Tutkijat etsivät merkkejä naapuriuniversumeista – Onko "pimeä virtaus" sellainen?

Galakseja näyttää virtaavan suurin joukoin kohti yhtä ja samaa aluetta maailmankaikkeudessamme.

tiede
Uutisvideot: Multiuniversumi
Uutisvideot: Multiuniversumi

Onko maailmankaikkeutemme ainoa laatuaan, vai liekö universumeja useampia? Kenties jopa äärettömästi?

Kysymys ei ole uusi, vaan sitä on pohdittu iät ajat. Vastaus ei taida löytyä aivan nurkan takaa, mutta se ei estä tutkijoita yrittämästä.

– Teoreettisen fysiikan valtavirtaa on pohtia multiversumia, vahvistaa yliopistonlehtori Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta. Hänen mukaansa teoreettiset fyysikot pohtivat kaikenlaisia mahdollisuuksia ja maailmankaikkeuden piirteitä, joille ei ole löydetty selitystä.

Kurki-Suonio suhtautuu varauksella muihin universumeihin, mutta lukuisat nimekkäätkin tiedemiehet uskovat niihin. Tunnetuimpia heistä ovat Stephen Hawking, David Deutsch, Max Tegmark, Neil deGrasse Tyson ja Brian Greene.

Fyysikko ja tieteen popularisoija Brian Greene uskoo, että universumimme on ehkä vain yksi kupla universumien suuressa kosmisessa vaahtokylvyssä. Jokainen universumi on omanlaisensa, ja tässä meille tutussa maailmankaikkeudessa vain sattuivat vaikuttamaan sellaiset fysiikan lait, jotka mahdollistivat omamme kaltaisen elämän syntymiseen.

Galakseja taivaalla
Kooste palasta taivasta, jota avaruusteleskooppi Hubble kuvasi kymmenen päivän ajan. Kuva: NASA; ESANASA; ESA

Voimmeko saada tietoa mahdollisesta naapurista?

Greene pitää mahdollisena, että esimerkiksi vähäiset lämpötilaerot kosmisessa taustasäteilyssä voivat jonain päivänä paljastaa naapuriuniversumin olemassaolon. Hän kertoo käsityksistään tässä Youtube-videossa. (siirryt toiseen palveluun)

Jos universumimme törmäisi toiseen, synnyttäisi se avaruuteen lämpötilavaihteluiden kuvion, jonka voisimme havaita.

Myös Yle uutisoi aiemmin tänä vuonna tutkimuksesta, jonka tekijä uskoi löytäneensä universumien kolarista kertovan ympäristöään kylmemmän kohdan kosmisesta taustasäteilystä.

Kylmä piste kosmisen taustasäteilyn kartassa.
Kylmä piste kosmisen taustasäteilyn kartassa.ESA ja Durham University

Kurki-Suonio kuitenkin hillitsee innostusta. Hänen mukaansa kyseinen alue on kokoisekseen yllättävän kylmä, mutta kyseessä voi silti olla vain tilastollinen ilmentymä. Sattuman kauppaa, hän sanoo.

Kertooko "pimeä virtaus" kosmisesta naapurista?

Toiseksi mahdolliseksi naapuriuniversumin sormenjäljeksi on arveltu niin sanottua "pimeää virtausta".

Kyseessä on ilmiö, joka Maasta katsottuna sijaitsee Kentaurin tai Purjeen tähdistöjen suunnalla. (Samalla alueella vaikuttaa myös toinen valtava puoleensavetäjä, joka tunnetaan nimellä Suuri attraktori).

Tutkijat havaitsivat WMAP-satelliitin dataa tutkiessaaan, että suuri joukko galakseja on liikkeessä tähän yhteen ja samaan suuntaan, vaikka teorian mukaan suurten rakenteiden kuuluisi liikkua satunnaisiin suuntiin.

Ilmiö on yhä kiistanalainen, mutta on saanut monet miettimään, mikä voima vetää galakseja puoleensa. Onko kyseessä maailmankaikkeuden keskus vai suuri massakeskittymä, joka sijaitsee peräti oman universumimme ulkopuolella?

– Maailmankaikkeuden keskuksesta tuskin on kyse, Kurki-Suonio sanoo. Hän pitää todennäköisenä, että kyseisellä suunnalla vain sattuu sijaitsemaan suuri massakeskittymä, joka vetää puoleensa.

– Emme vain havaitse sitä, koska suuri osa maailmankaikkeuden massasta on pimeää ainetta. Havaitsemme vain, että galaksit siirtyvät siihen suuntaan, hän sanoo.

Kaikkeen ei kannata uskoa

Multiversioteorioita on lukuisia, mutta Kurki-Suonio varoittaa uskomasta kaikkiin spekulaatioihin. Maailmankaikkeutta koskevat teoriat eivät ole täydellisiä. Se taas ruokkii pohdiskelua siitä, mitä kaikkea voisi olla, hän sanoo.

Yksittäiseen maailmankaikkeudesta tehtyyn havaintoon voi ehkä luottaa, mutta siitä, että se sopii yhteen jonkun spekulaation kanssa, ei voi välttämättä päätellä, että spekulaatio on oikea, sanoo Kurki-Suonio.

– Tarvitaan paljon havaintoja, jotta toisesta maailmankaikkeudesta kannattaisi innostua.