Suomalaiset ja venäläiset keräävät sienimetsästä aivan eri sieniä – "Kantarellissa ei ole makua"

Naapurimaiden sienestystavoissa on paljon eroja. Kantarellit ja sen sukulaiset eivät venäläissienestäjää yleensä innosta.

sienet
Natalia Svidkovskaja
Natalia Svidkovskaja löysi Lappeenrannan metsistä monta herkullista sientä. Tommi Parkkinen / Yle

LappeenrantaKun suomalainen ja venäläinen lähtevät sienimetsään, keräävät he koreihinsa aivan eri sieniä. Yllättävin ero suomalaisen sienestyskulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneelle on, että sellaiset sieniruokien aateliset kuten suppilovahverot, kantarellit ja mustatorvisienet eivät venäläiselle maistu.

– Kantarellissa ei ole makua. Eikä se tunnu syödessä napakalta, perustelee Lappeenrannassa asuva Alexander Volkov.

Volkov on lähtenyt poikansa Elisein kanssa sienestämään maahanmuuttajien sieniretkelle itärajan läheisyyteen. Suomessa jo vuosia asunut Volkov kertoo nykyään keräävänsä myös kantarelleja, mutta se johtuu kuulemma enimmäkseen ympäristön vaikutuksesta. Makua hän ei ole oppinut rakastamaan.

Sieniretken vetäjä Natalia Svidkovskajakin tuntee hyvin sekä venäläistä että suomalaista sienestyskulttuuria.

– Kun muutin Suomeen parikymmentä vuotta sitten, luulin mustatorvisientä ja suppilovahveroa myrkylliseksi, kertoo vironvenäläinen Natalia Svidkovskaja.

Suppilovahvero
Kantarellien heimoon kuuluva suppilovahvero ei sekään ole venäläiselle sienestäjälle tuttu.Tommi Parkkinen / Yle

– Minulla on suomalaisia sukujuuria, joten ehkä sen vuoksi tunsin ennen Suomeen tuloa kantarellin. Mutta edelleen, kun sienestän Venäjällä Viipurin lähistöllä, huomaan ettei kukaan ole kerännyt kantarelleja. Saan ottaa ne kaikki itselleni, nauraa Svidkovskaja.

Sienten keruu arvossaan

Sekä Svidkovskaja että Volkov arvelevat, että sienestämistä arvostetaan Venäjällä enemmän kuin Suomessa. Molemmilla on tuttavia Viipurin ja Pietarin seudulla ja nämäkin tuttavat ovat sienten ystäviä.

– Ne, joilla on mahdollisuus tulla Suomeen tai lupa liikkua rajavyöhykkeellä, ajavat mielellään tännepäin keräämään sieniä. Kaupunkien lähellä metsissä on liikaa ihmisiä, Volkov kertoo.

Kilometrin matkalla metsässä voi olla sata sienestäjää.

Alexander Volkov

Volkov pohtii, että sienestyksen suosio Venäjällä johtuu osittain Suomea alhaisemmasta elintasosta. Sienet ovat halpaa ruokaa. Mutta kertoo sieni-into muustakin. Volkovin tavoin lapsiperheissä pidetään tärkeänä, että sienten tunteminen ja sieniruuista nauttimisen taito siirtyisivät jälkipolvillekin.

Erilaisia sieniä korissa
Monenlaiset tatit ovat venäläisen sienestäjän ykkössuosikkeja.Tommi Parkkinen / Yle

– Jos ajaa tähän vuodenaikaan Suomesta Viipuriin, niin huomaa, että maantien varrella jokaiselle sivutielle ja levikkeelle on pysäköity auto. Kilometrin matkalla metsässä voi olla sata sienestäjää, Volkov kuvailee.

Venäjällä  on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tulla Suomeen sienestämään.

Natalia Svidkovskaja

– Kaikki sienestävät. Minun sukulaisistani ja ystävistäni kaikki sienestävät, ja he tietävät sienistä aika paljon ja voivat kertoa lukuisia tarinoita ja reseptejä, Svidkovskaja kertoo.

Mesisieni jakaa kansat

Mesisieni on Suomessa melko tuntematon ruokasieni. Mesisienten ryhmään kuuluu useita lajeja. Ne ovat paitsi sieniä, myös puun lahottajia eli ei-toivottuja metsäntuhoajia. Venäläistyylisessä sienestyksessä mesisientä arvostetaan.

Alexander Volkov näyttää tyytyväisenä pientä nippua mesisieniä sienikorissaan.

– Tämä on niin hyvä sieni! Tiedän, että täällä Suomessa sitä ei käytetä, mutta kun sen kerää nuorena ja laittaa heti pannulle, se on niiiiiin hyvää, Volkov intoilee.

Mesisieni
Mesisieni on Venäjällä suosittu ruokasieni, Suomessa ei niinkään arvostettu.Tommi Parkkinen / Yle

Volkovin mukaan mesisienen saattaa ulkonäön perusteella sekoittaa joihinkin myrkyllisiin sieniin. Hän itse on opetellut varmaksi mesisienen tunnistajaksi ja uskaltaa siksi huoletta kerätä yhtä suosikkisienistään.

– Mesisieni on pienikokoinen ja sen jalkaa ympäröi selvästi erottuva hame.

Herkkuruokaa lehmäntatista

Alexander Volkov tietää, että Venäjällä sienestäjien suosikkilajit vaihtelevat sen mukaan, missä kolkassa suurta maata ollaan ja millainen kunkin perheen sienestysperinne on. Hän itse arvostaa pienten haperoiden hattuja, joista saa pannulla paistamalla sopivan napakkaa napsittavaa.

– Kun paistan näitä sipulin kanssa, niin eikä kestä montakaan minuuttia, kun koko pannu on syöty tyhjäksi.

Arvostetuin sieni venäläisessä keittiössä on Lappeenrannan sieniretkelle osallistuvien venäläisten mukaan ehdottomasti herkkutatti. Siitä tehdään keittoa joko tuoreena tai kuivattuna tai se paistetaan pannulla. Jos venäläisessä ravintolassa haluaa tilata parasta sieniruokaa, mitä talosta löytyy, on lautasella melko varmasti herkkutattia.

Mutta tateista Venäjällä ovat arvossa myös sellaiset, jotka Suomessa eivät juurikaan kiinnosta. Esimerkiksi kangastatti on suomalaisten sienikirjojen luokituksessa vaatimaton ruokasieni, venäläiset oppaat luokittelevat sen kolmen tähden arvoiseksi eli todella herkulliseksi.

– Tähtiluokitushan on jokaisen suussa, se mikä kenellekin maistuu tai ei maistu, puuttuu keskusteluun Etelä-Karjalan marttojen sienineuvoja Riitta Sutinen.

Tattien suhteen venäläissienestäjä on tosiaan naapuriaan avarakatseisempi. Lehmäntattia moni suomalainen ei ruokapöytään päästä, mutta niin vain Natalia Svidkovskaja sai tehtyä lehmäntatilla vaikutuksen mökki-isäntäänsä.

– Vierailin erään suomalaisystävämme kesämökillä ja valmistin siellä sieniruokaa lehmäntateista ja punikkitateista. Porukka katseli ja katseli, ja viimein yksi mies uskaltautui sanomaan, että hänkin haluaa maistaa. Tämä suomalainen maistoi ja ihmetteli, ettei voinut kuvitella, että heidän kesämökillä kasvavasta lehmäntatista tulee sellainen hyvä ruoka, Svidkovskaja kertoo.

Suuri kanttarelli kädessä
Sieniretkeltä Lappeenrannan lähistöllä löytyi suurikokoisia kantarelleja.Tommi Parkkinen / Yle

Karvalaukkua kahdella tapaa

Venäläissienestäjien mukaan maiden välillä on eroa myös suhtautumisessa sieniateriaan. Venäjällä sieni on yleensä aterian pääruoka, ei lisuke.

– Emme tee sienestä kastiketta, joka on lautasen sivussa. Sieni on koko ateria, Alexander Volkov kertoo.

Natalia Svidkovskaja muistaa lapsuudestaan karjalaisen mummonsa sieniruuan, jolle ei ole koskaan Suomessa löytänyt vastinetta. Karjalan mummon piirakassa oli pohja ja kansi taikinasta ja sen sisus oli kokonaan täytetty sienillä ja sipulilla.

Karvarousku
Karvarouskua säilötään sekä Suomessa että Venäjällä mutta erilaiseen liemeen.Tommi Parkkinen / Yle

Monista eroista huolimatta naapurimaiden sienestyskulttuureissa on paljon yhteistäkin. Yhdeksi yhteiseksi sienituttavuudeksi paljastuu karvarousku.

– Tiedän, että Suomessa karvalaukku säilötään talven varalle keittämällä ja suolaamalla. Venäjällä emme keitä, vaan liotamme sitä ensin kylmässä vedessä kolme päivää, Svidkovskaja sanoo.

Ennen kuin Svidkovskaja ehtii kertoa säilöntäohjeensa loppuun, venäläisienestäjien joukosta aletaan jakaa lisäohjeita.

– Herkkutattiliemi, herkkutattiliemi. Ei ilman herkkutattilientä voi karvalaukkua säilöä, porukasta huudetaan.

Venäläisiä kiinnostaa sieniturismi

Myöhään illalla, maahanmuuttajien sieniretken jälkeen Natalia Svidkovskaja kokkaa keittiössään metsän antimia.

– Sienet pitää käsitellä heti, eivät ne voi odottaa aamuun, napakka nainen patistelee.

Natalia Svidkovskaja
Natalia Svidkovskajan keittiössä on vino pino venäläisiä sieni- ja keittokirjoja.Tommi Parkkinen / Yle

Hän valmistaa yöpalaksi tyypillisen venäläisen sieniaterian, jossa pannulla paistuu sienten ja sipulin lisäksi raastettua porkkanaa. Sieniksi käyvät emännän mukaan hyvin vaikkapa tatit, Suomessa myös suppilovahverot ja kantarellit.

Hetken päästä pannulle lisätään pieneksi paloiteltu raaka peruna, ja kun se on kypsynyt, on aika asettua pöytään. Smetana kruunaa komeuden.

Sienipaistos lautasella ja puolukoita
Natalia Svidkovskajan sienipannu sai kruunukseen smetanaa ja puolukoita.Tommi Parkkinen / Yle

– Venäjällä on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tulla Suomeen sienestämään, Svidkovskaja juttelee.

Hän arvelee, että Lappeenrannan seudulle tulevista turisteista osa on kiinnostunut kaupungin ostosmahdollisuuksista, mutta niitäkin on, jotka haluaisivat mieluummin päästä sienimetsään.

– Ihan varmasti sieniturismille on kysyntää, Svidkovskaja sanoo.

Korjattu 17.9. klo 14.25: Venäläisissä ravintoloissa tarjotaan parhaana sienenä usein herkkutattia, ei herkkusientä. Mesisieniä on montaa eri lajia, ei lajiketta.