknologiaa, joka osaisi automaattisesti erotella käyttökelpoiset materiaalit tai irrottaa napit ja vetoketjut.

– Esimerkiksi toppatakki on hankala kierrättää, koska jonkun täytyisi ottaa sakset käteen ja erotella eri kerrokset ja materiaalit, Knuutila selittää.

Tekstiilijätteen uudelleenkäyttö ja kierrätys on Knuutilan mukaan vielä pienimuotoista. Suomessa on ainoastaan yksi tekstiilijätettä teollisesti hyödyntävä yritys, muun muassa öljynimeytysmattoja valmistava Dafecor. Muutamat vaate- ja asustevalmistajat ja käsityöpajat käyttävät tekstiilijätettä materiaalinaan.

Kaikenlaiset uusiokäytön tavat ovat Knuutilan mukaan tärkeitä, mutta tarvitaan suuren mittaluokan teollisia toimijoita, jotka voivat hyödyntää miljoonat hylätyt tekstiilikilot.

Telaketju-hankkeen avulla yritetään muun muassa löytää uusia teknologioita tekstiilijätteen käsittelyyn ja jatkojalostamiseen. Niissä olisi Knuutilan mukaan potentiaalia myös vientituotteeksi, koska tehokkaita tapoja tekstiilimassojen uusiokäyttöön ei löydy vielä maailmaltakaan.

– Tärkeintä kuitenkin olisi vaikuttaa siihen, että tekstiilijätettä ei tässä määrin syntyisi, Knuutila sanoo.

Muutos lähtee myös kuluttajan valinnoista

Paula Malleus nimittää MEM-vaatemerkkiään maailman ekologisimmaksi vaatemallistoksi. Se ei kuluta, vaan säästää luonnonvaroja, kun uutta kangasta ei tarvitse tuottaa, hän perustelee.

Vaatesuunnittelija ei kuitenkaan koe, että pelkästään keksimällä tapoja hyödyntää tekstiilijätettä voidaan ratkaista vaatetuotannon perimmäistä ongelmaa. Kun autetaan siivoamaan vaateteollisuuden roskat, sitä vain kannustetaan jatkamaan samalla mallilla, Malleus sanoo.

Monetkaan yritykset eivät halua puhua siitä, että niiden systeemi tuottaa niin paljon jätettä.

Anniina Nurmi

Hän toivoo, että hänen työnsä voisi ainakin herätellä ihmisiä pohtimaan kulutustottumuksiaan. Pohjimmiltaan kyse on Malleuksen mielestä arvovalinnoista.

– Haluan tarjota vaihtoehdon. En sano, että vaihtoehto on MEM, vaan se ideologia.

Tekstiilijätteen syntyä ei ikinä voida täysin estää, joten tehokkaiden kierrätysratkaisuiden kehittäminen on Anniina Nurmen mukaan edelleen tärkeää. Tärkeintä olisi kuitenkin hoitaa syytä eikä seurausta, eli miettiä keinoja vähentää vaatejätteen syntymistä.

Se vaatisi kuitenkin koko halpavaatetuotannon bisneslogiikan muuttamista – eli sen, että pyritään tuottamaan jatkuvasti enemmän, nopeammin ja halvemmalla.

– Monetkaan yritykset eivät halua puhua siitä, että niiden systeemi tuottaa niin paljon jätettä. Ne mieluummin puhuvat kierrätyksen tehostamisen puolesta, koska siitä saadaan myös raaka-ainetta uusiin tuotteisiin, Nurmi sanoo.

Kuluttajan tekemillä valinnoilla on iso merkitys muutoksessa. Oman vaatekaappinsa ympäristökuormaa voi keventää parhaiten ostamalla harvemmin ja pitkäikäisempiä tuotteita. Toinen keino on vaatteiden lainaaminen, Nurmi vinkkaa.

Mallinukkeja kaupan vaateosastolla.
Mauri Ratilainen / AOP

Vaatelainaamopalveluiden ajatuksena on, että ihmiset voivat vuokrata vaatteita ja asusteita joko yritykseltä tai muilta käyttäjiltä. Yhdysvalloissa suurimmalla verkossa toimivalla vaatelainaamopalvelulla on yli kuusi miljoonaa käyttäjää. Suomessa vaatelainaamoja toimii jo muutamassa kaupungissa.

– Uskon, että vaatteiden lainaamisessa on meilläkin paljon potentiaalia, kunhan siihen saadaan toimiva verkkoalusta mukaan.

Lähteet: Suomen ympäristökeskuksen SYKEn, Kuluttajatutkimuskeskuksen, Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) ja UFF:n toteuttaman ”Tekstiilien kierrätyksen edistämisen mahdollisuudet ja esteet” eli TEXJÄTE -hankkeen (2013- 2015) loppuraportti.