Poron kiima on sienestä kiinni – rykimä voi tänä vuonna yskähdellä

Porot voivat tulla huonon sienivuoden vuoksi kiimaan tavallista myöhemmin tai niille ei tule kunnollista kiimaa lainkaan.

poro
Porot parittelemassa
Tomi Muukkonen

Porot käyttävät sieniä ravinnokseen silloin kun niitä on saatavilla, eli pääosin syyskesällä ja syksyllä. Tällöin porot syövät niitä aina kun saavat ja niin paljon kuin pystyvät. Sienillä poro lihoo ja viimeistelee lihaskuntonsa ja kerää varastorasvat tulevaa talvea varten. Tänä vuonna sieniä on kuitenkin ollut vähän.

– Katsastaessani jokin aika sitten sienikankaita ympäri Lappia, en löytänyt sieniä juuri lainkaan. Se on poroille huono asia. Sienet ovat niille elintärkeää ravintoa, erikoistutkija Risto Jalkanen Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Jalkasen mukaan puilla ja sienillä on symbioosi, yhteistyö. Kylmän kesän vuoksi puut eivät ole voineet yhteyttää kunnolla ja sienirihmastolle ei ole tullut riittävästi sokeria.

– Sienilakki kasvatetaan sokerin avulla. Vettähän on ollut tarpeeksi, mutta se ei riitä, Jalkanen kertoo.

Vain erityisen lämmin jakso voi vielä muuttaa Jalkasen mukaan tilannetta vähän parempaan suuntaan, mutta silti jäädään sienien osalta reilusti keskivertoa huonommalle tasolle.

Rykimä yskähtelee

Poro suosii eniten tatteja ja haperoita, mutta se voi syödä muitakin sieniä, jopa kärpässieniä. Kärpässienet eivät myrkyllisyydestään huolimatta vaikuta poroihin sen kummemmin. Ne menevät ravinnoksi muiden mukana.

Sienistä poro saa runsaasti hivenaineita ja hiilihydraatteja. Ne muuttuvat poron ruuansulatuksessa rasvoiksi ja valkuaiseksi. Näin siis hyvänä sienivuotena.

– Huono sienivuosi tarkoittaa sitä, että porot ovat talvea vasten heikommassa kunnossa, keväällä vasapainot ovet pienempiä ja kiimominen saattaa myöhästyä. Vaatimet eivät ensimmäiseen kiimaan tule ehkä lainkaan kantaviksi, lehtori Veikko Maijala Rovaniemen Ammattikorkeakoulusta kertoo.

Vasatuotto voi kärsia ja vasat syntyvät Maijalan mukaan pienempinä ja heikompina ensi keväänä.

Pinta kuluu talvehtiessa

Poro
M.Watson / AOP

Talvella poro käyttää rasvakudosta lisäenergiana. Se kerää lisäenergiaa syömällä sieniä, jotka varastoituvat rasvaksi ihon alle, niin sanotuksi pinnaksi tai kuuksi. Tämä on porolle tyypillinen keino suojautua ja selvitä pohjoisen vaihtelevissa ja talvella ankarissa olosuhteissa.

Mikäli sieniä ei ole, porot ovat syksyllä yleensä huonompikuntoisia ja niillä on vähemmän pintaa ihonsa alla. Ilman sienillä luotua rasvakerrosta, poro alkaa rasvan loputtua kuluttaa lihaskudosta ravinnokseen. Tällöin lisäruokinta on tarpeen.

– Tällä hetkellä tilanne on se, että talvella joudutaan turvautumaan lisäruokintaan. Normaalina vuonna jopa parikymmentä prosenttia lihaspainosta voi kuihtua talven aikana. Ilman lisäruokintaa on vaara suurempaankin hävikkiin, Veikko Maijala sanoo.

Katovuosi epätodennäköinen

Maijala ei kuitenkaan usko katovuoden olevan käsillä. Hänen mukaansa elinkeinolla on keinot suojautua siltä.

– Poroelinkeino on nykyään paremmin varautunut häiriöihin. Entisaikojen katovuodet eivät ole enää mahdollisia. Jokainen paliskunta pystyy aloittamaan lisäruokinnan tarvittaessa. Jos kuitenkin ruokinta aloitetaan liian myöhään, voivat seuraukset olla dramaattisia, Veikko Maijala ennustaa.

Reima-puásui
Reima