yle.fi-etusivu

"Salille niin kauan kuin hengissä ollaan" – 74-vuotias Eero Klemola löysi kuntosalilta uutta voimaa ja liikuntakykyä

Kuntosali on koitunut monen vanhuksen liikuntakyvyn pelastajaksi. Voimaharjoittelulla saadaan paitsi voimaa myös parempi tasapaino. Kunnat ovatkin alkaneet houkutella eläkeiän ylittäneitä voimaharjoittelun pariin.

Vanhusten liikunta
Eero Klemola Honkaharjun palvelukeskuksen kuntoiluhuoneessa
Eero Klemolan kunto on noussut ja veriarvot parantuneet kuntosaliharjoittelun myötä.Ari Vihanta / Yle

74-vuotiaan Eero Klemolan jalka nousee jo ketterästi steppilaudan päälle. Laudalle askellus ja jumppakeppiliikkeet kuuluvat nykyään Eeron lämmittelyrutiineihin aina ennen voimaharjoittelua kuntosalilaitteilla.

Vielä pari vuotta sitten Eeron lihaskunnossa ei ollut juurikaan kehumista: hänen kätensä rupesivat puutumaan autoa ajaessa, ja istumatyö oli jättänyt jälkensä muun muassa vyötärölle. Sitten Eero löysi kuntosalin.

– Tämä harrastushan lähti siitä, kun eläkeikä oli jo ylitetty ja halusin täyttää jonkinlaista tyhjiötä. Ajattelin muutenkin, että tässähän aivan rappeutuu ja rupeaa kaatuilemaan, jos ei ala jotain tekemään, Eero Klemola kertoo.

Eero oli ehtinyt käydä jo kuukausien ajan kuntosalilla ennen kuin joutui lonkkaleikkaukseen. Voimaharjoittelun hyödyt näkyivät jo pian leikkauksen jälkeen.

Siinä yllättyivät ihan asiantuntijatkin, että missäs sen kepit nyt on, kun se menee tuolla jo ilman keppejä.

Eero Klemola, 74-vuotias, Kokkola

– Kuntoutus meni odotettua nopeammin. Siinä yllättyivät ihan asiantuntijatkin, että missäs sen kepit nyt on, kun se menee tuolla jo ilman niitä, Eero nauraa ja jatkaa: – Se oli sellainen neljä viikkoa, ja pääsin jo täysin omin voimin liikkeelle.

Nyt leikkauksesta on kulunut puolitoista vuotta, ja jäljellä on enää pientä liikeratajäykkyyttä.

Vanhuksia houkuteltu salille, eikä syyttä

Voimaharjoittelu on sulattanut Eero Klemolan vyötäröltä kymmenen kiloa, tasapaino on parantunut, jaksaminen lisääntynyt ja verenpaine sekä sokeriarvot parantuneet. Samoin on käynyt tuhansille muille vanhuksille.

Valtakunnallisessa Voimaa vanhuuteen -hankkeessa huomattiin, että yli puolella vanhuksista kuntosaliharjoittelu toi lisää voimaa ja tasapainoa. Kolmanneksella tilanne pysyi ennallaan eli lihaskunto ei alkanut heiketä. Hankkeessa oli mukana 38 kuntaa ja yli 20 000 vanhusta vuosina 2010–2015.

Kokkolassa hankkeesta tuli kaupungin pysyvää toimintaa, ja nyt kuntosalin on löytänyt yli 4000 ikäihmistä. Se on iso määrä, kun kaupungissa on noin 9200 yli 65-vuotiasta.

Kokkolan kaupunki tarjoaa eläkeiän ylittäneille mahdollisuutta käyttää kaupungin omia, palvelukotien yhteydessä olevia, kuntosaleja ilmaiseksi. Vastapalveluna heiltä toivotaan aikaa vanhuksille: he voivat ulkoilla tai seurustella vanhusten kanssa, avustaa tapahtumissa tai esimerkiksi lahjoittaa käsitöitä.

Lisäksi 75 vuotta täyttäneille on kolmen kuukauden testiryhmiä, joissa mitataan lähtö- ja loppukunto. Sen jälkeen voi jatkaa kuntosaliharjoittelua ryhmissä.

– Asiakkailta on saatu kuulla, että arjessa jaksaminen on parantunut: jaksaa paremmin käydä kaupassa ja kävellä rappusia – ja ihan se, että piristyy. Sairaalareissut ovat vähentyneet, ja leikkauksen jälkeen kuntoutuksen tulokset ovat nopeampia, kun lihaskuntoa on harjoitettu, sanoo Kokkolan kaupungin liikunnanohjaaja Anne Raatikainen.

"Salille niin kauan kuin hengissä ollaan"

Moni vanhus on aikaisemmin vierastanut kuntosalille menemistä, mutta Anne Raatikainen kertoo, että Kokkolassa näkyy nyt selvä asenneilmaston muutos.

– Kuntosali ei ole enää sellainen kauhistus kuin aikaisemmin. Silloin, kun kaupungilla ei vielä ollut näitä omia iäkkäiden kuntosaleja, moni ei uskaltautunut yksityiselle, koska siellä oli "vain" hyväkuntoisia nuoria. Nyt voimaharjoittelu on helppo aloittaa matalan kynnyksen saleissa ja sitten kun on varmempi olo, voi lähteä yksityiselle.

Tärkeää olisi, että me kaikki saisimme mennä loppuun asti niin, että katuvalot ovat päällä aina sinne viimeiselle tolpalle asti.

Eero Klemola, Kokkola

Myös Eero Klemola pitää kaupungin omaa kuntosalia sellaisena, johon ummikkokin uskalsi tulla.

– Kynnys oli matala, ja se on tärkeää, että täällä on samanikäisiä ihmisiä ja samanlaisia elämänkohtaloita. Meille sattui vielä hyvä ja iloinen kuntosaliporukka, Eero kehuu.

Eeron ryhmä käy kuntosalilla kerran viikossa, mutta mahdollisuus on toiseenkin kertaan, jos innostusta riittää.

– Vapaaehtoistyön saatan pikkuhiljaa jättää, kun täytän 80 vuotta, mutta kuntosalia en vielä silloinkaan. Aion mennä salille niin kauan kuin hengissä ollaan.

Ajatus saa Eeron vakavoitumaan. Hän puhuu vertauskuvin siitä, kuinka tärkeä on saada säilytettyä liikuntakyky:

– Tärkeää olisi, että me kaikki saisimme mennä loppuun asti niin, että katuvalot ovat päällä aina sinne viimeiselle tolpalle asti, että olisi kirkasta, Eero sanoo silmäkulma kostuen.