1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Rakkautta ja anarkiaa

"Jos lähdette pohjoisesta, kuolette sukupuuttoon" – Saamelaisveri-elokuva kertoo saamelaisten karusta kohtelusta

Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien ohjelmistossa on Ruotsin lähihistoriaan liittyvä tarina nuoresta saamelaistytöstä, jota 1930-luvun rotubiologiset määritelmät eivät saa lannistumaan.

Rakkautta ja anarkiaa
Saamelaisveri, Sameblod
SaamelaisveriSophia Olsson

Pohjois-Ruotsi 1930-luvulla. Kirkkaiden vuoristopurojen täplittämien jylhien tunturimaisemien keskellä tapahtuu jotakin kummallista ja outoa. Suureen valkeaan huoneeseen on kerääntynyt joukko tiedemiehiä, nuoria saamelaistyttöjä ja muutama opettaja. Tyttöjä tutkitaan, tai oikeastaan mitataan erilaisilla laitteilla. Ensin tarkistetaan kallon leveys ja pituus, sitten nenänvarren senttimetrit, hiusten väri ja kasvojen muoto. Lopuksi tytöt pakotetaan riisumaan vaatteensa ja heistä otetaan valokuvia.

Saamelaisveri-elokuvan alkupuolella oleva kohtaus on kaikessa karuudessaan vähemmän mukavaa katsottavaa. Samoin sen koki elokuvan pääroolia, Elle Marjaa esittävä Lene Cecilia Sparrok.

– Ympärilläni oli hieno tiimi, eli sen suhteen minulla ei ollut ongelmia. Kohtauksen tekeminen tuntui kuitenkin aluksi valtavan epämiellyttävältä. Lähtökohtanahan tässä oli, että nyt tutkitaan 14-vuotiasta tyttöä ja hänen vartaloaan.

Saamelaisveri, Sameblod
Saamen kielen puhuminen on 1930-luvun ruotsalaiskoulussa kiellettyä. Sophia Olsson

Ruotsin synkkä rotuhistoria

Tällaista eugeniikka eli rodunjalostusoppi on kuitenkin ollut, ihan käytännössäkin. Se oli ennen toista maailmansotaa suosittu tieteenhaara Yhdysvalloissa ja läntisessä Euroopassa. Eugeniikkaan liittyvää ajattelua vietiin varsin pitkälle etenkin Ruotsissa, jonne perustettiin maailman ensimmäinen rotubiologiaan keskittynyt tutkimuslaitos.

Pohjoinen rotu oli se kaikkein paras, ja tätä haluttiin todistella erilaisilla enemmän tai vähemmän pätevillä tutkimusmenetelmillä, jotka nykytiede on jo hylännyt. Rotujen alempaan kastiin kuuluivat esimerkiksi suomalaisten ohella saamelaiset, ja juuri tämän teeman ympärille Saamelaisveri-elokuva kietoutuu. Eugeniikka johti sittemmin tunnetuin seurauksin natsi-Saksan rotupuhdistuksiin, joissa murhattiin miljoonia ihmisiä.

Saamelaisveri, Sameblod
Elle Marja pakenee Uppsalaan, mutta elämä ei ole helppoa sielläkään. Sophia Olsson

Tarpeellinen elokuva

Lukuisia palkintoja kahminut, Amanda Kernellin ohjaama Saamelaisveri on herättänyt Ruotsissa runsaasti keskustelua ja se on koettu "tarpeelliseksi elokuvaksi" muistuttamaan kansankodin vähemmän mairittelevasta lähimenneisyydestä.

Puhutaan ruotsia, puhutaan ruotsia, nuoret saamelaistytöt hokevat elokuvassa. Silti heidät halutaan rajata yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien ulkopuolelle. Opettajattaren toteamus kiteyttää kaiken oleellisen: jos lähdette pohjoisesta, kuolette sukupuuttoon.

Elle Marja on oman yhteisönsä kapinallinen vastarannankiiski. Hän ei saamelaisena usko olevansa sen huonompi tai vähempiälyisempi kuin kukaan muukaan. Sankarittaremme pakenee Lapin luonnon keskeltä urbaaniin Uppsalaan käydäkseen kouluja. Tästä seuraa tragedia – ruotsalaiset kohtelevat Elle Marjaa eksoottisena sirkuseläimenä, kun taas oma heimo ja perhe kokevat tulleensa loukatuiksi.

– Ei, minulle ei ole koskaan tullut mieleen, että haluaisin hylätä kulttuurini ja alkuperäni. Elle Marjan ja minun välillä on valtava ero, vaikka häntä näyttelenkin. Tällaisesta häpeän ajasta on kuitenkin kulunut jo aikaa, ja nykyisin me saamelaiset olemme ylpeitä omasta alkuperästämme, Lene Cecilia Sparrok pohtii.

Lene Cecilia Sparrok
Lene Cecilia Sparrok työskentelee näyttelemisen ohella poronhoitajana.Jussi Mankkinen / Yle

Rasistisia kommentteja

Lene Cecilia Sparrokin mukaan saamelaisten asema on vuosikymmenien saatossa parantunut pohjoismaissa, muttei aivan kaikilta osin.

– Yhä useammassa koulussa on mahdollista saada saamenkielistä opetusta, ja joissakin kouluissa taso on erittäin korkea – olen kokenut tämän itsekin.

Toisaalta saamelaisiin kohdistuu edelleen jonkin verran rasismia.

– Joillakin alueilla sitä on Norjassa enemmän, joillakin vähemmän. Itse olen toisinaan joutunut kokemaan rasismia erilaisten saamelaisuuteen liittyvien kommenttien muodossa, Sparrok kertoo.

Saamelaisveri, Sameblod
Saamelaisverta on kuvattu jylhissä tunturimaisemissa.Sophia Olsson

Vahvojen naisten näyttämö

Palkitussa Saamelaisveressä on naisohjaaja, ja sen esiintyjäkaartikin on naisvaltainen. Naiset kapinoivat ja vievät elokuvan toimintaa eteenpäin.

– Uskon tyttöenergiaan. On mahtavaa, että elokuvan ohjaaja on nainen ja siinä on mukana paljon naisia. Mutta sanoisin kuitenkin, ettei kyseessä ole feministinen elokuva.

Yhdeksäntoistavuotias Lene Cecilia Sparrok on ammatiltaan poronhoitaja. Saamelaisveren menestyksen myötä Sparrok kiertelee tällä hetkellä tiuhaan elokuvafestivaaleja, ja hänen poroistaan pitää tuon ajan huolta muu perhe ja poikaystävä.

– Olen kasvanut porojen keskellä. Koko minun sukuni, monta sukupolvea taaksepäin, on työskennellyt porojen kanssa, joten se on minullekin täysin luonnollista. Siksi tunnen näitä eläimiä kohtaan niin suurta rakkautta.

Niin, Lene Cecilia Sparrokilla on oma porotokka, ja tietenkin toimittaja esittää heti haastattelun aluksi väärän kysymyksen: kuinka monta poroa sinulla oikein on?

– Et voi kysyä tuollaista, sama jos kysyisin sinulta kuinka paljon sinulla on rahaa tai omaisuutta. Tuo kysymys on no no, Lene Cecilia Sparrok puistelee hymyillen päätään.

Saamelaisveri, Sameblod
Saamelaisveri-elokuva sijoittuu kahdelle vuosikymmenelle, 1930-luvulle ja 1990-luvulle. Sophia Olsson

Rakkautta & Anarkiaa täyttää pyöreitä

Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali juhlii nyt 30. toimintavuottaan. Festivaalin vieraisiin kuuluu muun muassa Cannesin elokuvajuhlien johtaja Thierry Frémaux, joka on koostanut Auguste ja Louis Lumièren tuotantoa esittelevän LUMIÈRE!-elokuvan. Siinä näytetään peräti 108 veljesten tekemää lyhytfilmiä, joiden tyyli ulottuu arkirealismista komediaan.

Japanista Helsinkiin saapuu ohjaaja Naoko Ogigami, jonka sympaattinen Ruokala Lokki (2006) kiinnosti sekä suomalaisia että japanilaisia. Elokuva innosti etenkin nuoria japanilaisnaisia emansipaatioon.

Ogigamin uusin elokuva Close-Knit taas on tarina perheestä, suvaitsevaisuudesta ja neulomisesta. Se on ensimmäinen japanilainen valtavirtaelokuva, jossa käsitellään transsukupuolisuutta.

Saksassa asuva iranilainen Ali Soozandeh puolestaan tuo festivaalille esikoiselokuvansa Tehran Taboon, joka kuvaa animaation keinoin seksiin liittyviä tabuja iranilaisnuorten elämässä.

19.9. klo 11: vaihdettu transseksuaalisuutta-sana transsukupuolisuutta-sanaan.

Lue seuraavaksi